lauantai 14. helmikuuta 2015

Terve taas


Nonni, syöpäleikkaus onnistui ja olen taasen terve. Valitteluni niille, jotka olivat aikoneet blogin välityksellä seurata urheaa kamppailuani kuolemaan saakka. Älkää kuitenkaan millään muotoa menettäkö toivorikkauttanne, olen suunnitellut joka tapauksessa kuolevani lopuksi. Syöpähoidoistakin voi hyvällä säkällä vielä tulla joku postaus, koska sädehoito kuulemma kuuluu asiaan.

Kuvassa uskoakseni Marguet Rosé Grand Cru -samppanjaa Porvoossa Sicapelle-ravintolassa perjantaina 13. päivä. Kannatti poiketa.

Tällä kertaa ravintolakokemus Sicapellessä ei ollut epätasainen, niin kuin joskus on saattanut käydä. Se oli kauttaaltaan erinomainen. Kaikenkokeneilla seuralaisillani meni useamman kerran silmät nurin.

Odottelen yhä sellaista kameraa, joka välittäisi ruokakuvien katsojille myös makuja. Nämä kuvat on lisäksi otettu hämärissä olosuhteissa, ilman salamavalojen räiskettä. Olen vähän lisännyt valaistusta niihin jälkikäteen, että näkyisi yleensä jotakin.

Alakerran isäntä katuu vieläkin, että kerran vuosia ja vuosikymmeniä sitten uskoi minua, kun estin häntä moukkamaisesti valokuvaamasta annoksia Budapestin Gundelissa, ettei meitä vain luultaisi venäläisiksi turisteiksi. Itse olen kuitenkin vakuuttunut, että kuvista ei välittyisi kuin tunnelman riekaleita, annosten herkullisuudesta ei häivääkään.

Esimerkiksi eilinen alkupala. Sen piti olla maanläheinen valkopapucassoulet. Mikä hiivatti on cassoulet? Jotain ranskalaista diivailua, onpa maanläheistä! Pöytään tuli lautasella vähän mustunut paahtoleivänviipale, ja perässä hymyilevä kokki, joka alkoi kaivaa lusikalla leivän päälle jotain tämän näköisestä purkista ->

Kyseessä oli kuulemma Englannin keittiön lahja maailmalle, beans on toast.

Tölkin sisältö ei kuitenkaan ollut ihan purkkikamaa. Tarjoilijat väittivät joutuneensa itse syömään tölkkipavut; meidän annoksessamme höyryävät pavut olivat kuulemma jotain ihan muuta. Lisänä tuhdisti savunmakuista makkaraa ja sen kanssa samalta alueelta peräisin olevaa eläimellisen alkukantaista punaviiniä. Joka tietenkin sopi kuin nakutettu.

Sicapellen viinipaketissa on aina todellisia helmiä. Kannattaa maistaa viiniä ennen ruuan pöytään tuloa. Se saattaa olla suorastaan pahaa. Sitten ruuan kanssa se puhkeaakin kukkaan. Tämä viini ei potkinut vastaan yhtään. Väite saman alueen ruokien ja viinien yhteensopivuudesta sai meidät vakavasti harkitsemaan viininvalmistusta happamista pikku rypäleistämme. Sen viinin olisi pakko natsata täydellisesti kanipataan. Tai ehkä voikukkaviiniä oman pihan sadosta ja samoilla voikukilla syötettyä kania? Ei voi olla pahaa mitenkään, kun tämäkin makkara-viinipari oli näin hyvä!


Joo, kyllä minä ymmärrän, että ei se kuvassa paljon miltään näytä. Sinun on nyt vain uskominen minun sanaani.

Tuo leipä! Sen oli kuulemma Kaisa leiponut itse paikan päällä satavuotiaaseen juureen. Onnittelut Kaisalle, leipä oli maukasta ja mehevää ja rapeaa ja ihanaa oliiviöljyn kera grillattuna ja sitten myöhemmin ihan sellaisenaan, kirnuvoin kanssa.

Kun lopulta selvisimme cassouletin aiheuttamasta hurmostilasta ja kykenimme taas aistimaan jotain muutakin, esim. näkemään toisemme ja jopa puhumaan, aloimme epäillä, että tästä ei voi tarjoilu mennä kuin alaspäin. Ihme kyllä näin ei sitten käynytkään.

