sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Omenan tarina

Jostain syystä kultahileiset lasipallot jäivät viime jouluna kuusenkoristelaatikkoon. Kuuseen pääsivät vain omenat ja kynttilät. Oli jotenkin sellainen fiilis.

Viimeinen joulukuusessa nahistunut omena meni tänään mustarastaille. Sunnuntaisena joutohetkenä intouduin pöyhimään arkistoani ja kokosin kuvakertomuksen kunnioittaakseni omenan elämänkaarta. Tässä tulee:








23 kommenttia:

  1. I love blooming apple trees.
    Beautiful pictures.
    Greetings

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Ela!

      I love the sound you hear when you stand under a blooming apple tree. The whole tree is humming and buzzing!

      Poista
  2. Hienon kuvakertomuksen olit koonnut. Kaunis ja mukavia ajatuksia herättävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minustakin tälle omenalle kävi ihan mukavasti, vaikka ei ihmisravinnoksi päätynytkään.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Kävin lukemassa blogiasi, kun on noin hyvä nimikin, mutta kun ei sinne voi kommentoida niin kerron nyt tässä, että aika monet noista mainitsemistasi nuukailuvinkeistä ovat käytössä meilläkin. Alakerran isäntä on myös jo ruvennut keräämään ojista pulloja ja tölkkejä aina kävelyretkillään, tehän ette ole vielä ihan siihen sortuneet.

      Poista
  4. Kaunis kuva kuivuneesta omenasta! Tuoksuiko se kuusesta roikkuessaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoksui ihanasti! Vaikka tuo pihkainen latvakuusi tuoksui voimakkaasti myös. Tunnustaisinko tässä, että laitoin yhden kuivuvan omenan lakanakaappiin tuoksumaan.

      Poista
  5. Kyllä omenalla on ollut hieno elämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänestä on ollut paljon iloa joka vaiheessa. Jospa itse pääsisi samaan.

      Poista
  6. kaunis kuvasarja! Ja mustikselle näkyi omppu maistuvan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niille maistuu tuollainen vähän ruttuisempikin.

      Poista
  7. Vielä rastaan jätökset lopuksi, niin elinkaari olisi täydellinen! ;D

    VastaaPoista
  8. Kuvia katsellessa kesän kaipuu nosti taas päätään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minullakin. Varsinkin nuo omenankukkakuvat houkuttelivat.

      Poista
  9. Aika pitkän ja kattavan elämänkaaren olet ompulle rakentanut. Kunpa tulevana kesänä tulisi edellistä parempi omenasato.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tulee aina liikaa omenia, oli vuosi millainen hyvänsä. Toivon ettei tule sellaista satoa kuin toissa vuonna, kun meillä repesi parikin runkoa omppujen painosta.

      Poista
  10. Onpa omena kauniisti kuivunut. Ja kiva tämä sinun blogisi, lohdullista että muillakin on keskeneräistä, palaan!

    VastaaPoista
  11. Hieno tarina ja sehän saattaa jatkua viellä…rastas syö siemenen ja lennättää sen johonkin sopivaan paikkaan kasvamaan :). Itsekin kerran mietin noita omenoita, miten yhteen pieneen siemeneen mahtuu kokonainen puu - miten hienosti suunniteltu maailma! Pitääkin laittaa omenapuu kasvamaan ikkunalaudalle. Nyt siellä on kasvamassa tuleva appelsiinilehto :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kasvattanut sitruunapuuta. Vielä puuttuu sellainen puolilämmin kuisti, jossa puuni viihtyisi talvet.

      Omenansiemenestä ei koskaan tiedä, millainen puu siitä kasvaa. Luultavasti ei ainakaan samanlainen kuin äitipuu. Siemen on kyllä ihme!

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...