maanantai 16. helmikuuta 2015

Pikkulintuja päivälliseksi

Seisoskelin eilen ulkoportaalla kuvaamassa pikkulintuja. Minulla on sellainen ongelma, että jos kuvaan ikkunan läpi, tulee pelkkää suttua, ja jos menen ulos, aremmat linnut ja muut elukat häipyvät. Tintit kuitenkin jatkavat ruokailua melkein heti kun ehdin asettua. Keltasirkut kaikkoavat oven avauksesta, elleivät satu olemaan ruokalevolla auringossa. Kyllä ne silloinkin tarkkailevat ympäristöä lähes herkeämättä, mutta eivät ole lentopäällä joten antavat olla. Kunhan en tule liian lähelle. Minä olen kuitenkin kohtuullisen pelottava.


Kun katson ikkunasta, linnut notkuvat tuijan ulommaisilla oksilla täysin näkyvissä. Kun olen ulkona kuvaamassa, ne hakevat siemenen lintulaudalta ja sujahtavat sitten piiloon tuijan sisään tai muuhun pusikkoon. Sihtaile niitä sieltä sitten pokkarilla, jonka automaattitarkennus kuvittelee, että ihailen nimenomaan sitä etummaista risua tai vaihtoehtoisesti puskan takana aukeavaa maisemaa.


Ai kappas, tässäkin kuvassa oli keltasirkku. En huomannutkaan.



Joskus talviolosuhteista on hyötyä. Esimerkiksi tämä keltasirkku on saanut professionaalisti heijastusvaloa mahaansa. Kuvausassistenttina heijastinta on asemoinut aroniapuskan edessä makaava lumihanki. Näin on tästäkin mallista saatu parhaat puolet esille. Joillakin se nyt vaan on maha.



Kun aikansa odottaa - yleensä siinä vaiheessa, kun kamera alkaa täristä kohmeisissa sormissa - saattaa joku arempikin otus tulla näkösälle. Näin kävi eilenkin. Ehdin ottaa mustarastaasta kaksi kuvaa, kun yhtäkkiä kaikki ryntäsivät tuijan kätköihin. Sieltä kuului vain kahinaa ja rytinää ja oksat heiluivat, mutta ketään ei näkynyt.



Aina välillä tuijan uumenista ampaisi taivaalle pikkulintu tai pari hurjaa vauhtia räpistellen. Lopulta rytinä lakkasi ja tuijan juurelta pullahti esiin joku vähän kookkaampi lintu.



Hetken ihmeteltyään rauhanhäiritsijä nousi siivilleen ja siirtyi tyrnipensaaseen tarkkailemaan ympäristöä. Ei kyllä ollut paljon tarkkailtavaa hänellä eikä minulla tuollaisen mekkaloinnin jälkeen. Sohlo!




Kai minä tämänkin arvaan varpushaukaksi, vaikka onkin ihan eri näköinen kuin edellinen varpushaukkani. Se jolla oli siniharmaa selkä ja oranssi etumus. Jospa se oli tämän sulhanen. Pienempikin se oli. Voisiko tämä olla emäntä itte.

Osa varpushaukoista jää Suomeen talveksi, ja mikäs on tähän jäädessä, kun pikkulintuja piisaa. Joskus näkyy höyhenkasoista, että joku on jäänyt saaliiksi. Pitäähän haukankin joka päivä syödä. Yleensä haukka vain leyhähtää ohi enkä ehdi saada siitä kunnon kuvaa. Oli kiva, että se tällä kertaa jäi hetkeksi istumaan, vaikka itsekin olin pihalla. Välillä on mukava seurustella näin naapureiden kesken.

Kesällä emme yleensä tapaa, eikä ole tullut puheeksi, onko hänen kesäasuntonsa hyvinkin lähellä vai ehkä ihan Pohjois-Suomessa. Hän ei varmaan kaipaa vieraita sinne. Mutta talvisin tervehdimme toisiamme.


26 kommenttia:

  1. ☺☺☺☺☺ Kiitos tämän(kin) aamun hyvänmielen annoksesta!

    VastaaPoista
  2. Vau! Nyt kyllä kannustit muakin pihalle tönöttämään kameran kanssa. Paitsi ei meillä ole mitään haukkoja ollut vuosiin. Pikkutirpoilla ja mustarastailla mennään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi tietää, jos ei tönötä! Se käy niin äkkiä.

      Poista
  3. Mahtavat kuvat! Etenkin toi kuvasarja haukasta: se katsoo vasemmalle, oikealle, taakse... ja sitten suoraan kameraan. =D Katse on hivenen tuima, etten sanois!

    Meillä on tossa lähimetsässä ollut vuosikausia jonkun haukan pesä. (En todellakaan tunnista minkä...) Joka kesä siellä kiljuvat. Mutta kuinka ollakaan, pitihän sekin metsä sitten nurin vetää... en muista, oliko viime kesänä vielä haukkoja, ensi kesänä joka tapauksessa puita on vielä viime kesääkin vähemmän. Argh!!!

    Joka kesä on kertaalleen nähty tässä myös ruskosuohaukka. Tai ainakin luulisin niin... Se on omituinen, kun se vaan tyynesti hissukseen leijailee tämän peltoaukean yli hyvinkin matalalla. Siis sen yhden kerran kunnioittaa meitä läsnäolollaan ja sitten on taas poissa. Ihme tyyppi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olet haukan kesänaapuri! Tai siis olit ainakin. On se kumma, että kaikki metsät pitää kaataa, vaikka Suomessa muka on niin kestävällä tolalla tämä puunviljely.

