En pysynyt kärryillä enkä heti huomannut, kun ruokasodat alkoivat.
Ei sillä, että ne pelinappulat, jotka siellä ovat tykinruokana henkeään uhraamassa, ajattelisivat, että öljykenttien tai viljelysmaiden omistuksesta tässä kamppaillaan. Kyllä he taistelevat ihan uskonnon ja isänmaan puolesta, vaikka ulkomaillakin. Ne, jotka sitten käärivät voitot, eivät ole mukana taisteluissa. Ei sillä lailla voiteta sotia eikä tienata omaisuuksia.
kuva: Wikipedia |
Tältä näyttää, no joo, Ukrainan lippu, mutta lisäksi ukrainalainen pelto. Se on sitä kuuluisaa mustan mullan aluetta. Maaperä on niin ravinteikasta, että sitä voi syödä lusikalla, väittävät. Ja ihan fakta on, että tuossa kohdassa on mustaa multaa kahden metrin paksuudelta.
Olen tarkistanut, miten asia on omassa pihassa. Yksitoista senttiä oli, jos ei nyt ihan mustaa multaa niin ainakin ruohonjuuria ja jotain kariketta. Sitten alkoi savi, sitä oli seitsemän metriä. Sen alla oli graniittia.
Ukrainassa on lisäksi suotuisampi ilmasto kuin meidän pihassa, ja niinpä se onkin Euroopan vilja-aitta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa koko Manner-Eurooppa eli ukrainalaisella viljalla. Nyt tuota mustan mullan aluetta katsotaan ihan uusin silmin. Ruuan hinta on noussut niin paljon, että viljely alkaa olla kannattavaa bisnestä. Nopeimmat ovat varmistaneet osuutensa Ukrainan viljelysmaista jo kymmenen vuotta sitten.
Suomalaisetkin sijoittajat perustivat jo 2006 Trigon Agri -yhtiön, joka on hankkinut satojatuhansia hehtaareja peltoa mustan mullan alueelta. Äläkä luule, että he olivat ensimmäisiä tai suurimpia ostajia. Ehkä mieleesi tuleekin joitakin ylikansallisia maatalousyrityksiä, joilla on suuret suunnitelmat ja pussillinen konsteja. Ukrainalaista maaperää ei periaatteessa myydä ulkomaalaisille, mutta viljelyoikeuksia voi hankkia monilla keinoin. Esimerkiksi arabimailla on pulaa pellosta mutta öljyä yli oman tarpeen, joten he ovat tehneet Ukrainan kanssa vaihtokauppoja (ks. muutenkin kiintoisa lähde). Kiinalaiset olivat myöhässä. He avasivat pelin viime vuoden syyskuussa ostamalla vaatimattomat satatuhatta hehtaaria Ukrainan parasta viljelysmaata. Tarkoitus ei tietenkään ollut lopettaa tähän, vaan suunnitelmissa oli miljoonien hehtaarien hankkiminen.
Mutta niin kuin olemme huomanneet, ukrainalaista maaperää voi hankkia muutenkin kuin ostamalla.
Ei tietenkään samoista ahneista syistä kuin kaikki muut, vaan Ukrainan kansan suojelemiseksi fasisteilta ja muin historiallis-isänmaallis-kunniallisin perustein.
Onneksi meillä ei ole mitään hätää täällä syrjäisessä Suomessa. Meillä ei ole mitään, mitä kukaan voisi haluta itselleen, eikä kukaan siis uhkaa meitä. Eihän täällä ole muuta kuin vetisiä soita ja soisia järviä, taivaan täydeltä sadetta ja makeaa, puhdasta pohjavettä soraharjut pullollaan. Saamme elää täällä keskenämme omassa rauhassamme iankaikkisesta iankaikkiseen, eivätkä muun maailman myllerrykset milloinkaan kantaudu tänne meille asti.
