Ajan usein erästä erityisen kaunista reittiä. Nytpä sen varrella oli tehty ns. metsänhoidollisia toimenpiteitä.
Onhan erittäin hyvä, että metsää hoidetaan. Ajatteles, että ennen kuin ihmiset oppivat hoitamaan metsää oikealla menetelmällä, kaikki metsät kuolivat ja lahosivat aina pystyyn. Ihmisen pitää siksi uudistaa metsää, koska metsä ei tule toimeen ilman ihmistä, vaan lakkaa tyystin olemasta.
Samalla hoituu suomalainen sielunmaisema.
Tunnisteet
ALOITA TÄSTÄ
bloggaus
elukat
eläintarha
energia
ennustus
fasaani
gm
henkilö
hevosenliha
hiilijalanjälki
hortoilu
hunaja
huussi
ikkunat
ilmastonmuutos
juomat
kana
kani
kasvatus
kasvissyönti
kasvit
keittiö
keli
kierrätys
kirja
kuisti
kuluttaminen
käsityö
lainsäädäntö
lammas
lehti
lihan tuotanto
linnut
luomu
maalaus
maalämpö
maatiaiset
matka
meditaatio
metsä
Monsanto
NASS
nauta
oikeinkirjoitus
omavaraisuus
putkiremontti
puutarha
ravintola
remontti
rintamamiestalo
ruoka
sairaus
sato
siivous
sika
sisustus
talous
talvivarastot
tuulivoima
tuumailu
vaalit
vaatteet
valitus
valokuvaus
vuodenajat
yhteisöasuminen
ylellisyys
Eihän tässä voi muuta kuin mykistyä... edes tällainen nyt Hämeessä asuva. Suomen kansan sydän on metsissä. Mutta sydänvaivathan on nykypäivää. - Kirjoittakaa nyt joku jotakin myönteisempää!!!
VastaaPoistaTäällä meilläpäin on tosi sydänvaivaista nykyään.
PoistaIhminen on ahne paska, siitä ei mihkään pääse. Raivostun aina kun tollasta nään. Miks aina tarttee kaikki laittaa sileeks ja sotkee kaikki. Mä haen mettästäin vaan polttopuuta, moisesta ei usein jää jälkenä kuin muutama kanto sinne tänne. Useimmiten piisaa kun tienviertä siistii niin polttopuut saa sieltä.
VastaaPoistaKyllä minäkin tykkäisin vähän varovaisemmasta harventamisesta maisemissani.
PoistaTuo alakuva on kyllä lohduton. Nuo loputkin pystyyn jäänet puut kaataa seuraava myrsky.
VastaaPoistaEihän metsä osaa itseään hoitaa, ihminen tarvitaan, se on viisas ja lukee kirjoista miten metsää hoidetaan. Ne kirjat on tehty metsästä :)
Menee kauan, ennen kuin tuossa on taas metsä, jos on milloinkaan. Se on totta, että nuo pari yksinäistä runkoa ovat varmaan nyt jo nurin. Viime yönä oli hieno myrsky.
PoistaMun vanha taloni on tehty hirrestä. Hirsi on ollut kerran muinoin elänyt puu, joka on kaadettu. Makkaran siivu on ollut joskus elävä eläin. Noin se nyt vaan menee.
VastaaPoistaMutta kernaasti näkisin metsissä yhäkin vaikkapa hevosmetsureita!! Moto tekee julmaa jälkeä...
Puusta tämäkin talo on tehty, tosin laudasta ja sahanpurusta. En sitä sano, etteikö saisi mitään luonnosta peräisin olevaa käyttää. Mitäs silloin tulisi elämästä. Toivoisin kuitenkin hieman vähemmän rajua harvennusta maisemiini, vaikka sitten koneellakin tehtyä. Hevosella tulee tietysti kauneinta jälkeä.
PoistaMinunkin taloni on hirrestä. Vanhalla osalla ikää jo parisataa vuotta. Ja sen hirren elämä jatkuu minun jälkeeni.