Jaahas, tästä näyttääkin tulevan pitemmänpuoleinen postaus. Onneksi valitsimme vain viiden ruokalajin illallisen ja jätimme juustotkin pois.

Minulla kävi myös tilatessa taivaallisen hyvä tuuri. Olin yksinkertaisuuden vuoksi väittänyt itseäni kasvissyöjäksi, mutta sanoin voivani kyllä syödä kalaa ja simpukoitakin. Tarjoilija oli jo lähdössä viemään tilausta keittiöön, kun tulin kysyneeksi, eiväthän heidän lihansa vain satu olemaan luomua. No kyllä sattuivat! On kuulemma joku muukin sanonut, että kannattaisi kertoa asiasta ruokalistassa! Tämän jälkeen minulle alkoikin käydä kaikki. Tarjoilija oli vielä niin tavattoman huomaavainen, että tarjosi mahdollisuutta vaihtaa tartar johonkin toiseen vaihtoehtoon. Hän varmaan arveli raa'an lihan voivan tuottaa vaikeuksia tällaiselle kukkahatulle. Todellisuudessahan minä olen seurueemme varsinainen raakalainen, jota joutuu sohimaan grillipihdeillä kauemmas, etten ahmisi pihvejä ennen kypsennystä. Mutta kauniisti ajateltu kuitenkin.


Otetaanpas sitten pikakelauksella. Muille tuli kampasimpukka-annos, mutta yksi simpukoita syömätön sai sen tilalle lohta (kuvassa). Kampasimpukoista ei ole kuvaa, mutta asettelu oli samanlainen. Keskellä oleva vihreä liemi on ilmeisesti surautettu vesikrassista. Se maistui ihanasti ruoholle, vaikkakin joidenkin mielestä tuosta voisi jättää ihana-sanan pois.


Marmorifileetartar oli päällystetty jollain sammakonkudun näköisellä, joka sittemmin paljastui tapiokahelmiksi. Isompia tapiokapalleroita käytetään taiwanilaisissa kuplajuomissa, joita alkaa saada länsimaistakin. Niihin on helppo imeyttää erilaisia makuja. Nämä maistuivat suunnilleen soijakastikkeelta.





Monesti tartarin tarjoajat eivät luota lihan omaan makuun, vaan koittavat peittää sen esimerkiksi pippurilla tai etikalla. Miksi sitten tarjota tartaria ollenkaan, kysynpä vaan. Tämä oli hyvä.

Koska söimme vain viisi ruokalajia, saimme valita turskan ja possunkyljen välillä. Herkullisen läskinen possu tarjottiin omassa liemessään lehtikaalin kera. Lehtikaali kirvoitti ihastuksen huudahduksia; koitanpa taas kasvattaa sitä ensi kesänä. Ei siitä kuulemma saa samanlaista kotioloissa, mutta onhan se hyvää silti, vaikka ei ihan juuri tällaista.



Turskahan ei varsinaisesti maistu miltään, mutta ennakkoluulot olivat turhia: siitä oli silti saatu maukas annos. Mukana pinaattia, 63-asteinen muna, sopivan happamia majoneesisöösejä ja ihanan rasvaisia ja suolaisia lantin kokoisia rapsakoita perunalettusia.







Jälkiruokana saatiin omenaterriiniä, kinuskikastiketta, jäätelöä ja paistettuja limpunmurusia. Tällä yhdistelmällä on suorastaan pakko onnistua. Kerran näinkin; Sicapellessä on nähty uhkarohkeitakin kokeiluja. Omena tarjoiltiin makuumme liian kylmänä. Näin saimme vähän kritiikkiä tähänkin kritiikkiin.



Koska Sicapellen lista vaihtuu omia aikojaan, pikku hiljaa, kuukauden päästä on jo puolet listasta jotain muuta.

Ei ole aivan mahdoton ajatus, että tuolla saattaisi käydä uudestaan. Nythän on sentään lotossakin jättipotti...





-----------------

Tervetuloa tämän ravintolakritiikittömyysblogin lukijoiden joukkoon, Mervi!