Siinä vaiheessa kun suomalainen vesi alkaa kiinnostaa, se on onneksi ehditty itse käyttää kaivoksissa. Tai kaivosten viemäreinä. Niin että saadaan todennäköisesti olla ihan rauhassa jatkossakin :). Tai saatte. Minähän elelen rauhaiseloa täällä Norjassa ja juon vettä suoraan vuoripuroista :D.
VastaaPoistaVuoripuroille uhkaa käydä ohkaisesti, kun jäätiköt sulavat huipuilta. Onneksi teillä sataa ympäri vuoden, Himalajan juurella voi koittaa hankalammat ajat.
PoistaHämeessä pohdittua:
VastaaPoistaKaivoksista puheenollen, onhan meillä Talvivaara, johon juuri toivotaankin ulkomaista apua. Tietysti olisi myös helpompaa lennellä ja veneillä Suomenlahdella, jos epäluuloisten naapureitten aluerajat ei kaiken aikaa olisi niin lähellä.
Muistan kyllä varhaisesta nuoruudesta semmoisenkin ajan, kun jotkut ukot keskenään sopivat miten Eurooppa jaetaan etupiireihin, ja yrittivät sitten sitä jakoa tehdä. Meni siinä jokunen suikale Suomeakin.
Nythän on tietenkin ihan toiset ajat. Ja jos ruoka kävisi vähiin, otettaisiin vanhat konstit käyttöön. Pettuhan on nyt ihan terveysruokaa.
Tuo itänaapurin ukkohan juuri kehui sitä sopimusta. Hän muutenkin muistelee vanhoja aikoja mielellään, ainakin joitakin niistä.
PoistaJos suomalaisten pitäisi nyt yrittää itsenäisesti pärjätä tässä kovassa maailmassa, voisi aika monella mennä rakennekynsi suuhun.
Mielenkiintoista. Erittäin hyvä herätys toi vesiasia !!
VastaaPoistaAina on kiva pelotella.
Poista"Vaikka ruoka loppuu niin sota ei lopu.... Sotaisa rotu, tää on sotaisa rotu" - Jukka Poika: Sotaisa rotu
VastaaPoistahttp://youtu.be/0gtgB_hqZCE
Tuohon viimeiseen kappaleeseesi kätketty (ei niin kovin syvälle) uhkakuva on toki mahdollinen sekin, mutta jotenkin en jaksa sitä nähdä kovin todennäköisenä. Naapurilta maan "lainaaminen" Ukrainan tapauksen tyyliin toimii nykymaailmassa vain naaprureiden kohdalla, siirtomaa-ajat luultavimmin ovat takana (on liian läpinäkyvää ja riskialtista vallata ja pitää kaukainen alue), ja toisaalta veden rahtaaminen tuhansien kilometrien päästä tekee siitä kovin hintavaa. Toki rahtaamista tehdään nytkin pullovedelle, mutta uskon että siihen mennessä kun vedestä (tai puhtaan sellaisen puutteesta) tulee oikeasti iso ongelma muuallakin kuin kehitysmaissa, puhdistusteknologia on edennyt sen verran että on oikeasti edullisempaa puhdistaa omat vedet kuin lähteä hakemaan vettä kauempaa, varsinkaan väkivalloin. Aurinkoenergia on ilmainen ja tähän tarkoitukseen varsin luonteva energianlähde (haihduttamallahan kaikki maailman makea vesi lopulta syntyy) ja erilaiset sähköä tarvitsevat puhdistuskeinot (käänteisosmoosi, UV-sterilointi yms) muuttuvat koko ajan edullisemmiksi sekä menetelmien itsensä parantuessa että aurinkosähkön hinnan laskiessa. Ja mikä kätevintä, mitä vähävetisempi seutu, sitä enemmän yleensä on auringonpaistettakin tarjolla.
Joskus on myös kiva olla optimisti ;)
Naapureita ajattelinkin. Tosin juuri nyt ei taida kummallakaan puolella olla pulaa vedestä. Muilla seuduilla sen sijaan on ja pahenee, huolimatta monista hienoista menetelmistä.
Poista