Otin viimeksi hänestä kuvia, kun hän kuljeskeli tässä pihalla ja kiekui komeasti kaksi viikkoa sitten. Sen jälkeen en ole kertaakaan nähnyt häntä. Pihassa on uusi kukko, jolla on metallinsointinen kiekaisu. Häntä en tunnistanut entuudestaan, joten hän on varmaan muualta tänne tullut. Kevätmielen omat pojat eivät olisikaan uskaltaneet vielä haastaa isäukkoaan, se kävi selväksi keväällä ruokintapaikalla, kun he sukkelasti pyörähtäen antoivat ukkokukolle tilaa, vaikka tämä ei käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti.
 |
| Kevätmieli |
 |
| Uusi kukko |
Yllä ensimmäinen kuva uudesta kukosta. Eron Kevätmieleen näkee valkoisista kulmakarvoista ja siitä, että uudella kukolla valkoinen kaulus ulottuu takana pitemmälle. Kaulus on myös leveämpi kuin Kevätmielellä, mutta sen näkee paremmin vasta kun hän kurottaa kaulaansa. Jos klikkaat kuvan suureksi, huomaat että uuden kukon kulmakarvat eivät ole kovinkaan suoraviivaisesti piirretyt vaan pikemminkin pointillistiset. Ensimmäistä kertaa tavatessa uudessa kukossa oli merkkejä yhteenotosta: hänen oikeanpuolimmainen pyllysulkansa repsotti sivulle. Hän käyttäytyi kuitenkin niin, ettei jäänyt hiukkaakaan epäselväksi, kenen reviiriä tämä on. Asteli kiireisen tärkeänä pihan laidalta toiselle, kiekui sopivissa kohdissa ja jättäytyi avoimelle paikalle torkkumaan.
Seuraavalla havaintokerralla uudelta kukolta oli katkennut toinen pyrstösulka. Ilmeisesti rajakahakat olivat jatkuneet. Tässä hän riensi kukonaskelin ja siipiään pullevasti roikottaen kukertelemaan kanalle.
Kana ei juosut karkuun kovinkaan innokkaasti.
Viimeisimpien havaintojen mukaan uudella kukolla on enää yksi pitkä pyrstösulka jäljellä ja sekin sojottaa sivulle. Hänen reviirinsä on pienempi kuin Kevätmielen vanha, ja joka reunalta kuuluu soinnukasta fasaanikukkojen kiekunaa. Ehkäpä reviirien uusjaossa jotkut Kevätmielen pojistakin ovat vallanneet itselleen omat pikku alueet. Ilmeisesti Kevätmieli on vetäytynyt tien toisella puolella sijaitseville plantaaseilleen. Uuden kukon ei ole nähty ylittävän tietä. Sen sijaan hän etenee hieman tonttimme rajoja kauemmas joka suunnassa tien tällä puolella ja kulkee melko pitkälle pellollakin ojanvarressa, jossa on suojaavaa kasvillisuutta. Kohdatessaan alueellaan ihmisen hän hätkähtää vain hieman ja astelee korostetun rauhallisesti ohitse. Välillä hän jää näkösuojaan pensaan taakse tarkkailemaan ihmisen aikeita.
Yksi kana on jäänyt tälle tontille ja seurailee nyt häntä joka paikkaan. Jos kanaa alkaa pelottaa vaikkapa pihalla askaroiva ihminen, niin että hän kääntyy takaisin kukon jäljiltä ja juoksee piiloon, kukko odottelee aikansa ja palaa sitten hakemaan kanan turvaan. Hän juttelee kulkiessaan kanalle rohkaisevasti. Ihan hyvä kukko hän varmaan on. Vaikka on meidän silti pikkuisen ikävä Kevätmieltä.
Loput kanoista ovat luultavasti tunteneet samoin, koskapa ovat kadonneet Kevätmielen mukana.
Koitamme nyt sopeutua tilanteeseen, koska se ilmeisesti ei ole mikään ohimenevä käänne. Pitäisi kai ruveta tutkailemaan, minkä niminen uusi kukkomme mahtaa olla.
What beautiful creatures. They are so colorful and look great !
VastaaPoistaGreetings :)
I like them, too :)
PoistaTeidän pihalla on melkoinen draama käynyt:-)
VastaaPoistaNiin, yritämme sopeutua jotenkin.
