Chef's Herb Gardenin kevät

Grillipaikan vieressä oleva kova ja hoitamaton savimaan läntti kulkee Chef's Herb Gardenin nimellä. Muutamat sen asukkaista alkavat nyt heräillä. Esimerkiksi timjami ja salvia leikkivät aina kuollutta tähän aikaan vuodesta, mutta voihan olla, että tällä kertaa he eivät enää virkoakaan henkiin. Lumipeite oli erittäin surkea, suorastaan olematon suuren osan talvea. Mutta en vielä heitä toivoa. Katsotaan, kuulostellaan, haistellaan.

Valkosipulinversot tunkevat maasta. No, sinne on unohtunut muutama valkosipulinkynsi, jotka tökkäsin maahan jokunen vuosi sitten. Ne ovat unohtuneet toisenkin kerran. Tässä tulos. Ovatko hieman tiheässä? Onneksi valkosipuliruoho on herkullista salaatissa, ruuassa ja leivän päällä.

Tästä näkee myös, että kaikki 15 sentin istutusvälit, lämpökäsittelyt ja olkikatteet ovat ihan turhia. Valkosipuli versoo kuitenkin.

Ja nyt on tunnustuksen aika. Varsinaisesta valkosipulimaasta ei pitkään aikaan noussut kuin se yksi ainoa vihreä lehti, ja sekin sitten alkoi kellastua. Muualla ei mitään. Epätietoisuus kaihersi mieltäni: onko koko sato menetetty? Ehdinkö vielä istuttaa uudet kynnet? (Kas, viimekesäistä valkosipulia onkin vielä pääsiäisenä jäljellä puoli säkillistä.) Miten voin olla varma?

Sitten tein niin kuin lapset, jotka haluavat olla varmoja, että herne on itänyt mullan peitossa: kaivoin. Ihan varovasti kaivoin valkosipulimaan nurkassa, ja sainkin mielestäni kaivaa syvälle, mutta lopulta tuli vastaan valoa kohti pönkevä tukeva itu. Peittelin sen äkkiä takaisin ja huokaisin helpotuksesta. Kyllä ne sieltä nousevat, kunhan ehtivät.

Chef's Herb Gardenissa nostavat jo päätään myös ruohosipuli, ilmasipuli, kevätsipuli ja kiinalainen ruohosipuli:

 Tehtävä: kuka olikaan kuka? Kevätsipulin taustalla kuollutta leikkivä timjami.

Tästä tulee toista metriä korkea rehottava pensas, joka kukkii valkoisena kuohuna ja maistuu anikselta ja lakritsilta. Saksankirveli. Nyt se on jo noussut maasta sentin verran. Kuvassa näkyvä lehtokotilo oli pikkuinen vielä, puolisenttinen. Eikä koskaan kasvanut aikuiseksi, kuule, elämä on joskus julmaa.

Tämä se varsinainen rikkaruoho on, riistäytyy aina penkistään ja ilmestyy yllättäviin paikkoihin ympäri pihaa. Mutta eivät meillä muunlaiset kasvit pärjääkään. Minä en jouda heitä paapomaan, joko kestävät tai kuolevat.

Tästä periaatteesta seuraa se, että joudun jatkuvasti taistelemaan viidakkoveitsi, voimasakset ja pokasaha aseinani kaikkialla vesovaa ryteikköä vastaan. Meille ovat valikoituneet kaikkein elinvoimaisimmat kasvit. Uutteralla raivaamisella voin saavuttaa pieniä väliaikaisia edistysaskeleita, mutta lopulta ryteikkö voittaa aina.

Ainiinjuu, kuvassa oli siis mäkimeirami eli se sitkeämpi oregano. Kreikanoreganossa on epäilemättä hienostuneempi aromi, mutta tällä on se etu, että sitä on aina käden ulottuvilla. Kun en vanhana enää jaksa hoitaa puutarhaa, kaikki peittyy mäkimeiramimaton alle.

Ruttuinen pieni raparperi ojentautuu kohta valtaviin mittoihin. Kuvassa myös kevään hieno ruokakasvi vuohenputki. Sitä ei ole tarvinnut kylvää, se on ilmestynyt Chef's Herb Gardenin laidoille ihan itsestään, vaatimattomasti raparperin taakse, sivummalle. Niin sitä pitää!