28 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla, että syöpä on voitettu!! Onnittelut siitä! ♥

    Noista ruoista sitten... en tajua niistä mitään, enkä todennäköisesti olisi kyllä maistanut ensimmäistäkään noista annoksista. Jatkan sujuvasti suklaa-tee-linjalla edelleenkin! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heli! Suklaa-tee on hyvä linja! Olen kyllä onnellinen, että maistoin kaikkea, oli nimittäin sairaan hyvää, vaikka olikin annettu vaikeita nimiä ruualle taas.

      Poista
  2. Mukavaa että oot taistelun voittannu!! :D

    Kyllä ois jäänny syömättä noi.
    Jatkan voileipä-tee-kasvis-(harvoin makkaraa)-linjalla, kun ittekseni oon. Vaimo tekee oikeeta ruokaa sitten. :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ole nyt kyllä taistellut yhtään, loikoillut vaan. Leikkauksenkin ajan olin unessa ja nautin olostani.

      Toivottavasti olisit tuon ensimmäisen voileivän edes suostunut syömään. Se oli niin hyvää, etten saata sanoin kuvailla!

      Poista
    2. Voileivän, sitä voi aina maistaa. :D

      Poista
  3. Hienoa, että olet taas terve!

    Mutta. Etkö ole kuullut, että uusi, vasta voimaan tullut, blogi-laki kieltää tuollaiset ruokakuvat. Ne aiheuttavat joissain lukijoissa kuolan valumista. Nyt minulla ui näppäimistö. Tämä ei käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaako tutulta kuva-aineistolta: pulla, siemennäkkäri, kartanon lohikeitto, lasagne, raastesalaatti, vadelmarahkapiirakka, karjalanpaisti, pizza...

      Oli hyvä saada tietää tuosta uudesta laista. Nyt voinkin ilmiantaa erään suurrikollisen.

      Poista
  4. Onnittelut taisteluvoitosta syöpää vastaan! Kannattaakin juhlia ihan muutaman kerran. Voitin kerran jo edesmenneeseen tähtiravinteliin Hesassa monenko lie ruokalajin illallisen kahdelle viineineen. Möin tiketit kylläkin työkaverille puoleen hintaan. Niillä rahoilla köyhästi käytiin koko 6 hengen perhe parikin kertaa paikallisten yrittäjien ruokapatoja nautiskelemassa. :) Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tässä vaiheessa edellisellä syöpäkierroksella kiitin minut leikannutta lääkäriä henkeni pelastamisesta. Hän näytti ärsyyntyneeltä ja korjasi: "Hm, niin, TOISTAISEKSI!" Silloin oli kyllä pakko purskahtaa nauruun, vaikka harvoin naurankin. Olisihan ehkä liikaa vaadittu, että henki säilyisi pysyvästi! Tuskin Lasaruskaan enää on hengissä.

      Myönnän, että tähän ravintolailtaan meni pelkästään minulta summa, jolla moni perhe tässä maailmassa elelisi kuukauden. Vaimennan omatunnon kolkutuksia sillä, etten kuitenkaan ostanut tavaraa vaan palvelua ja tulin tukeneeksi moniakin suomalaisia yrittäjiä. Seli, seli. Hyvää ystävänpäivää!

      Poista
  5. Oikeaa meininkiä, kun on aihetta, pitää toimia. Niinkuin nyt vaikkapa nauttia viiden ruokalajin ateria. Oletan, että pärjäisit hyvin rannikkokalastajan ammatissa. Siinä kun tarvitaan sellaisia ominaisuuksia, mitä luulen sinulta löytyvän. Luottavaisenvaloisat päivityksesi syövästä esimerkiksi tukevat tätä käsitystä. Toivotan menestyksellistä jatkoa. Tuohon ateriaan. Voisin hyvin kuvitella nauttivani teille tarjotusta ateriasta. Tykkään syödä ravintoloissa oli siihen varaa tai ei. Sitten se pakollinen kritiikki. Turskahan ei ole mauton, sitä ei tarvitse taikoa maukkaaksi, kysymys on alkukäsittelyn , kuten verestämisen, suolistamisen ja jäittämisen onnistumisesta. Sekä ymmärryksestä kokkailla merikalalle kuuluvaan tyylin.Ei saa kiehuttaa makuja pois, eikä paistaa liian pitkään Kun keität turskan, se on tehtävä jäähtyvän veden menetelmällä. Suolamaustevesi kiehautetaan, turskanpalaset laitetaan veteen, kattila pois liedeltä, kansi päälle, annetaan hautua kypsäksi puoli tuntia jäähtyvässä vedessä. Toinen vaihtoehto on kypsyttää valkoviinivoilaakerinlehtihöyryssä. Parin vuoden päästä Suomenlahdella on suolapulssin ansiosta tullutta turskaa, niin sielläkin pääsee kokeilemaan. Lämmintä ystävänpäivää keskeneräiselle ja alakerran asukille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos!

