 |
| kuva: Robert Francis / Flickr |
Jos olisin naistenlehti, jättäisin tämän jutun joulun jälkeen. Silloin kuuluu tehdä parannus! Aloittaa uusi elämä, ruveta kuntoilemaan, lopettaa tupakointi, ryhtyä säännöllisesti vierailemaan vanhainkodissa isoäidin luona, vähentää ryyppäämistä, lisätä liikuntaa, syödä terveellisemmin, ottaa lopultakin sen pahuksen fysioterapeutin määräämät jumppaliikkeet käyttöön, luvata.
Nuo terveys-, kauneus- ja laihuushommelit ovat muuten selvästi ottaneet tärkeitä tehtäviä uskonnolta. Synti ja parannuksenteko liittyvät ihmisen mielessä enemmän kehonhuoltoon kuin jumalolentojen suosiossa pysyttelyyn. Jopa paastokin on riisuttu henkisestä ja hengellisestä sisällöstä, nyt vain muuten vietetään tipatonta tammikuuta tai muita nenänvalkaisuviikkoja, lihatonta lokakuuta ja tietysti sitä alituista laihduttamista. Omaksi hyödyksi, ei jumalten tahdosta. Mutta kahta ankarammin.
 |
| kuva: Michael Krigsman / Flickr |
Toinen otollinen ajankohta parannuksen teolle, siis jos edelleen olisin naistenlehti, on siinä vaiheessa, kun tammikuussa hankittu kuntosalikortti on jo ehtinyt kadota. Keväämmällä, kun aurinko alkaa paistaa ja tukka takussa koloistaan kömpivät suomalaiset taas näkevät toisensa. Kuudessa viikossa bikinikuntoon! Kiinteytä talven aikana kertyneet läskit, vielä ehdit!
Seuraavan kerran tehdäänkin parannusta vasta kesäloman jälkeen. Grillimakkaran ja jäätelön ahmiminen on jotenkin jäänyt näkymään kehonkuvaan. Nyt alkaa uusi elämä (taas)! Palataan arjen rutiineihin ja otetaan itseä niskasta kiinni. Tähän parannuksentekoon liittyy, muista poiketen, myös henkisiä arvoja. Syyskuussa on tavoitteena uusien taitojen oppiminen. Ilmoittaudutaan kansalaisopiston nypläyspiiriin ja portugalinkielen kurssille. Jonot ovat niin valtavat, että puolet halukkaista jää ulkopuolelle. Lokakuun lopulla kursseilla kyllä olisi tilaa, mutta mihin kaikki innokkaat pyrkijät ovat kadonneet?
 |
| kuva: manuel I MC / Wikimedia |
Olet ehkä elämäsi aikana tai nyt viimeistään tätä lukiessa huomannut jonkinlaisen tempoilevan tendenssin tässä kaikessa. Tiettynä kalenterinlyömänä kaikki kansalaiset kirmaavat parannuksentekoon, kukin tavallaan, ja voimme ennustaa parannuksen kestävän maksimissaankin puolitoista kuukautta. Sitten taas seuraavan sesongin koittaessa uudestaan.
Onko tässä järkeä? On toki, saadaan myytyä naistenlehtiä ja monenlaisia hyödyllisiä kursseja. Joku niistäkin leipänsä tienaa, ja taas on kansantalous pyörähtänyt parilla eurolla eteenpäin. Parannusta tekevän ihmisen kannalta touhu on aivan mieltä vailla. Hän ei nimittäin ole liikkeellä oikeana päivänä. Vääränä päivänä aloitetut hankkeet eivät kestä ja kukoista.
Milloin sitten on se oikea päivä? No minäpä paljastan.
Oikea päivä tehdä parannus, mitä se sinulle henkilökohtaisesti merkitseekin, on tänään, tiistaina 18. marraskuuta! (Jos luet tätä jonain toisena päivänä, vaihda viivalle voimassa oleva päivämäärä.) Jos teet parannuksen huomenna, se on tuhoon tuomittu yritys. Ainoa oikea päivä on tänään.