PoistaKevätmieli on varmaan vaan niin viisas, ettei lähde turhiin rajakotkotuksiin ollenkaan vaan tosiaan nautiskelee siellä laveilla plantaaseillaan ja antaa "Uuden kukon" pullistella rauhassa, vaikka vähänhän tuo surkuhupaisalta vaikuttaa, kun on ne pyrstösulatkin riivitty. Mutta mukavaa, jos Uusi kukko kuitenkin on huolehtiva naisia kohtaan! Kyllä uskoisin, että Kevätmielen vielä näette. Muutenhan tämä olisi aivan liian haikeaa! Ihanaa sunnuntaita sinne!
VastaaPoistaKiitos näistä sanoista! Olisihan Kevätmieltä mukava tarkkailla keittiön ikkunasta, mutta ehkä voin tehdä pienen luontoretken tien toiselle puolelle katsomaan, kuka siellä niin kauniisti kiekuu.
PoistaSiellä muuten saattaakin olla parempi reviiri, ja tappelussa hävinneet joutuvat tyytymään tähän meidän pihaan. Muistuupa mieleen, että viime vuonna Kevätmieli itse menetti pyrstönsä aivan kokonaan...
R-peri täällä miettii, että kun reviirikamppailu ilmeisesti on lähes lajilla kuin lajilla välttämätän toimintatapa, ihmiset voisivat (?) ottaa mallia muusta luonnosta - itseään vanhemmasta ja kokeneemmasta - ja taistella vain kynsin ja hampain ilman erillisiä aseita. Siitäkin seuraa menetyksiä ja haikeutta, mutta ei sellaista tuhoa kuin ihmiskunnan tappeluista.
VastaaPoistaAjattelin valita EU-edustajakseni sellaisen, joka lähtee ajamaan tätä asiaa.
Kannatan lämpimästi! Ja johtajat tapelkoot itse, ei fasaanikukkokaan lähetä poikiaan ajamaan vallananastajaa karkuun.
PoistaVoi hitto, mä jotenkin naiivisti kuvittelin Kevätmielen kuninkuuden olevan elinikäinen. Pah.
VastaaPoistaToivomme, että näin ei ollut. Että hän on siis yhä hengissä jossain. Ja voihan hän edelleen olla kuningas, vaikka ei juuri tässä kohdassa, kun reviirien uusjako on saanut hänet siirtymään esimerkiksi hieman itäänpäin.
PoistaVoi Kevätmieli! Onkohan se ollut hän kun on kurmoottanut tuota uutta kukkoa? Kiva oli pitkän tauon jälkeen lukea sun keväästä ja eläimistä Keskeneräinen! Melkein kuin olis kirjaan uppoutunut, kivasti kuvitettuun vieläpä :) Tuli mieleen että kun kerta uudessa kukossa on tuota pointillismia, niin Seurat tai Alfred (William Finch) olisivat ehkä sopivia nimiä hälle.
VastaaPoistaHän kyllä näyttää aika paljon Alfredilta. Tosin jotkut harhaoppiset ovat ehdottaneet, että hänen kulmakarvansa olisivatkin pitsiä... mutta se ei kuulosta kovin miehekkäältä. Jatkossa seuraamme siis Alfredin seikkailuja.
PoistaTuli tästä kommentista hyvä mieli, ja luin sen leuhkiakseni ääneen alakerran isännälle.
Fanaanien edesottamuksia oli mukava lukea. Täälläkin on kuulunut ja näkynyt fasaanikukko. Sillä on vain yksi naaras mukana, mutta se on kai parempi kuin ei ollankaan. En ole älynnyt sitä nimetä, mutta loppujen lopuksi en ole sitä koskaan niin tarkkaan katsonutkaan. Pitääpä seuraavaksi ottaa siitä kuva!
VastaaPoistaKuvista nämä onkin helpompi tunnistaa, kun on aikaa tutkailla yksityiskohtia. Lähiympäristön lintujen tarkkailu ja heidän elämänsä kuvittelu ei suinkaan ole lorvailua, kuten asiaan vihkiytymättömät kuvittelevat, vaan hyvä ja kehittävä harrastus. Kehotan panostamaan siihen.
Poista