      Alakerran isäntä kävi lukemassa tätä päivitystä ja mainitsi sitten minulle, että kommenteissa joku oli neuvonut turskan oikeaoppisessa valmistamisessa. Kyllä välittömästi arvasin, kuka oli ollut asialla :)

      Valkoviinivoilaakerinlehtihöyryssä kypsytetty turska kuulostaa sietämättömän hyvältä.

      Poista
  6. Hienoa kuulla, että leikkaus onnistui! Kyllä sitä sietikin juhlia noin upealla aterialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä, Akka! Minua vähän epäilytti taas pröystäillä täällä, mutta tuo helpottaa.

      Poista
  7. Mahtavan näköinen illallisateria, miten jaksoit edes syödä kaiken ;) ? (Täällä kateellinen kyselee). Kyllä olit gurmeesi ansainnut; miten hienoa, että olet toipunut ja tulevaisuus terveenä on näköpiirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut edes ähky, annokset olivat sopivan pienet. Vaikka minusta ei nyt tällä kierroksella tullut lottomiljonääriäkään, tulevaisuuteeni saattaa kuulua uusintavisiitti gurmeen pariin :)

      Poista
  8. Great to hear that the surgery was a success !
    I wish you all the best !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Ela! Nice to see that the Google translator is useful after all :)

      Poista
  9. Hauska lukea toisten ruokanautinnoista, kun itse söi kotona samaan aikaan lihapiirakkaa, jonka välissä oli lenkkimakkaraa ja itse tehtyä sinappikurkkusalattia. Hyvää Ystävänpäivää!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni jo, mutta ystävänpäiväähän voi halutessaan viettää 365 päivänä vuodessa. Itsetehty sinappikurkkusalaatti kuulostaa hyvältä, varmaan vielä omista kurkuistakin!

      Poista
  10. Onneksi tauti on selätetty. Ja mitä herkkuja.....nam-nam...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä tauti lähti helpolla. Jos tulee joskus uusi, se on sitten eri tauti.

      Poista
  11. No kyllähän tuollaisia uutisia kelpaa juhlistaakin! Onnittelut siis täältäkin. Sicapelle laitetaan ehdottomasti ylös seuraavaa Porvoon reissua varten, aika taianomaisen näköisiä ja kuuloisia annoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä kannattaa. Lista on tosin niukka eikä aina edes ihan tarkkaan tiedossa, vaikka netistä katsoisi, mitä suunnilleen on viime aikoina tarjottu. Mutta ottaisin riskin.

      Poista
  12. Kiitos tervetulotoivotuksista! Pitihän se liittyä lukijaksi blogiin, jota voi lukea ilman altistumista parabeeneille, sulfiiteille tai natriumglutamaatille. Kyllä lisäaineettomat tekstit päihittävät prosessoidut kirjoitukset mennen tullen!

    Onnittelut vielä onnistuneen leikkauksen johdosta minultakin. Olet varmasti gourmet-illallisesi ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämän blogin tekstit ovat taatusti prosessoimattomia. Jos ei, saat rahat takaisin!

      Poista
  13. Kiva kuulla näin hyviä uutisia:) Mahtava asenne sinulla <3

    Hyvä, ettet vielä kuollut. Olisi mitä ilmeisimmin jäänyt melkoisen ihana menu kokematta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten olisikin! Kannatti lykätä kuolemista hieman.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...