keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kuvassa kana

- Mikä toi on? Jotain herkkua mulle?

Kanojen valokuvaamisessa vaikeutena on estää ykköskanaa maistamasta kameraa. Hän on jostain syystä aika kesy. Muuten menee hyvin. Tai menisi, jos kanat malttaisivat hetkeksi pysähtyä kuvattaviksi.




Tämänvuotiset kesälainakanat ovat sopuisampi sakki kuin viimevuotiset, jotka kurmottivat vähäarvoisinta jäsentään. Tässä ykkös- ja neloskana mahtuvat samalle ruokakupille, ja kukkokin vielä.

Toki kanoilla, niin kuin meillä muillakin, lähiesimiehen kanssa tulee helpommin riitaa kuin pääjohtajan. Arvoasteikossa välittömästi ylempänä oleva uhkaa herkkukipon ääressä nokkaisulla, kun alempi ei muuten älyä väistää tarpeeksi nopeasti. Näillä oli kyllä järjestys selvillä hyvin äkkiä, mutta joskus tunteet kuumenevat, jos tarjolla on eläinproteiinia. Silloin nelonen ei viitsi piitata asemastaan vaan kiilaa jonossa tätien ohi. Ja sitähän tädit eivät suvaitse!


Ykköskana kupilla, takana keskellä kakkonen, reunassa kolmonen.
Nelonen odottaa vuoroaan etualalla. Kähkönen valvoo ruokailua.

Jostain syystä syömään pitää mennä yhtä aikaa, vaikka automaatissa on rehua jatkuvasti tarjolla. Siellä ei silti synny riitaa niin kuin lehtokotilokipolla; kotiloita ei vaan saa tarpeeksi! Kun kanatarhaan vie pienen erän, alkaa ihana kuhina ja kotilonkuorten ratina. Kolmonen juoksee kakkosta karkuun kotilo nokassa ja ykkönen nielaisee julmetunkokoisen kotilon kokonaisena, ettei joku toinen sieppaisi sitä samalla hetkellä kun hän laskee sen maahan rikottavaksi.

Ykkönen uskaltaa ottaa kotilon tai muun namin kädestä, mutta vähän hätäisesti se käy, tai sitten hänellä on muuten vain huono sihti: yleensä hän nokkaisee sormea. Mahdollisesti sormeni on herkullisemman näköinen kuin mikä tahansa, mitä sormien välissä saattaa olla. Kukko Kähkönen katseli ensimmäisellä kerralla tarkasti mallia ja teki sitten perässä. Hän ottaa minulta namin, pudottaa sen sivummalle maahan ja antaa ensiksi ehtivän kanan syöksyä sen kimppuun. No jaa, eilen oli tarjolla naudanfileestä leikattua kalvoa toukan kokoisina suikaleina. Ne hän kyllä yritti itse heti maiskutella, mutta yleensä joku kanoista tuli ja sieppasi lihapalan suoraan kukon nokasta. Sellaista on elämä kanalaumassa!


Kähkönen partioi

Kähkösen elämä tuntuu asettuneen mukavasti uomiinsa. Hän astelee arvokkaasti ja kiekuu kun hänelle sopii. Vaikka Kähkönen muuten vaikuttaa hyvin tasapainoiselta, pyrstö hänellä on yleensä pahasti oikealle kallellaan.

Kähkönen on muuten ainoa puhdasrotuinen koko porukasta: hän on Alhon kantaa. Muut ovat sekarotuisia maatiaisia. Sain Kähkösen tavallisella kukon hinnalla: "Kunhan haet pois".


Paksu kierroksellaan

Kanat eivät ole vielä päässeet tutkimaan pihaa laajemmalti. Mutta he seuraavat aidan takaa tarkasti räkättien varoituksia ja muita pihapiirin tapahtumia.



Tässä vielä muotokuva kolmosesta. (Pitäisiköhän näille kohta keksiä nimet?) Ihan vain siksi, että hän on minusta niin kaunis kana.


- Ai mää vai?


Nämä neljä kanaa (vai voiko sanoa että meillä on viisi kanaa?) tuottavat meille kaksi munaa päivässä sekä paljon hupia. Kanatarhan vieressä on penkki, jolle sopii istahtaa. Tulee siinä istuttua.


