Kanilan siivous

Meillä kävi siivooja täällä kanilassa. Tavallinen viikkosiivous.

Tavallisestihan meillä on tällainen turvakaide, ettei pelota. Siivooja väittää, että siitä on myös jotain muuta hyötyä. Että pysyy kuivikkeet täällä kartanon puolella eikä lentele lattialle. No kai sitten niin. Tuleehan sitä joskus vähän kaiveltua, jos innostuu. Vaikka ei meitä sillä lailla kaivaminen kiinnosta kuin aikuisia naaraita. Joskus vähän vaan harjoituksen vuoksi. Tai jos oljet on väärin ja niitä pitää siksi siirtää.

Kyllä se aika pelottava tunne on, kun yhtäkkiä ei olekaan kaidetta. Toisaalta tekisi mieli tutkia sitä reunaa. Sitten mennään sinne hyyyyvin pitkänä. Vaikka ei tuo kottikärry kaukana alhaalla ole. Mutta silti. Sinne se siivooja vetelee ihan kaiken täältä meidän kotoa sinisellä lasten lumilapiolla. Me tietysti autetaan nuuskimalla lapiota ja sitä siivottavaa kohtaa. Se työntää meitä kädellä sivuun. Aika epäkunnioittavaa.

Siivooja antaa meille virikkeitä häkin toiseen päähän, ettei me mentäisi sinne missä se on lapioineen. Mutta meitä on niin monta, että aina sinne muutama ehtii välillä tunkemaan kuononsa. Kun se on niin tavattoman mielenkiintoista! Tekee mieli nopeasti poiketa tutkimassa tilannetta, vaikka olisi kauroja kipossa!

Mamma aina puri sitä lapiota. Se oli silleen reviiritietoinen. Mehän ollaan vasta reilun kahden kuukauden vanhoja, niin että me ei vielä oikeastaan puolusteta reviiriä. Paitsi että tänään me huomattiin, että yksi noista isommista, Söpö muistaakseni, vähän puri lapiota myös, ja yritti kaivaa sitä pois. Ihan kuin Mamma aikoinaan! Se oli nyt varmaan sellanen aikuistumisen merkki.

Siivooja sanoo että voi ei, tämä se vielä puuttui, että murrosikä näin aikaisin. Mutta ei meillä vielä sellaista ole. Sen kyllä huomaa sitten. Häkki muuttuu ahtaaksi, tulee riitaa ja karvat pölisee. Ja pojat alkaa ruikkia, hih! No nyt se siivooja tekee taas noita hassuja naamoja. Eihän me mitään hajumerkkejä edes suunnitella tässä vaiheessa. Ollaan vielä leikki-iässä.

Oli kyllä suuri helpotus, kun siivous tuli valmiiksi ja saatiin uudet oljet. Jotenkin jännitys laukesi. Meillä alkoi heti kauhea touhuaminen, kun ne oljet oli ensinnäkin tietysti ihan väärin laitettu ja toisekseen niitä piti maistaa joka puolelta. Sitten piti kokeilla lattian pitoa, että jos yhtäkkiä spurttaa täysillä juoksemaan ja hyppää niin miten se onnistuu. Piti tehdä käytäviä ja ottaa pistokokeita. Kamalasti hommaa.

Kun oli hetki touhuttu, alkoi tietysti väsyttää. Ruvettiin päikkäreille, kun oltiin saatu oljet levitettyä sopivasti. Tuolla takana näkyy meidän vessalaatikko. Siinä on sellasta olkipellettiä, siitä kuuluu hassu ääni kun sinne hyppää. Mutta sitten ne pelletit muuttuu puruksi. Siitä tulee ihan pehmeetä möhnää. Siivooja laittoi niitä pellettejä muihinkin nurkkiin, kun ei me aina jakseta mennä vessaan asti kun pissattaa. Ne irtopelletit tuntuu tyhmältä jalan alla, mutta ei kauan, kun kohta ne jo pehmenee.

Paras päikkäripaikka on keskellä juoksurataa, niin että nukkuessakin pysyy selvillä siitä, mitä on tekeillä. Ja kun haluaa liittyä päikkärikasaan, se tehdään niin että tungetaan naama kahden nukkujan väliin ja pöngetään ittensä siihen rakoon niin pitkälle kuin pääsee. Siihen sitten lysähdetään.

Niin että kiitos haastattelusta ja näkemiin, meillä ei ole enää aikaa antaa lausuntoja. Jos jäi jotain epäselväksi, voi palata asiaan seuraavana ruoka-aikana.

---------------

Huomasitko Marikan kuvakkeen tuolla lukijoiden paalupaikalla? Marika on aloittanut uuden blogin mielenkiintoisista aiheista. Esimerkiksi kaneista. Raati hyväksyy.