Peltopyyt etsivät kotia

Pari peltopyytä vieraili pihassa. Joskus aina heitä näkee, syksyllä ja talvella parvena ja näin keväällä pareittain. Varmaankin kaikkialla möyrivät traktorit olivat karkottaneet heidät kodistaan etsimään turvapaikkaa. Toivottavasti ei pesä tuhoutunut, ei kai tuo naaras ainakaan vielä hautomaan ollut ehtinyt. Peltopyy ei sentään ole niin pöhelö, että tekisi pesänsä keskelle peltoa, vaan yleensä johonkin pellonreunan heinikkoon. Toivottavasti he palaavat paikalle, kun traktoriralli hiljenee. Tai löytävät uuden hyvän paikan vaikka tästä meiltä.

Toinen vaihtoehto on, että he seuraavat tätä blogia ja heitä alkoi ottaa päähän, kun täällä esitellään kesykanoja, fasaaneja ja ties mitä teeriä, mutta peltopyistä ei sanaakaan. Niin se muuten varmaan on, he nimittäin aivan tälläytyivät kameran eteen vaikka yleensä ovat hyvinkin ujoja.

Tuo meidän piha on siitä merkillinen paikka, ettei voi yhtään lähteä ulos ilman kameraa. Nytkin siitä oli multaa kärrätessä vain haittaa, mutta kovasti olisi harmittanut, jos ei se olisi ollut matkassa. Kaikenlaista väkeä oli liikkeellä taas. Ja kevään edistymistä pitää tietysti dokumentoida. Aina on pakko saada kuva, jos on hiirenkorva vastavalossa. Tai kukkanen. Tai mehiläinen. Tai joku risu taiteellisesti poikittain tai muuten vaan. Kanin viiksikarvat. Jos tänne laittaisin kaikki, sinun koneesi olisi jo tiltannut niitä aukoessa. Huhtikuussa täytyy harjoittaa ankaraa itsehillintää blogin suhteen. Onneksi silloin ehtii olla niin vähän koneella.