Eivät ne kyllä ihan joka vuosi ole olleet. Jos on sattunut sateita. Mutta noin periaatteessa.
Työn alla olevat puut ovat peräisin viime loppukesällä pihasta raivatusta ryteiköstä. Oikeastihan polttopuut pitäisi kaataa tammi-helmikuussa, mieluiten alakuulla, ja halkoa heti samana kevättalvena. Nämä ovat koko talven odottaneet vuoroaan ehjinä pölleinä, tosin onneksi liiterissä niin etteivät ole homehtuneet. Hakkaan tällä hetkellä luumupuuta ja vuorimäntyä. Perinnemestarin Klapikirja ei tiedä kertoa näistä puista mitään. Mutta minähän voin kertoa niistä tässä, kaikkien suureksi mielenvirkistykseksi ja yhteiseksi ylösrakennukseksi.
Luumupuussa on selvästi erottuvat läskit. Monesti se on kirjavaa, raidallista, ja siinä on hienoja ruusunpunan sävyjä. Nälkäinen kirvesnainen voisi nähdä siinä porsaanlihan väritystä. Samanlaisia punaisia on muistaakseni tullut vastaan kirsikkapuussa ja orapihlajassakin.
Täkäläiset villisti vesoneet luumupuut ovat poikkileikkaukseltaan usein piparkakkumaisia. En tiedä, ovatko sivistyneemmät lajitoverit samanlaisia.
Olen ollut huomaavinani, että luumupuuta kannattaa lyödä kirveellä lahteen, ei niemeen. Ja mieluiten pöllin yläpäähän.
Vuorimänty taas on erinomaisen pihkaista, varsinkin tyvestä.
Tuohon kun lasauttaa kirveellä, pihkamurut ropisevat tukkaan. Mutta mahtaa näistä tulla todella hyvin syttyviä pilkkeitä, jos kuivuvat joskus!
Kirves on lempityökaluni. Tykkään siitä ja se tykkää minusta.
Perinnemestari neuvoo halonhakkaajia näin:
- Puu halkeaa hyvin jäätyneenä.Hannu Rinne: Perinnemestarin klapikirja
- Puu halkeaa hyvin vastakaadettuna.
- Puu halkeaa paremmin tyvipuoli alas päin.
- Havupuu halkeaa oksan kohdalta.
- Lehtipuu halkeaa oksien välistä.
- Jos pöllissä on halkeama, aloita siitä.
- Jos pöllin halkaisija on pieni, lyö keskelle.
- Jos pölli on suuri, älä lyö tiukkaan ytimeen vaan reunaan.
- Jos pölli on kovin suuri, lyö ulkokaarteen suuntaisesti ja "veistä" klapeja sivusta.
Onhan tuo meilläkin vielä vaiheessa, suurin osa jo kyllä tehty.
VastaaPoistaMinulle on koivusta opetettu niin, että se kannattaa kaataa juhannuksen aikoihin (tai vähän jälkeen) ja antaa maata syksyyn asti karsimatta. Puussa olevat lehdet haihduttavat sitten puusta nestettä ja siitä tulee näin nopeasti kuivaa.
En tosin tiedä että onko sillä nyt ihan oikeasti väliä kaataako koivun kesällä vai sydäntalvella, niin kuin muut puut. Mutta samalla voi sitten kesällä tehdä paljon vastoja ja luutia ottaa tuohtakin, eikä liene haittaa jos mahlaakin sellaisesta kaadettavaksi tuomitusta koivusta ottaa ihan reippaasti.
Sehän on kyllä totta, että kaikki lehtipuut kuivuvat hyvin, kun ne kaataa rasiin eli jättää karsimatta ja antaa lehtien haihduttaa. Tuo pääsi unohtumaan. Kiitos muistutuksesta.
PoistaEnpäs olekaan kuullut että sillä on joku ihan oikea nimikin, siis tuo rasiin kaataminen, aina voi oppia uutta :)
PoistaMä kaadan puut kesällä, mustankuun jälkeeisinä seittemänä päivänä. Hyviähän noi perinnemestarin ohjeet on. Parhaiten lämpöö ei anna koivu, vaan pihlaja. Kirves on yks lempityökaluista täälläki. Puunteossa hermot lepää.