Tee se nyt!
 |
| kuva: Shena Tschofen / Flickr |
Mun vanhemmathan oli eronneet, mutta kun teini-iässä tuli tavattua isääni, niin hän aina sanoi, että seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä hän lopettaa tupakoinnin....ei siihen kai kukaan uskonutkaan. :)
VastaaPoistaYritti mahdottomia. Seuraava kuukausi ei ole koskaan, aina on tämä kuukausi ja tämä päivä. Ilmankos ei onnistunut.
PoistaJuuri noin se menee kun kirjoitit! Mua oikein huvitti kun luin. Ihmiset (jotkut) on oikein lauma elukoita. Kun on muodissa liikku rullaluistimilla niin kaikki kynnelle kykenevät ne hankkii..vaikk kerran kokeilis. Mä luulen ett oikea päivä tehdä ns.parannus on se kun se vaan alkaa..sitä en tie kosk. Olis meinaa parannettavaa..hih
VastaaPoistaSitähän voi aina tehdä jonkun pienen parannuksen heti kun tulee mieleen. Eikä se välttämättä ole sama parannus kuin naapurilla, voipa olla ihan päinvastainen.
PoistaOlen läski ja olen ollut koko ikäni. Joskus yritin olla niinkuin kaikki käskevät. Eli laiha. 56 kilosena, syömishäiriöisenä, elämä kului sykemittaria ja kaloreita tuijottaen. Tältä "parannukselta" minut pelasti jalkojen rasitusvammat ja nykyinen asuinpaikkani, elukoineen ja kasvimaineen. Jalat eivät koskaan parantuneet kunnolla ja selkäkin meni, joten ei tarvi edes yrittää enään. Ja ikää on tullut sen verran, ettei tarvitse ollakaan mitään muuta kuin oma itsensä! Ja ihan onnellinen sellainen! Läskeineen ja vikoineen!
VastaaPoistaNo hei, sinähän olet näköjään jo tehnyt parannuksen, kun ei ole enää korjattavaa! Hienoa!
PoistaOlen huomannut, että kanssasisarissa herää raivo, kun joku sanoo: "Mun ei tarvi laihduttaa!" tai "Mun ei tarvi meikata!" Omituista. Ei mun vaan tarvi.
Mä oon tehny jo niin pal parannuksii, et sädekehä kirraa päätä. Mitä parannusta voi tehä, ku ei oo petrattavaa.
VastaaPoistaNo sille ei nyt maha mitää et on kusta päässä, se ei sielt hävii ku aina hetkeks, huussikäynnin jäleltä.
Olethan sinä tehnyt ainakin yhden parannuksen jo tänäkin aikana kun me on tunnettu! Ja hyvä olikin! Ei niitä ehkä itse aina huomaakaan, kun on tottunut koko elämänsä aina vaan parantamaan suoritustaan (kuin sika juoksuaan).
PoistaNöf, nöf!
PoistaHyvinpä kiteytit naistenlehtien vuodenkierron. Kaiken maailman parannusartikkelit ovat eräs syy, miksi en niitä lehtiä tilaa, enkä osta irtonumeroitakaan.
VastaaPoistaLuulisi naistenlehtitoimittajan työn käyvän tylsäksi. Nyt pitää sisustaa ihanaa joulukotia, askarrella koristeita ja leipoa jouluherkkuja. Kohta taas jumpataan suklaakilot pois. Vuodesta toiseen samat jutut. Paitsi että rantautuuhan tänne perukoille joka vuosi joku uusi muotilaji Jenkkilästä. Joskus joku uusi leipomuskin, vrt. kakkutikkari. Riittääköhän se vaihteluksi?
PoistaTulipa tehtyä parannus toukokuussa. Lopetin sauhuttelun 40 vuoden tupruttelun. Ihan omana päätöksenä ilman ulkopuolista vaikuttamista. Kaikki lähtee itsestä.
VastaaPoistaSepä oli hyvä parannus, onneksi olkoon! Itsehän nuo on tehtävä, ei muut siihen pysty.
PoistaOsuvasti sanottu! Tulin ajatelleeksi, että mä olen just sellanen uuden vuoden lupailija... tosin lupailen vaan itelleni salaa. Eikä ne nyt suuremmin sit kyllä onnistu, ne lupaukset... ja laihistahan ne tietenkin aina koskee ja muutenkin sitä paremman elämän alkamista. Nukun hyvin, syön terveellisemmin, ulkoilen... jep jep.
