Vietin paastonaikaa kristillisen tavan mukaan laskiaisesta pääsiäiseen. Paaston teemana oli: älä osta mitään. Tämähän tärveltyi heti alkusenteillä, kun uuden auton maksaminen siirtyi laskiaisen jälkeen. No, mitäs pienistä. Loppupaasto menikin sitten suhteellisen mukavasti. En toiminut juurikaan toisin kuin yleensä. Ruokaa tietysti tuli ostettua, paljon ja kalliilla. Muuten ekopaastoani rikkoivat seuraavat ostokset:
Käsitiskiainetta ja hiussieppareita. Minulla on karvanlähtöaika, joten hiussiepparit viemäreissä ovat tarpeen.
Antiperspiranttia ja pyykinpesupulveria. Ekoihminen voisi olla näiden välttämättömyydestä eri mieltä.
Mutta viimeinen ostos ei kyllä ole mitenkään välttämätön. Hyödyllinen, tarpeellinen, mutta ei pakollinen esine kotitaloudessa. Ja nimenomaan esine, ei kulutushyödyke. Kirja!
Puolustuksekseni haluan tuoda julki, että ihan vain ohimennen mainitsin tämän kirjan olemassaolosta, ja alakerran isäntä tilasi sen oma-aloitteisesti Amazonista. Paketin saavuttua kirja kyllä siirtyi välittömästi asuntoyhtiömme omistukseen eli ostin siitä puolet. Ja tässä se on:
Selkeästi kuvitettu opas siipikarjan, kanien, lampaiden, vuohien ja sikojen humaanista teurastuksesta ja lihan leikkaamisesta. On tämä tarkemmin ajatellen ehkä sittenkin välttämätön. Toki pitää lisäksi vierailla Eviran sivuilla, lait eivät ole samat kaikkialla.
Adam Danforthin Butchering-teos vaikuttaa ilahduttavan perusteelliselta ja havainnolliselta. Ei voi silti kuvitella olevansa mestariteurastaja heti tämän luettuaan. Suosittelen jokaiselle, joka aikoo ryhtyä teurastuspuuhiin, ensin käytännön harjoittelua kokeneemman henkilön opastuksella. Jokaisen lemmikinomistajankin olisi hyvä miettiä etukäteen, kuinka toimii, jos lemmikki loukkaantuu tai sairastuu vakavasti. Yllättävä hätälopetustilanne voi tulla eteen myös tien päällä. Eivät nämä turhia taitoja ole. Minusta on hyvin julmaa kieltäytyä lopettamasta kituvaa eläintä vedoten omaan herkkätunteisuuteensa. Mutta nythän minä taas eksyn aiheesta.
Uudet emokanimme ovat muuten saapuneet. Heistä kuulet (ja näet) lisää myöhemmin. Varmasti aivan kyllästymiseen asti.
Tärkeä aihe! Olen lopettanut muutaman meidän lemmikkihiiren kun ovat sairastuneet ja ovat olleet selvästi kipeitä. Minusta armeliaampaa kuolla kotona nopeasti ja kivuttomasti turvallisen hoitajan käsissä kuin että olisin lähtenyt kuljettamaan kovista kivuista kärsiviä hiiriä johonkin eläinlääkäriin. Jos meille on tulossa kanoja niin pitää sitten perehtyä tähän asiaan niidenkin kanssa. Ja tuli tässä mieleen, että vaikka olen osallistunut koirein ensiapu yms. luennoille, niin hätälopetusta en osaisi isommille koirille tehdä.
VastaaPoistaJos teille on tulossa kanoja niin tuolta:
Poistawww.evira.fi/files/products/1306911434834_kana_suomi.pdf
voi ladata Terve ja hyvinvoiva kana -esitteen, jossa kerrotaan myös kanan lopetuksesta.
Harva lemmikinomistaja kai edes ajattelee voivansa tarvita lopetustaitoja.
Meillä on Jaakko Kolmosen kirjoittama paloitteluopas, joissa on ruuanlaiton kannalta myös todella hyviä vinkkejä, mm. riiputukseen yms yms liittyen. Meille sattui kerran myös hassu episodi, kun herra Kolmonen otti ja soitti meille itse - muka jossain laskuasiassa, vaikka kirja oli tilauksen yhteydessä jo maksettu - ja rupatteli pitkät tovit ja jakoi neuvojaan vielä suullisesti :)).
