tiistai 4. helmikuuta 2014

Kaurakaivos

Tällä tontilla lintujen ruokinnasta vastaavat pikkuvarpuset. Me toki ostamme ruuat ja täytämme ruokintalaitteet, mutta pikkuvarpuset levittelevät jyvät, siemenet ja pähkinät maahan kömpelömpien lintujen ulottuville. Esimerkiksi keltasirkut eivät milloinkaan syö lintulaudalta. Pikkuvarpuset hakevat itselleen parhaat palat ja roiskuttelevat tylsät kauranjyvät fasaanien ja keltasirkkujen iloksi.

Fasaanikukoilla on erikoinen tapa kaivaa siemeniä lumesta. Jaloilla kuovitaan ja potkitaan lunta taaksepäin. Samalla peräännytään askel, jotta juuri kaivettu kohta asettuu nokan alle. Kun se on putsattu, tongitaan taas jaloilla ja peruutetaan lumipenkkaan. Nokalla voi heitellä sivusuunnassa irtolumia kummallekin puolelle. Tällä tavalla kaivannosta muodostuu ajan mittaan pikemminkin oja kuin kuoppa.

Nyt luovutan - yleisön pyynnöstä - puheenvuoron itse monttumestareille.

 - Kauhee duuni parin jyvän takia. Oon kaivanu tätä ojaa jo metritolkulla!


 - Mitäs velipoika. Sullahan on kaivos ihan vikapaikassa! Mikset kaiva tohon tolpan viereen, siellähän ne siemenet on.


- Nyt jätkä  $≤≤¡x#X,  älä tuu tänne nokkaas aukoon!
- Apua, se pillastu!


- Sainpas näytettyä, kuka on pomo! Mut nyt sitä ääliöveljeä tarvittais tähän. Vähän hermostuttaa laittaa päätä tonne kuoppaan, jos vaikka se haukka taas tulee. Hei, liikahtiks tuolla joku?


- No on toi hei oikeesti ihan hyvä monttu. Tarttekko apua?
- Voisitsä pitää vahtia, kun mä kaivan. Vaihetaan sit. Onks tuolla ikkunan takana joku peto, mitä sä luulet?


- On sielä jotain... kai. Mee sä eka monttuun. Mä vahdin sun selustaa.


- Tuus kuule välillä ylös sieltä. Nokka tonnepäin. Tunnekko? Aurinko lämmittää jo ihanasti niskaa! (Onkohan mullakin noin hyvät värit niskassa? Hitto kun ei nää!)
- Niimmuuten lämmittääki! Aah... Mut ei auta, takas hommiin! Sun vuoro kaivaa.


- Tää sun monttus on liian lyhyt! Mun pyrstö ei mahdu! Ootko muuten huomannu mun pyrstön, eiks ookki aika pitkä, mitä?
- Kaiva nyt vaan äläkä kotkota.


- Hei, tuollon auringonkukansiemenkerrostuma. Maapähkinä! Toinen!
- Mitä, missä? Mä voin hei tulla kaivamaan jos ei sun häntäs sovi tänne kuoppaan.
- Eiku kyl se mahtuuki tälleen poikittain. Mä autan sua.
- Nok nok noknoknok

-----------------------------------------------

Tervetuloa, Taina Kotomo! Kiva kun liityit joukkoon!

17 kommenttia:

  1. Vai on veljekset kaivuuhommissa:DD
    Meilläkin pikkuvarpuset tiputtaa ne typerät kauransiemenet maahan ja keltasirkut syö sieltä, työnjako se on sekin. Fasaanejahan meillä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä keltasirkut olisivat hyvinkin näppäriä lintulautailijoita, mutta eivät viitsi lennellä, kun tykkäävät eniten kaurasta, ja heille siis tarjoillaan parhaat herkut suoraan nokan eteen.

      Poista
  2. Noista tippuneista siemenistä voi olla riesaakin. Meillä koirat syövät niitä (siksi en enää laita lintulautoja) ja tytär sai viime keväänä rotan vieraakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niistä. Salmonellakin voi levitä, kun linnut sontivat maahan ja syövät sitten siitä. Hiiren jälkiä on näkynyt myös. Pihapiirissä metsästää naapurin kissa, haukka ja tärppä (joko lumikko tai kärppä), joiden toivomme pitävän jyrsijät kurissa. En ole keksinyt keinoa estää pikkuvarpusia roiskimasta, jos ruokaa vaan on tarjolla. Kiva kun löysit tänne!

      Poista
  3. Fasaanit on niin parhaita (muuten myös lautasella hyviä :)) ja tää tarinointi, ah, tykkään :)

    Meidän koira menee aina mökillä heti alkuun piehtaroimaan noihin maahan tippuneisiin siemeniin antaumuksella. Se onkin tosi kiva, kun on pitkäkarvainen collie, joka SUURELLA nautinnolla kierii siellä lintulaudan alla. Heti alkuun ja sitten vielä pari kertaa päivässä lisää. Mutta koska tuo ei syö niitä, niin asiasta ei ole sellaista haittaa, että viitsisi lintulautaa poistaa. Nauttikoon siellä kieriskelystä, pitäähän sitä koirallakin jotain hupia olla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä, se ilahdutti! Kyllä fasaanipata on hyvää. Täytyykin hakea tarhalta yksi paistikas, kun ajan ohi siitä.

      Mitähän iloa koiralle on lintulaudan alla kieriskelystä? No, huvinsa kullakin. Olisi liian hankalaa ruveta aitaamaan lintujenruokintapistettä.

      Poista
    2. Siinä on varmaan joku haju. Meidän koira rakastaa kieriskellä esimerkiksi öljylänteissä ja raatojen päällä, ellei sitä ehdi estämään. Kuolleen linnun haju on kiva tartuttaa omaan kaulukseen tai se jäteöljy jossain parkkipaikalla. Sitä on myös tosi kiva pestä. Onneksi ehdin viime syksynä vetää koiran pois, ennen kuin se ehti kuolleen siilin päälle kieriskelemään. En ole perehtynyt asiaan ollenkaan, mutta uskon kyseessä olevan joku vietti, josta on koiralle periaatteessa "hyötyä" tai olisi jossain luonnollisemmissa oloissa... Siis kun se on ihan selkeä juttu, että aina kun on kuollut eläin jossain, niin siihen pitäisi mennä naamaansa hinkkaamaan ja kieriskelemään. Meidän siisti salonkicollie ;) Eilen kävi sama kotona, kun laitoin läjän märkää pyykkiä sängylle siksi aikaa kun ripustelin niitä telineeseen ja jotenkin se pyykki tuoksui harvinaisen vahvasti pesuaineelle, niin koira tunkesi hinkkaamaan naamaansa niihin ja kieriskeli mun puhtaiden yöpaitojen päällä...

      Poista
    3. Voi kun ois koira, ois ihanaa :D

      Poista
  4. Hih! Kaurakaivos tosiaan. Aina sitä oppii jotain uutta.

    VastaaPoista
  5. Voi, että kirjoitat hauskasti. Mukavaa, että löysin blogisi.

    VastaaPoista
  6. Wonderful photos of the birds :)

    VastaaPoista
  7. Noista sais hienon sultan hattuun - jos sattuisivat pudottamaan. Nyppimään ei saa mennä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pudottelevat niitä paljonkin kesällä sulkasadon aikaan, tai jos sattuu kanahaukka osumaan. On kerätty.

      Poista
    2. siis sulan :) Mutta tuli varmaan selväksi.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...