Maud muistaa kuitenkin, että oli joku tärkeä asia, joka hänen täytyy selvittää... Hän löytää taskustaan muistilappuja, jotka on kirjoittanut itselleen. Lapuissa lukee, että hänen ystävänsä Elisabeth on kadonnut. Niin se oli, nyt hän muistaakin! Samanlainen tapaus kuin silloin seitsemänkymmentä vuotta takaperin. Hän yrittää puhua siitä ihmisille, mutta nämä vain huokailevat ja pyörittelevät silmiään, yrittävät vaientaa hänet. Hän tekee tutkimuksia omin päin. Mutta on niin vaikea edetä, kun ei muista johtolankoja! Maud kirjoittaa itselleen muistilapun...
Sain tämän mukaansatempaavan kirjan lainaksi Lauralta. Kerran aikaisemmin hän lainasi minulle dekkarin, jossa murhamysteeriä selvittää lammaslauma. Sekin oli hyvä kirja.
Elisabeth Is Missing herättää muitakin ajatuksia kuin että onkohan hovimestari taas syyllinen. Ajatuksia omasta tulevaisuudesta, ja joidenkin nykyisyydestä. Ajatteleminen on terveellistä.
Suosittelen!
Nice to read a good book !
VastaaPoistaGreetings
Thank you, Ela, so it is!
PoistaKiva blogi sinulla on!! :) Laitan ehdottamasti sen mun blogilistalla, että löydän tänne uudestaan :) T. Ida
VastaaPoistaTervetuloa - välkommen!
PoistaHämeestä:
VastaaPoistaTotuus on tarua ihmeellisempää. Tai ainakin yhtä ihmeellistä. Elän täällä kaltaisteni joukossa, ihan mukavasti, ja toistaiseksi olen löytänyt kotiin. Varmaan olisi aika kurja tunne huomata olevansa eksyksissä. Siis oikeasti.
Yhtenä aamuna seitsemältä katselin ikkunasta, kun Anja (nimeä ei ole muutettu), lähti asunnostaan kadun toisella puolella, kulki nopein askelin kaupalle päin, kassi kädessä. Kunnallinen kotipalvelu on kieltänyt (!) Anjaa lähtemästä pihaa pitemmälle, koska hän ei löydä takaisin. Niinkuin Anja mitään kieltoja muistaisi!
Itse olin paitasillani, en tiedä mistä kotipalvelusta Anja saa apunsa, en tietänyt mihin soittaa. Nyt olisi tarvittu Maudia. Tai ainakin sitten, jos Anja ei palaa. Vielä ei ole palannut.
Kuvatunlaiset kirjat ovat ajankohtaisia. Resurssien niukentamisen myötä vanhusten tilanne hankaloituu. ÄLKÄÄ SILTI RUVETKO OMAISHOITAJIKSI!
(Huomautus: En ole vielä lukenut ao. kirjaa. Kun luen, huomaan todennäköisesti kirjoittaneeni asian vierestä!)
Tässä talossa ei olisi mitään mahdollisuuttakaan ruveta omaishoitajaksi. Asun rintamamiestalon yläkerrassa, ja huonojalkaisilla ihmisillä on jo nyt vaikeuksia noissa portaissa. Ainoa suihku on kellarissa.
PoistaTänä aamuna olin töissä ottamassa kenkiä pois jalasta, kun yhtäkkiä huomasinkin laittaneeni kengän takaisin jalkaan. Näitähän sattuu, ja sentäs huomasin. Mutta entäs, jos olisinkin päätellyt: ahaa, laitoin näköjään kengät jalkaan, on siis varmaan aika lähteä kotiin... ja lähtenyt. Maudille käy noin, hän huomaa yllättäen tulleensa johonkin, tekee siitä loogisia päätelmiä ja yrittää urheasti selvitä hämmentävässä maailmassa. On se hyvä kirja.