Kuvassa kana

- Mikä toi on? Jotain herkkua mulle?

Kanojen valokuvaamisessa vaikeutena on estää ykköskanaa maistamasta kameraa. Hän on jostain syystä aika kesy. Muuten menee hyvin. Tai menisi, jos kanat malttaisivat hetkeksi pysähtyä kuvattaviksi.

Tämänvuotiset kesälainakanat ovat sopuisampi sakki kuin viimevuotiset, jotka kurmottivat vähäarvoisinta jäsentään. Tässä ykkös- ja neloskana mahtuvat samalle ruokakupille, ja kukkokin vielä.

Toki kanoilla, niin kuin meillä muillakin, lähiesimiehen kanssa tulee helpommin riitaa kuin pääjohtajan. Arvoasteikossa välittömästi ylempänä oleva uhkaa herkkukipon ääressä nokkaisulla, kun alempi ei muuten älyä väistää tarpeeksi nopeasti. Näillä oli kyllä järjestys selvillä hyvin äkkiä, mutta joskus tunteet kuumenevat, jos tarjolla on eläinproteiinia. Silloin nelonen ei viitsi piitata asemastaan vaan kiilaa jonossa tätien ohi. Ja sitähän tädit eivät suvaitse!

Ykköskana kupilla, takana keskellä kakkonen, reunassa kolmonen.
Nelonen odottaa vuoroaan etualalla. Kähkönen valvoo ruokailua.

Jostain syystä syömään pitää mennä yhtä aikaa, vaikka automaatissa on rehua jatkuvasti tarjolla. Siellä ei silti synny riitaa niin kuin lehtokotilokipolla; kotiloita ei vaan saa tarpeeksi! Kun kanatarhaan vie pienen erän, alkaa ihana kuhina ja kotilonkuorten ratina. Kolmonen juoksee kakkosta karkuun kotilo nokassa ja ykkönen nielaisee julmetunkokoisen kotilon kokonaisena, ettei joku toinen sieppaisi sitä samalla hetkellä kun hän laskee sen maahan rikottavaksi.

Ykkönen uskaltaa ottaa kotilon tai muun namin kädestä, mutta vähän hätäisesti se käy, tai sitten hänellä on muuten vain huono sihti: yleensä hän nokkaisee sormea. Mahdollisesti sormeni on herkullisemman näköinen kuin mikä tahansa, mitä sormien välissä saattaa olla. Kukko Kähkönen katseli ensimmäisellä kerralla tarkasti mallia ja teki sitten perässä. Hän ottaa minulta namin, pudottaa sen sivummalle maahan ja antaa ensiksi ehtivän kanan syöksyä sen kimppuun. No jaa, eilen oli tarjolla naudanfileestä leikattua kalvoa toukan kokoisina suikaleina. Ne hän kyllä yritti itse heti maiskutella, mutta yleensä joku kanoista tuli ja sieppasi lihapalan suoraan kukon nokasta. Sellaista on elämä kanalaumassa!

Kähkönen partioi

Kähkösen elämä tuntuu asettuneen mukavasti uomiinsa. Hän astelee arvokkaasti ja kiekuu kun hänelle sopii. Vaikka Kähkönen muuten vaikuttaa hyvin tasapainoiselta, pyrstö hänellä on yleensä pahasti oikealle kallellaan.

Kähkönen on muuten ainoa puhdasrotuinen koko porukasta: hän on Alhon kantaa. Muut ovat sekarotuisia maatiaisia. Sain Kähkösen tavallisella kukon hinnalla: "Kunhan haet pois".

Paksu kierroksellaan

Kanat eivät ole vielä päässeet tutkimaan pihaa laajemmalti. Mutta he seuraavat aidan takaa tarkasti räkättien varoituksia ja muita pihapiirin tapahtumia.

Tässä vielä muotokuva kolmosesta. (Pitäisiköhän näille kohta keksiä nimet?) Ihan vain siksi, että hän on minusta niin kaunis kana.

- Ai mää vai?

Nämä neljä kanaa (vai voiko sanoa että meillä on viisi kanaa?) tuottavat meille kaksi munaa päivässä sekä paljon hupia. Kanatarhan vieressä on penkki, jolle sopii istahtaa. Tulee siinä istuttua.