VastaaPoistaOikeat lopetustavat liittyvät eettiseen metsästykseen/teurastukseen ja niitä toivoo jokaisen eläimen lopettajan toteuttavan! Itse en hallitse paloittelua vielä kovin hyvin, mutta mieheni on harjoitellut riistan kanssa, eli itseoppinut kirjahiiri. Kyllä se näköjään niinkin käy :). Lampaiden turkkien säästäminen ei tosin hältä onnistunut ainakaan näin ensimmäisellä kerralla.
Meidän kultamussukka-koirankin hätälopetus oli kerran metsällä miehelläni hyvin hyvin lähellä, mutta onneksi hän malttoi mielensä ja pahasti loukkaantunut koira kiidätettiin onnettomuuden jälkeen sairaalaan ja se saatiin vielä elävien kirjoihin iloksemme takaisin. Huh, karmea tapaus, kun muistelee.
Minäkin olen harjoitellut paloittelua kaikessa rauhassa omin päin, sehän ei satu muihin kuin riekaleiden syöjien kauneusaistiin. Alkaa se jo vähitellen sujua, mutta hidasta se vielä on. Lopettaminen sen sijaan saisi sujua sukkelasti, rauhallisesti ja kivuttomasti, ja siksi toivottelin harjoittelemista konkarin opastuksella.
PoistaMielenkiintoinen kirja. Itse olen menossa (meillä) järjestettävälle tuotantokanikurssille, jossa olis tarkoitus opetella teurastus. Hirvittää kyl aika paljon, mutta rutiiniksi se varmasti muuttuu kun ekat on teurastettu. Olen tilannut lopetusjousen, jolla homma pitäis hoitua kohtuu hyvin. Miten teillä lopetetaan? Uudet emokanit kiinnostaa myös :)
VastaaPoistaTuotantokanikurssi on hyvä!
PoistaMinulla on lopetusjousi. Alakerran isäntä kyllä osaa käyttää myös putkenpätkällä takaraivoon -menetelmää, mutta se on aloittelijalle hankala. Olisihan päähenkilön kannalta suotavaa, ettei tarvitse kalauttaa kuin kerran. Meillä on tavoitteena, että puput kuolevat huomaamatta mitä tapahtui.
Tuleehan siihen rutiinia, mutta tuntuu se vielä muutaman vuoden jälkeenkin vähän keljulta, varsinkin kun vie teuraaksi eläimiä, jotka tuntee henkilökohtaisesti ja joista tykkää. Yhdessä poikueessa oli monta identtistä valkoista punasilmäistä kania, ja niiden teurastaminen ei ottanut yhtään niin mielen päälle. Olen kuitenkin ajatellut, että jos ei luonto kestä hyvin pidettyjen eläinten tappamista ruuaksi, voi ruveta täyspäiväisesti kasvissyöjäksi. Tehotuotettua lihaa en enää ala syödä.
Kaneista tulee taatusti kesän mittaan niin paljon juttua, että kukaan ei pyydä lisää! :)
Meillä on myös tuo jousi ja se on kyllä hyvä. Ei ehdi kani tajuta yhtään mitään... Jos kania ei saa heti taintumaan, vaan kituu se huutaa ja itkee niin kovaa ja sydäntä särkevästi, että se tulee uniin. Kerran olen kuullut kuinka kani itkee. Se oli ihan hirveetä.
PoistaHyvä kun muistutit tuosta kirjasta. Mä näin sen taannoin jossain muussakin blogissa. Kunhan tilipussi hiukan lihoo laitan tilauksen vetämään. Olen itse oppinut tuohon lihan käsittelyyn. Loppujen lopuksi näin arjessa on ihan sama kunhan se liha on palasina, mutta onhan se toki plussaa, jos siinä logiikkakin olisi. Tosin ruhossa on kyllä luonnostaan muotoja, joista voi päätellä, että tästä on hyvä katkaista palanen. No oon mä vähän kyllä kirjoista katellu. Teurastukseen on kyllä ollut paras apu se, että on ollut joku joka näyttää, miten tehdään. Ja tekemällä oppii. Kanit ja kukot alkaa sujua jo. Tänään siivosin miljoona pientä ahventa ja aattelin, että ollapa nyt tässä joku joka neuvois nyt, että miten tää oikeasti tehdään nopeasti.... On se sellasta räpellystä kun harvoin saa kalaa...
VastaaPoistaSiksi varmaan ei ihmiset enää halua ostaa kalaa kuin fileinä ja kalapuikkoina. Kun ei ole sitä perkaamisrutiinia.