22 kommenttia:

  1. Lähetäkö kotiloita? Niitä kyl piisais vaikka kuin, tai pakkaa sä kanat ja tuutte meille vierailulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat sanovat, että tuo sinä mieluummin kotilot tänne ja muista suihkutella niitä matkalla, että pysyvät hengissä ja virkeinä. He eivät kuulemma välitä matkailusta. Pahvilaatikosta on huonot näköalat ja liikkuvassa autossa menee ruokahalu.

      Poista
    2. Amalia, tehdäänkö yhdessä kotiloretki, niitä riittää?

      Poista
    3. Juu, milloin lähdetää, niin osaan kerätä ison satsin valmiiksi :)

      Poista
    4. Käyn ensin viemässä satsin Savoon, mennään sitten...

      Poista
    5. Tervetuloa, toivottaa Kähkönen perheineen!

      Poista
  2. On ne ihania. Tottakai ihan oikeat nimet sun pitää keksiä, jos on kukollakin! Kaisa, Karoliina, Kyllikki tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nythän taitaa tosiaan olla K-vuosi! En tosin ehkä noudata sääntöjä tässä(kään) asiassa. Mutta olet oikeassa, pitää ne nyt nimetä.

      Poista
  3. Juu, samaa mieltä, kyllä tuo Kolmonen on niin kaunis, että ansaitsee kauniin nimen. Minullekin tuli jostain syystä mieleen Karoliina :)

    *lähtee pakkaamaan kotiloita ja omaa matkalaukkuaan*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina. Selvä on, kansan ääni ratkaisee.

      Poista
  4. Mulla oli tuon kolmosen näköinen kana joskus. Kehuin aina, kuinka kaunis se oli. Kovasti mietin sille nimeä, kunnes tajusin; Kaunotar. Mikäs muu!
    Käyn aina aamuisin, ennen töihin menoa, ruokkimassa kanat. Joka aamu on vaarana, että myöhästyn töistä. Se vaan on niin lumoavaa katseltavaa, se kanojen touhu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se käy, vaikka olisi kiirekin olevinaan. Kanatarhalla kiireet unohtuvat.

      Poista
  5. Varo vain. Jonain päivänä portillasi on ruuhkaa, kun kaikki kotilokerääjät tuovat kanoille tuliaisiaan.
    Ehdottomasti kanoille kunnon nimet. Ennenkuin numerot juuttuvat pysyviksi kutsumanimiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne vaan, jakelen jonotusnumerot kotilontuojille. Ja kanoilta numerot pois, selvä!

      Poista
  6. Mie jo Laikuksi sen ykkösen nimesin, mutta aika tylsä kanan nimi. Enempi koiran. Joskus pienenä haavelin neljästä kanasta, ja mulla oli niille valmiiksi jo nimetkin: Vilma, Valma, Pulmu ja Sirkku. Jälkimmäiset oli siihen aikaan palasokerin nimiä...

    Ja yhellä tilalla, jossa kävin vajaat 20 vuotta sitten, oli kanapaimenena saksanmetsästysterrieri. Se piti huolen, että vapaana liikkuneet kanat ei tullu "ihmisten pihalle", vaan pysyivät siellä "eläinpihalla".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun muistutit, minulla onkin jossain yöpöydän laatikossa noin neljänkymmenen kananimen lista ajalta ennen kanoja. Lunttaanpa siitä.

      Poista
  7. Meilläkin olisi paljon herkkukotiloita tarjolla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun pitäisi kouluttaa ne apulaiset syömään kotiloita! Mutta saa tännekin tuoda!

      Poista
  8. Kuten tiedät, minullakin on naapurina Kähkönen. Kerroin hänelle tästä uudesta "kaimasta" ja hän vaikutti ilahtuneelta. Nauroi, suorastaan.

    Tämä meidän Kähkönen ei pidä ääntä itsestään. Mutta häntä arvostetaan yli reviirirajojen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän Kähkönen pitää päivä päivältä enemmän ääntä itsestään. Se kuulunee asiaan. Parvessamme on kyllä asiat entistäkin paremmin, nyt kun siinä on Kähkönen.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...