Terve taas

Nonni, syöpäleikkaus onnistui ja olen taasen terve. Valitteluni niille, jotka olivat aikoneet blogin välityksellä seurata urheaa kamppailuani kuolemaan saakka. Älkää kuitenkaan millään muotoa menettäkö toivorikkauttanne, olen suunnitellut joka tapauksessa kuolevani lopuksi. Syöpähoidoistakin voi hyvällä säkällä vielä tulla joku postaus, koska sädehoito kuulemma kuuluu asiaan.

Kuvassa uskoakseni Marguet Rosé Grand Cru -samppanjaa Porvoossa Sicapelle-ravintolassa perjantaina 13. päivä. Kannatti poiketa.

Tällä kertaa ravintolakokemus Sicapellessä ei ollut epätasainen, niin kuin joskus on saattanut käydä. Se oli kauttaaltaan erinomainen. Kaikenkokeneilla seuralaisillani meni useamman kerran silmät nurin.

Odottelen yhä sellaista kameraa, joka välittäisi ruokakuvien katsojille myös makuja. Nämä kuvat on lisäksi otettu hämärissä olosuhteissa, ilman salamavalojen räiskettä. Olen vähän lisännyt valaistusta niihin jälkikäteen, että näkyisi yleensä jotakin.

Alakerran isäntä katuu vieläkin, että kerran vuosia ja vuosikymmeniä sitten uskoi minua, kun estin häntä moukkamaisesti valokuvaamasta annoksia Budapestin Gundelissa, ettei meitä vain luultaisi venäläisiksi turisteiksi. Itse olen kuitenkin vakuuttunut, että kuvista ei välittyisi kuin tunnelman riekaleita, annosten herkullisuudesta ei häivääkään.

Esimerkiksi eilinen alkupala. Sen piti olla maanläheinen valkopapucassoulet. Mikä hiivatti on cassoulet? Jotain ranskalaista diivailua, onpa maanläheistä! Pöytään tuli lautasella vähän mustunut paahtoleivänviipale, ja perässä hymyilevä kokki, joka alkoi kaivaa lusikalla leivän päälle jotain tämän näköisestä purkista ->

Kyseessä oli kuulemma Englannin keittiön lahja maailmalle, beans on toast.

Tölkin sisältö ei kuitenkaan ollut ihan purkkikamaa. Tarjoilijat väittivät joutuneensa itse syömään tölkkipavut; meidän annoksessamme höyryävät pavut olivat kuulemma jotain ihan muuta. Lisänä tuhdisti savunmakuista makkaraa ja sen kanssa samalta alueelta peräisin olevaa eläimellisen alkukantaista punaviiniä. Joka tietenkin sopi kuin nakutettu.

Sicapellen viinipaketissa on aina todellisia helmiä. Kannattaa maistaa viiniä ennen ruuan pöytään tuloa. Se saattaa olla suorastaan pahaa. Sitten ruuan kanssa se puhkeaakin kukkaan. Tämä viini ei potkinut vastaan yhtään. Väite saman alueen ruokien ja viinien yhteensopivuudesta sai meidät vakavasti harkitsemaan viininvalmistusta happamista pikku rypäleistämme. Sen viinin olisi pakko natsata täydellisesti kanipataan. Tai ehkä voikukkaviiniä oman pihan sadosta ja samoilla voikukilla syötettyä kania? Ei voi olla pahaa mitenkään, kun tämäkin makkara-viinipari oli näin hyvä!

Joo, kyllä minä ymmärrän, että ei se kuvassa paljon miltään näytä. Sinun on nyt vain uskominen minun sanaani.

Tuo leipä! Sen oli kuulemma Kaisa leiponut itse paikan päällä satavuotiaaseen juureen. Onnittelut Kaisalle, leipä oli maukasta ja mehevää ja rapeaa ja ihanaa oliiviöljyn kera grillattuna ja sitten myöhemmin ihan sellaisenaan, kirnuvoin kanssa.

Kun lopulta selvisimme cassouletin aiheuttamasta hurmostilasta ja kykenimme taas aistimaan jotain muutakin, esim. näkemään toisemme ja jopa puhumaan, aloimme epäillä, että tästä ei voi tarjoilu mennä kuin alaspäin. Ihme kyllä näin ei sitten käynytkään.