VastaaPoistaMutta nyt mä yhtäkkiä huomaan, että aloitin viikonloppuna joogan. Siis kävin alkeiskurssin ja olen ajatellu jatkaa sitä myös. Ihan sillein itteeni kuunnellen, katon miltä tuntuu ja TOIVON että niin hyvältä tuntuu että siitä tulee tapa. Mutta mutta. Tää on nyt ihan väärä aika vuodesta aloittaa se, kun ei oo se parannustentekoaika.... miten siis jatkossa toimin?? ;)
Ehkä pitäisikin julkistaa ne lupaukset vaikka blogissa tai paikallislehdessä, niin olisi vaikeampi lipsua. Jooga on hyvä! Ja ihan oikeaan aikaan aloitettu, se oikea aikahan siis oli NYT! Onnittelen sinua hienosta uudesta asiasta elämässäsi!
PoistaKun nyt kävi näin ikävästi, että aloitit off-season = väärin, menettele asian korjaamiseksi näin: tästä eteenpäin lupaa joka uusivuosi jatkaa joogaamista. Lupauksen keksiminen helpottuu, ja kunhan tuosta pääsee muodostumaan tapa, myös lupauksen pitäminen tapahtuu automaattisesti ja enempiä miettimättä. Miten onnellista!
Hei, tuosta luettelostasihan puuttui lepääminen! ja sen myöntäminen, ettei kukaan voi tehdä kaikkea samanaikaisesti ja että ehkä jotain pitää jättää tekemättäkin. Muuttaa suunnitelmia, sopeutua muutokseen. Jokin voisi parantua jo sen myöntämisessä ja lepäämiselle antautumisella. - Vai sisältyikö tuo kaikki jo kohtaan "aloittaa uusi elämä"???
VastaaPoistaJoo, ja lisäksi kaikki sisältyi kohtaan "tehdä parannus, mitä se sinulle henkilökohtaisesti merkitseekin".
PoistaItse olen jo aika hyvä tekemättä jättämisessä, nyt voisi harkita muutosta toiseen suuntaan. Jokaisella on varmaan omat parannuksentekonsa, eri ihmisillä hyvinkin erilaiset. Ja ilmoittautuihan täällä jo pari sellaistakin, joiden ei tarvitse muuttua ollenkaan.
Täällä Hämeessä teen parannusta joka päivä, kun huomaan, että taas olen keskeyttänyt toisten puheita ja puhunut päälle ja muutenkin typeröinyt.
VastaaPoistaTuo voi kuulostaa kummalliselta, sillä eikö hämäläiset olekin sellaisia kuin ihmisiä on opetettu: kaksi korvaa ja yksi suu.
Eivät ne ole. Enkä minä ole oikeasti hämäläinen, vaikka täällä asunkin.
Omatunto huomauttelee siis vanhoista ja tuoreista virheistä. Nyt olen kuitenkin alkanut sanoa sille, että olisit huomauttanut aikanaan, sillä hetkellä kun asia oli ajankohtainen. Turha tulla nyt naputtamaan.
Silti yritän opetella, eli teen parannusta.
Minullekin omatunto nalkuttaa vanhoista virheistä, yleensä aamulla puoli kolmelta. Se on kyllä maailman turhinta!
PoistaVoisit ehkä kokeilla sanoa sille, että sopii lopettaa nyt. Kun et kerta huomauttanut silloin kun siitä olisi ollut hyötyä. Mennyttä mikä mennyttä.
PoistaJotkut ajattelevat myös, että se nyt oli minun karmani. Ja sitten myös ehkä sen toisen. Hänen(kin) kohtalonsa ja oppimisen mahdollisuutensa.
Onhan muitakin parannuksia kuin laihdutukset! Elämä ei ole liian lyhyt siihen, että alkaa tänään kuunnella toisia ihmisiä paremmin, opettelee uuden tietokonepelin, syö vastedes vain täyslihamakkaraa tai ryhtyy meditoimaan. Esimerkiksi.
VastaaPoista