Syyspäiväntasaus

Kesäkanat lähtivät kotiinsa ennen yöpakkasia. Olen totutellut rauhallisiin aamuöihin ilman kukon kiekumista. Juuri, kun aloimme saada aikataulumme sopimaan yhteen! Keskikesällä Syrjänen ryhtyi veisaamaan jo puoli neljältä ja jatkoi huutamista ainakin tunnin, ennen kuin kanat suvaitsivat laskeutua orrelta. Sen jälkeen hän malttoi pitää lyhyitä taukojakin välillä. Kesän edetessä hän aloitti kiekumisen aamu aamulta myöhemmin, ja viime aikoina jaksoi odottaa lähes kuuteen saakka. Sehän jo alkaa olla minullekin passeli heräämisaika. Ei muuten, mutta kun pitää lähteä töihin.

Tässä kanaset palaamassa viimeiseltä kävelyretkeltään meidän pihassa. Lähifarmin emäntä tuli auttamaan lintujensa pyydystämisessä, mutta hänelle ei sopinut illalla, kun kanat olisivat rauhoittuneet orrelle. Siksi pääsi syntymään pientä hässäkkää ja räpistelyä, ennen kuin kaikki olivat pahvilaatikoissaan. Viisas Liinu piiloutui munintapesään, mutta ei auttanut, kiinni joutui hänkin.

Arvatenkin mustat rouvat ovat nyt liittyneet pomokukon parveen farmilla, ja muista on tullut kanapataa. Olipa sentään onni, ettei tarvinnut itse teurastaa niitä. Olisi voinut tulla surumieli. Varsinkin Liinu oli minusta kovin sympaattinen.

Aikuiset kanit on sen sijaan laitettu lihoiksi omin voimin. Kuvassa kreikkalainen kanipata, stifado. Se on saanut muhia monta tuntia puuhellan uunissa. Tänään tein kaniliemeen borssikeiton. Omista punajuurista! Syksy on jotenkin yltäkylläistä aikaa.

Nämä eivät suinkaan ole tomaatteja vaan pikkuisia punajuuria. Kasvatin tällaista sorttia, jonka piti olla raidallista, mutta monet muhkulat olivat melkein valkoisia yläosasta ja punertuivat juurta kohti. Osa oli lähes oransseja, vain muutama sellainen oikean punajuuren värinen. Kirjavaa sakkia. Mutta herkullista.

Tomaatit ovat tässä. En uskaltanut jättää niitä ulos, kun yöt ovat jo kylmiä. Mahtavatko ne kypsyä taiteilemassani tomaatinkypsytystelineessä? Sen materiaalina on monikäyttöinen kompostikehikko. Siinä vasta hyödyllinen tarvike! Melkein yhtä välttämätön taloudessa kuin ilmastointiteippi, jota myös jeesusteipiksi eli jesariksi kutsutaan, se kun auttaa kaikkeen.

Tarkoitus ei ollut kasvattaa tomaatteja, mutta alakerran isäntä sai taimen lahjaksi, ja se tökättiin multaan alkukesästä. Löytyi sieltä yllättäen jossain vaiheessa kesää, ja tässä näet tuloksen.

Syksy on tosiaan saapunut jo tänne eteläänkin. Sataa vettä ja räntää. Yö ja päivä ovat yhtä pitkät, nyt sukelletaan puoleksi vuodeksi hämärään.

Kehäkukille ei ole muistettu kertoa asiasta. Ne eivät ole tulleet ajatelleeksi, että olisi voinut jo juhannusviikolla alkaa ruikuttaa: kohta alkaa yöt pidetä, talvi tulee, tää oli nyt tässä tää kesä, voi voi! Ne uskovat, että vielä on edessä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Ja niin muuten onkin. Kyllä kukkaset tietävät!