Jaahas, tästä näyttääkin tulevan pitemmänpuoleinen postaus. Onneksi valitsimme vain viiden ruokalajin illallisen ja jätimme juustotkin pois.

Minulla kävi myös tilatessa taivaallisen hyvä tuuri. Olin yksinkertaisuuden vuoksi väittänyt itseäni kasvissyöjäksi, mutta sanoin voivani kyllä syödä kalaa ja simpukoitakin. Tarjoilija oli jo lähdössä viemään tilausta keittiöön, kun tulin kysyneeksi, eiväthän heidän lihansa vain satu olemaan luomua. No kyllä sattuivat! On kuulemma joku muukin sanonut, että kannattaisi kertoa asiasta ruokalistassa! Tämän jälkeen minulle alkoikin käydä kaikki. Tarjoilija oli vielä niin tavattoman huomaavainen, että tarjosi mahdollisuutta vaihtaa tartar johonkin toiseen vaihtoehtoon. Hän varmaan arveli raa'an lihan voivan tuottaa vaikeuksia tällaiselle kukkahatulle. Todellisuudessahan minä olen seurueemme varsinainen raakalainen, jota joutuu sohimaan grillipihdeillä kauemmas, etten ahmisi pihvejä ennen kypsennystä. Mutta kauniisti ajateltu kuitenkin.

Otetaanpas sitten pikakelauksella. Muille tuli kampasimpukka-annos, mutta yksi simpukoita syömätön sai sen tilalle lohta (kuvassa). Kampasimpukoista ei ole kuvaa, mutta asettelu oli samanlainen. Keskellä oleva vihreä liemi on ilmeisesti surautettu vesikrassista. Se maistui ihanasti ruoholle, vaikkakin joidenkin mielestä tuosta voisi jättää ihana-sanan pois.


Marmorifileetartar oli päällystetty jollain sammakonkudun näköisellä, joka sittemmin paljastui tapiokahelmiksi. Isompia tapiokapalleroita käytetään taiwanilaisissa kuplajuomissa, joita alkaa saada länsimaistakin. Niihin on helppo imeyttää erilaisia makuja. Nämä maistuivat suunnilleen soijakastikkeelta.





Monesti tartarin tarjoajat eivät luota lihan omaan makuun, vaan koittavat peittää sen esimerkiksi pippurilla tai etikalla. Miksi sitten tarjota tartaria ollenkaan, kysynpä vaan. Tämä oli hyvä.

Koska söimme vain viisi ruokalajia, saimme valita turskan ja possunkyljen välillä. Herkullisen läskinen possu tarjottiin omassa liemessään lehtikaalin kera. Lehtikaali kirvoitti ihastuksen huudahduksia; koitanpa taas kasvattaa sitä ensi kesänä. Ei siitä kuulemma saa samanlaista kotioloissa, mutta onhan se hyvää silti, vaikka ei ihan juuri tällaista.



Turskahan ei varsinaisesti maistu miltään, mutta ennakkoluulot olivat turhia: siitä oli silti saatu maukas annos. Mukana pinaattia, 63-asteinen muna, sopivan happamia majoneesisöösejä ja ihanan rasvaisia ja suolaisia lantin kokoisia rapsakoita perunalettusia.







Jälkiruokana saatiin omenaterriiniä, kinuskikastiketta, jäätelöä ja paistettuja limpunmurusia. Tällä yhdistelmällä on suorastaan pakko onnistua. Kerran näinkin; Sicapellessä on nähty uhkarohkeitakin kokeiluja. Omena tarjoiltiin makuumme liian kylmänä. Näin saimme vähän kritiikkiä tähänkin kritiikkiin.



Koska Sicapellen lista vaihtuu omia aikojaan, pikku hiljaa, kuukauden päästä on jo puolet listasta jotain muuta.

Ei ole aivan mahdoton ajatus, että tuolla saattaisi käydä uudestaan. Nythän on sentään lotossakin jättipotti...

-----------------

Tervetuloa tämän ravintolakritiikittömyysblogin lukijoiden joukkoon, Mervi!