PoistaTotta on, että lihaksista ikään kuin näkee, mistä kannattaa leikata. Mutta jos katsoo jonkun ammattilaisen työvauhtia, niin siihen on minulla vielä melkoinen matka.
Mä olen yrittänyt opetella kalan perkausta ammattilaisen kanssa, mutta ei niistä fileistä kyllä mitään tullut ja ammattilainen vain yhdellä veitsenviillolla nappaa kaiken nätisti irti. Sitä tarvis varmaan aika monta harjoituskappaletta ennen kuin sujuisi.
VastaaPoistaKanojen lopetuksessa oon ollut kans mukana ja koittanut myös pikkasen opetella eri osien irrotusta, mutta kun siinä vieressä neuvoo se, jolta homma käy niin sutjakkaan, niin oma opettelumotivaatio loppuu yhden kanan jälkeen ja sitä toteaa toiselle, että tee sä, kun sulta se käy. Mutta osaanpahan nyt ainakin periaatteessa homman :) Veljeni on ollut aikoinaan kolme kesää töissä teurastamolla kanan kappaleita irrottelemassa, niin se homma käy hyvin näppärästi ja nopeasti, vaikkei kotikanalassa nyt ihan samoja vehkeitä olekaan, kuin teurastamolla.
Samoin olen nyt hyvin onnellinen, kun veli rupesi harrastamaan hirven metsästystä ja hankki hirvikiväärin, koska nyt mulla on puhelinsoiton päässä hevosen hätäteurastus jos nikseen sattuu. Kaverille kävi niin, että hänen hevostaan lopetettiin myrkyillä kaksi tuntia, hevonen kaatui ja nousi ja kaatui ja nousi ja kamppaili hengestään tosiaan pari tuntia ja eläinlääkäri avasi aina vaan uutta pulloa ja vedettiinköhän siihen vanhaan issikkaan kolme vai neljä ison hevosen annosta myrkkyä, ennen kuin se luovutti. Kaverilla oli ollut hevonen 15 vuotta ja katseltuaan ystävänsä kuolinkamppailua, joutui itse sairauslomalle töistään ja joutui vaihtamaan hetkeksi maisemaa, otti niin koville. Tämän jälkeen päätin, että mikäli vain mahdollista, mun hevonen lopetetaan ampumalla. Ampuvia eläinlääkäreitä on vain aika harvassa, meidän kunnassa ei ole, lähin löytyy ehkä 70 km päästä, tosin tekee yhtenä viikonpäivänä keikkaa myös meille päin ja jos hevosen voi lopettaa ajan kanssa, voi hänet hyvin tilata. Mutta hädän tullen en halua odottaa edes päivystävää eläinlääkäriä myrkkyineen, jolla voi mennä useita tunteja aikaa laajalla päivystysalueella, vaan mieluummin soittaisin veljelleni, joka asuu 15 km päässä, että tuuhan posauttaan poni päiviltä. Suunnittelin yhdessä kohtaa, että olisin suorittanut itse metsästyskortin ja hankkinut luvan ja aseen, ihan vain siksi, että voisin tarvittaessa ampua oman hevoseni. Mutta onneksi tuo veli nyt sitten hoiti homman, niin ehkä mun ei tarvi :)
Tietty hevoselle teurastus teurastamossa on ihan hyvä vaihtoehto myös, mutta aina se ei onnistu, jos on lääkevaroajat päällä tai sitten tosiaan joku äkillinen onnettomuus. Mutta joo, hätälopetus on eläimiä pitävän ihmisen hyvä osata, tavalla tai toisella. Oman koiran lopettaminen olisi ehkä kamalinta, mutta ajattelen niin, että periaatteessa on ihmisen velvollisuus tarvittaessa pystyä siihenkin ja päästää rakas lemmikki tuskistaan. Toivottavasti ei silti tarvitse sitä kokea.
Harjoitus tekee mestarin, kalanperkuussa niin kuin muussakin.
PoistaVein kissan lopetettavaksi eläinlääkärille. En vie enää ikinä! Ensinnäkin hän inhosi automatkoja sydämensä pohjasta ja huusi koko ajan. Sitten vieraaseen koiran- ja desinfiointiaineenhajuiseen paikkaan, vieras ihminen tarttuu kiinni ja piikittää, ja sitten tulee kamalan paha olo ja pakko oksentaa. Surkeaa ruikutusta olivat hänen viimeiset hetkensä. Ei kiva.
Hyvä että sulla on se veli, toivottavasti on kotona kun tarvitaan!