VastaaPoistaMustakuu on varmaan sama kuin uusikuu? Omenapuu se vasta hyvin lämpöä antaakin, noista luumupuista en vielä tiedä.
PoistaTosi on, että hermot siinä lepää kun hakkaa puita ja kuuntelee lintujen laulua.
Joo, on. Sillon puussa on vähiten vettä, yksinkertasta.
PoistaKyllä ainakin tämän tuvan lämmittämisessä tietää mitä ei kannata pönttikseen laittaa, tai saa lämmittää koko päivän. Meillä on koivua ja sekapuuta, Haapa on just niinku laulu sanoo; haapa palaa taulan lailla, liekki lämpöä on vailla.
VastaaPoistaHaapaa on lisäksi köttymäinen sahata, vaikkakin mukava halkoa. Tunnelmatuleksihan se kyllä käy.
PoistaJaa-a, meillä on sitten ainakin rikottu kaikkia puunteon jaloja taitoja. Syksyllä kaadetut puut käsittääkseni kyllä kestävät pölkkyinä oikein hyvin kevääseen asti ja kuivuvatkin yhden talven pakkasissa hyvin - eivät ne vielä siinä ajassa homehdu.
VastaaPoistaTällainen köyhä mökinakka kuin minä ottaa vastaan kaikki rangat, olkoot kaadettuja koska ja mistä vaan, ja vanhat trukkilavatkin. Tähän asti kaikki on onnistuttu myös polttamaan.
PoistaKoivut pyrin kyllä halkomaan edes puoliksi, ellen ehdi pienimään pilkkeiksi. Nytkin on sellaista puolitekoista koivua liiterissä kirvestä odottamassa. Pari vuotta on nimittäin ollut halkojen hakkaaminen vähän huonoa (rintasyöpäleikkausten rytäkässä menetin myös oikeanpuoleisen leveän selkälihaksen) ja pelkäsin jo etten koskaan enää pysty hommaan, mutta nyt se taas sujuu mainiosti ja pääsen hakkaamaan rästejä pois.
Suorastaan kaunista tuo luumu. Mä odottelen että päästään polttamaan viime syksynä pihasta kaadettua vanhaa tammea :). En tosin tiedä sen lämpöarvoista mitään. Yleensäkin tämä mun polttopuutietoisuus on aika hataralla pohjalla (siis kuun kierrollakin on väliä?). Noin muuten on klapihommat joo todella kesken, eikä loppua näy, heh.
VastaaPoistaKeskeneräisyys on hieno voimavara.
PoistaTammihan on kai aika painavaa eli tiivistä, joten siinä lienee lämpöäkin hyvin. Kuunkiertoon kiinnittävät huomiota ne, jotka sellaiseen uskovat. Kuivia puita saa, vaikkei ihan kaikkia sääntöjä noudattaisikaan.
Minustakin luumupuu on kaunista. Iloissani olen sitä hakannut.
Puun piliminen on tosi rentouttavaa, mutta siihenkin saattaa tulla vauhtisokeus. Meillä on isännän kanssa sopimus, että jos pilimispaikalta rupee kuulumaan "Oho"- äännähdyksiä, on toisen velvollisuus käskeä kirveen heiluttaja tauolle. Sitä ei itse huomaakaan kuinka väsyneeksi saa ittensä, ja sitten tulee niitä vahinkoja...
VastaaPoistaHyvä pointti. Väsymyksen vaikutusta ei helposti osaa itse arvioida. Meillä on myös nollatoleranssi alkoholin ja kirveen sekä kaikkien koneiden kanssa. Edes grillipaikan pikkukirveellä ei saa pilkkoa sytykkeitä, jos on jo ehtinyt maistaa viinilasista.
PoistaVihaisena ei myöskään saisi pilkkoa puita eikä ajaa autoa. Eikä käyttää mitään koneita.
Ihanan meheviä polttopuita! <3
VastaaPoistaMehevä kuulostaa aika märältä... mutta siltä ne tosiaan näyttää.
Poista