VastaaPoistaTänään kaadetun puun jatkoelo on kovin lyhyt. Haketta ja sellua? Osa polttopuuksi, minimalistinen osa rakennustarpeeksi, mikäli siihen kelpaa. Elikkä perimmältään liki kasvihuonekaasuiksi taivaalle kaikki, tavallansa?
Ei paljon liene kiinnostanut ketään metsänhoitotutkimukset, joissa todettiin, että tasainen sadonkorjuu tuottaa loppujenlopuksi tasaisemman ja suuremman rahavirran kuin tuo "laakista raikas" systeemi. 50-60 vuoden kuluttua -aikaisintaan- tehdään sitten uusi päätehakkuu höttöpuusta.
Voi, kun soisin, että ahneella olisi oikeasti paskainen loppu. Saahan sitä toivoa.
Paula
Tasainen sadonkorjuu olisi, paitsi kannattavaa metsänomistajalle, myös lohdullisempaa meille metsän kulkijoille, katselijoille, sienestäjille ja marjastajille. Puhumattakaan metsän asukkaista.
PoistaKipeää tekee katsella
VastaaPoistaTykkäsin niin erityisen paljon tuosta kohdasta. Olin ihan pysähtynyt ottamaan siitä valokuvia! Nyt on onneksi muutaman kuukauden ajan pimeää, kun ajan siitä ohi.
PoistaÄääääh... niin surkea näky. =( Meidän lähellä on pistetty kans metsät sileeksi, jätetty joku typerä kaistale sinne keskelle ja jokaisella isommalla tuulella siitä sitten on taas osa nurin... enää on muutama risu pystyssä ja nekin kallellaan... näky on paitsi ruma, myös tosi surullinen. Olispa mahdollisuus hommata itelle metsää sen verran iso pala, että sais sinne keskelle pikkuisen talon (mahdollisimman vähin metsävaurioin rakennettu) ja sitten vois elellä rauhassa sen oman metsän keskellä, mitä ei taatusti kukaan tule vetäisemään kerralla nurin.
VastaaPoistaTuota minäkin haaveilen. Paitsi että sitten siihen vetäistäisiin tietysti moottorikelkkarata mökin nurkalta, niitä varten voi pakkolunastaa maita, kun ovat niin välttämättömiä tässä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tai miksei moottoritie, kun kerran ruvettiin lunastamaan mökkiläisen metsäpalstaa. Pitäisi äkkiä saada suojeltua se metsä, ennen kuin joku keksii ruveta hankkimaan sinne jotain projektia.
PoistaKyllähän sitä puutakin tarttee vähän joka paikkaan, mutta kyllä minäkin toivoisin muutakin kuin noita avohakkuita,toki hakkuuaukeat siellä täällä on ihan hyviäkin, mutta voisi se metsänhoito olla hieman monipuolisempaa. Ja miksi puhutaan metsänhoidosta, kun ei se ole pitkäjänteistä metsän säilyttämistä, vaan puun tehotuotantoa ehkäpä ennemmin. Kun edelliset on kasvanut teuras kokoon, puut nurin ja uudet tilalle.
VastaaPoistaNäin juuri.
PoistaVoi itku...
VastaaPoistaSepä justiinsa.
PoistaOsanotto Hämeestä! Olin raadella täällä kerrostalopihassa ne ihmiset, jotka saivat aikaan ison vaahteran kaatamisen. Ei, ei se ollut vaaraksi kenellekään. Ei edes autojen tiellä (silloinhan se olisi pitänyt ymmärtää).
VastaaPoistaMutta siitä varisi syksyisin lehtiä.
Minulla ei ole valittamista, kasvupaikan takana on metsä jäljellä.
Tietysti sellaiset puut pitää kaataa, joista varisee syksyisin roskia. Ja sitten vielä sellaiset, jotka voivat joskus tulevaisuudessa itsestään kaatua. Ja sellaiset, jotka kasvavat väärin.
Poista