      Minä en tuntisi ruskosuohaukkaa, vaikka se koputtaisi ovelle. Enkä yleensä mitään muitakaan petolintuja. Mutta voihan aina opetella, vähän kerrassaan.

      Poista
    2. Mun mies sanoi, että se on ruskosuohaukka... =D Sellanen valtavan iso se lentäessään/liidellessään oli, ja ruskea. Ja tää meidän paikka on suota. Joten ilmi selvä ruskosuohaukka... =D No kyllä mä sit vähän koitin jostain lintukirjasta kattoa, onko näin. En todellakaan minäkään tuntis, jos ovelle kolkuttelis! ;)

      Tänään näin korppeja. Miehelle selostin tätä onnellista tapahtumaa, ja kerroin että ihmettelin mikä meteli se oli, ja ne olikin ne korpit... (ne raakkui kovasti ja lenteli ees taas) jolloin mies sanoi, että jos ne oli naakkoja. Epäili mua, ruoja. Mutta ei, olen kyllä aivan satavarma, että korppeja ne oli. Mä jotenkin aina oon aivan fiiliksissä kun näen korpin ja nyt niitä oli neljä!! Mun mielikuviin tulee välittömästä korpista korpimetsät, synkät ja koskemattomat... ja siellä se ylväs lintu liitelee korkeuksissa ja tarkastelee kotimaisemiaan. Oonkohan ollu entisessä elämässä korppi, kun näkymä päässäni on ihan todella vahva??

      Poista
  4. Kyllä mä jaksan ihmetellä näitä sun hienoja pokkarilla (!) otettuja lintukuviasi. Suomessa vietin yli 20 kesää varsinaisessa lintuparatiisissa ja oli kaikennäköistä kaksisiipistä pihapiirissä pesimässä, mutta en mä niistä kyllä kuvia saanut. Edes ikkunan läpi. Haukan aikaansaaman efektin lintulaudalla muistan kyllä hyvin. Päässäni niitä lintukuvia on nimittäin runsain mitoin.

    Meillä pesii haukkapari tuolla viereisen vuoren kallionkielekkeellä. Kesällä niiden huuto täyttää ilman, mutta talveksi ne lähtevät jonnekin. Nyt on taas parina päivänä kuulunut yksittäisiä huutoja joten kevään lähestyminen on tuonut ne takaisin :). Korpeillakin on jotain suunnitelmia selvästi menossa - kovasti tuolla keskustellaan sen saman vuoren rinteellä. Ehkä sisustuksesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonyn cyber shot -pokkarissa on hyvä zoomi, ja joskus lainaan alakerran isännän jalustaa, koska putki ulkona kamera tärisee melko helposti. Sitten minä vain seisoskelen lintulaudan liepeillä ja otan tuhansittain kuvia sillä aikaa kun ahkerammat kansalaiset tekevät jotain tuottavaa. Kyllä sokeakin kana lopulta jyvän löytää.

      Täälläkin korpit keskustelevat niin että kaikuu. Mutta haukan pesälle en ole osunut vielä.

      Poista
  5. Korkealla taivaalla olen joskus varpushaukan nähnyt, vaan olisipa aikamoinen ilo saada sellainen vierailulle ihan oman pihan puskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihalinnut haluavat äänestää tästä asiasta. Mokomatkin nimbyilijät!

      Poista
    2. Älkää nyt naurako itseänne läkähdyksiin, mutta jos tämä istuisi vaikka sähkötolpan päällä, sanoisin tätä hiiripöllöksi.

      Sehän muuten ON ihan haukan näköinen.

      Poista
    3. Hiiripöllö, siis.

      Poista
    4. Piti ihan googlata. Sehän ON tosiaan saman näköinen!

      Poista
  6. Vautsi mitkä kuvat sait varpushaukasta, onneksi olit pihalla valmiina. Upea tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitä odotettukin, tässähän käy haukka päivittäin ja joskus montakin kertaa.

      Poista
  7. Vaude upea varpushaukka! Meilläkin täällä liitelee mutta kuvattavaksi ei ole halunnut...mokoma!

    VastaaPoista
  8. Upeat kuvat ja varsinaiset potretit oletkin saanut niistä. Voi, minulla ei riittäisi kärsivällisyys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan, jos se olisi työtä, mutta kun se on laiskottelua!

      Poista
  9. Olipas hienot kuvat, varsinkin varpushaukasta! Mulla on ollut tuolla maalla samanlainen ongelma lintujen kuvaamisen kanssa - ikkunan takaa ei saa kunnon kuvia, ja sitten jos menee pihalle pällistelemään, linnut lentävät tiehensä. Ovat niin arkoja, etteivät myöskään palaa takaisin, vaikka kuinka hiljaa olisi. Tai ehkä ne ennen pitkää palaisivat, mutta siihen mennessä olisin jo jäätynyt jääkalikaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytynee hankkia ghille-puku, ei vaan kuvauskoju. Lämmitetty. Jossa olisi mukava istuskella ja nauttia kuumaa kaakaota. Laitan remonttilistalle.

      Poista
  10. Hyvin oot jaksanut päivystää. Hienoja risupensaskuvia! Lintuja aidossa ympäristössään. Ja nätisti valoa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo risupensaskuva on ihana sana. Taidan erikoistua niihin!

      Poista
    2. Risupensaskuva on tosiaan ihana sana! Ja tuo kuvakin on hieno! En malta olla kertomatta (ihan aiheen vierestä), että olen juuri mieltynyt sanaan sohjovyö. Odottelen kiinnostuksella radiosta säätiedotusta merenkulkijoille. Jossakin voi taas olla kapea tai leveä sohjovyö!

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...