sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Äijä tunnisti pallon

Metsässä taas, ja joku otus räpisteli ylitsemme. Alakerran isäntä oli houkutellut minut kävelylle, ja jalkinevalintaa pohtiessani hän oli vielä ollut sitä mieltä, että pysyttelisimme asfalttitiellä. Joopa joo. Hyvät kumisaappaani olivat kotona ja märät varpaani alkoivat hiljalleen kohmettua lenkkareissa, kun koitin sihtailla otusta kameralla. Otuksella pyöri pää vinhasti ympäri, mistä syystä nerokkaasti luokittelin sen jonkinasteiseksi pöllöksi.






- Eikös tuo liene Glaucidium passerinum, ehdotti alakerran isäntä. - Pygmy Owl, varpuspöllö. Ja olisiko vielä sanonut että sparvuggla.
- Aijjaa, sanoin minä. - Ei kyllä voi olla. Satun tietämään, että pöllöt lentää yöllä. On orava. Joko mennään.


16 kommenttia:

  1. Hieno bongaus! Sparvuggla, det tror jag också

    VastaaPoista
  2. Beautiful !! What amazing shots !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Ela! He (or she?) was really tiny.

      Poista
  3. Hieno havainto ja kuvat. Euroopan pienin pöllö. Keskellä päivää minäkinnäin pellolla joka juuri käännetty mullokselle. Aterian toivossa lähtee liikkeelle keskelle peltoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain se tuohon lensi vahtaamaan, ei näyttänyt päivänvalo häiritsevän. Nythän riittäisi pimeääkin, ei olisi tarvinnut kauan malttaa odottaa. Oli se kyllä tosi pieni.

      Poista
  4. Ihana havainto! Kolme kertaa olen nähnyt, jokaisen kerran muistan erikseen. Ensimmäisellä kerralla luulin hetken, että se oli punatulkkunaaras, ja sen kokoinenhan se onkin. Varpuspöllö saalistaa päivällä, tulee pihoihinkin pyydystämään tiaisia. Siispä päivällä näkyminen on ihan mahdollista. Kaikki (ne kolme) minun näkemäni liikkui päivällä.

    Onneksi olkoon, isännälle myös! Toivotetaan Hämeestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tuota olisi kyllä mitenkään yöllä nähnytkään. Aika peloton se oli, ei lähtenyt mihinkään, vaikka vaihdoin paikkaa puun alla. Tässäkin oli talo aika lähellä, ei oltu kaukana sivistyksestä.

      Poista
  5. Joskus vuosia sitten, tyytäreni huuteli minulle, että kato äiti, pöllö on meidän piha vaahterassa. Katse etsi tietysti sellaista huuhkajan kokoista otusta. Epäilin jo että likka juksaa, kunnes sellainen pikkulintu käänsi päätään pöllömäisesti. En ollut uskoa silmiäni. Kaupunkilaisena ollut tiennytkään näin pienien pöllöjen olemassa olosta. Aivan hurmaavia pikku pöllöjä. Moneen vuoteen ei ole kuulunut varpuspöllöjen viheltelyä, kunnes tänä keväänä taas kuului. Toivottavasti kanta olisi taas elpymässä, tässä meidän nurkilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Olisipa mukava nähdä tuollainen täälläkin omassa pihassa!

      Poista
  6. Vielä Hämeestä: On toinenkin epäpöllömäisesti käyttäytyvä, edellistä isompi otus: hiiripöllö. Istuu päivisin ravintoa vaanimassa puun latvassa tai sähkötolpan päässä ja näyttää haukalta. Paitsi pää, se on pöllömäisen pyöreä.

    Omia havaintoja on tästä vain yksi, mutta mieleen sekin on jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaisia sitä onkin. Haukkoja tässä kyllä näkee ihan pihassakin, mutta enhän minä niitä tunnista lajilleen. Paitsi sen yhden kanahaukan, joka oikein asettui taloksi ja saattoi tunninkin höyhentää fasaanipaistiaan ihan tuossa noin näkösällä. Mutta niitä nopeita en.

      Poista
  7. Voih, mä en ole nähnyt ikinä luonnossa, varmasti taianomainen hetki tavallaan.
    Mukavaa marraskuuta sinne!

    VastaaPoista
  8. Ihana pöllö!!!!! Ei tollasia voi nähdä päiväkävelyllä.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...