tiistai 30. syyskuuta 2014

Haavikkojuttu vähän riistäytyy


Viikonloppuna kävelin haavikossa. Hieno äänimaisema! Suosittelen! Mutta mene äkkiä, ennen kuin havina loppuu.


Yksi sieltä puuttui, ja se oli haavanpunikkitatti. Mutta ei se mitään, tulin ravituksi.



Viikonloppuna haavikko vielä vihersi.


Enää ei viherrä. Ja alkaa myös harsuuntua. Ottivatkohan kovat tuulet erityisen ankarasti haavan lehtiin? Joissain oksissa jo viimeiset lehdet vipattavat.

Olisipa sellainen tuulivoimala kuin on tuo haapa! Skviljoona pientä väpättävää osaa ja generaattori jokaisessa. Ei niitä tarvitsisi edes vaihtaa, jos pari tai muutama sata menisi epäkuntoon. Koska jäisihän niitä. Sitten vasta vuosihuollossa katsottaisiin kaikki. Ja miten pienestä tuulenhenkäyksestä ne alkaisivat kaikki vilkuttaa! Meluhaittakaan ei olisi kovin paha, ihan mielikseen sitä kuuntelisi.



Pihlajalla on erilainen strategia tänä vuonna. Kaikki lehdet maahan humps. Ei jaksa kantaa kahta taakkaa.



Meidän saarni on ihan vihreä, vaan osaavat saarnetkin näköjään sopeutua pohjolan olosuhteisiin. Tällä on täysi ruska meneillään.



Sitten viikon arvoitus. Mikäs puska se tässä? Kelvollinen syysväri silläkin.



Vaikka minusta vaahtera on silti paras. Syksyllä, talvella ja keväällä.



11 kommenttia:

  1. Haapa on minun suosikkini!! Tuo puska voisi olla vaikka..saskatoon

    VastaaPoista
  2. Puskasta veikkaan isotuomipihlajaa, koska katsura kuulostaisi liian hienolta. Ei siitä olisi kokokuvaa niin veikkaus olisi helpompaa! :)

    Haavasta olen samaa mieltä, haavan havina on yksi kauneimmista äänistä. Istuin la. kovassa tuulessa haapojen alla, ja imin itseeni sitä ääntä. Jotenkin hypnoottista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saskatoonikin on tuomipihlaja, joten myös tästä vastauksesta saa pisteen. Tuolla haavikossa kuului myös jännittäviä natinoita ja näkyi sikin sokin kaatuneita runkoja. Mutta se havina on hienointa.

      Poista
    2. Täältä sivusta seuraillessa ajattelen, että sikin sokin kaatuneet haavanrungot on varmaan talvella jäniksille kuin taivaan lahja!

      Poista
  3. Minusta tuon puskan lehdet näytti ihan samanlaisilta, kuin haavassakin. Ehdotan siis että haapa sekin on.

    Ja vaahtera on minun suosikki. Ihan mahdottoman kaunis. Tahtoisin meidän tontillekin vaahteroita. En haravoi koskaan, joten antaisin niidenkin lehtien vaan olla maassa ihan rauhassa, mies kun sitä aina sanoo, että "siinähän olis sitten kauhea haravointi". En oikein ymmärrä, miksi lehdet yleensä edes pitää haravoida...?? Sinnehän ne maahan maatuu. Koskaan ei ole koivujenkaan lehtiä haravoitu (no joo, pari kertaa olen vähän koittanut, mutta lopulta jättänyt sikseen vaan) eikä ne millään lailla ole haitanneet sitten keväällä, kun ruoho taas alkaa vihertää.

    Mutta siis joo, haavatkin on todella ihania, täältä meiltä kun katsoo pellon toiselle puolelle niin aivan upeat isot haavat siellä keltaisena ja oranssina tänäänkin loisti. Ja se havina on todella kivan kuuloista!

    Ihanat on sulla taas nuo kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eihän metsässäkään kukaan haravoi. Vaahteran lehdistä tulee kyllä niin paksu kerros, että nurmikko voi kärsiä. Mutta nurmikkohan on keinotekoinen viritelmä muutenkin.

      Poista
  4. Hienot kuvakulman ja mukavaa hyväntuulisuutta. Tämän lukemisen jälkeen on kiva siirtyä yöpuulle.

    VastaaPoista
  5. Haavat ovat upean kullankeltaisia täällä meilläpäinkin. Ilta auringossa näyttää kuin ne olisivat tulessa. Täytyy nauttia ruskasta, kun sitä kerrankin on näillä seuduilla! Siis Pirkanmaalla!

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...