keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Yhdeksän kuukauden odotus

Istutin enimmät valkosipulinkynnet tänä vuonna 13.10.

Ensin piti arpoa 150 kelvollista kynttä istutettavaksi. Istahdin hetkeksi tutkimaan tarjontaa.

sopivia istukkaita

Istutettavien kynsien pitää olla parahultaisen kokoisia, ei liian pieniä, mutta ei myöskään niin suuria, että ne olisivat jo salaa alkaneet jakautua kahtia kuorensa sisässä. Muuten saadaan kaksoissipuli. Ei paha sekään, jos maassa riittää voimaa.

liian suuri ja liian pieni

laatikossa istukkaita, ulkona kuoria ja hylättyjä

Sitten täytyy tietysti kunnostaa kasvimaa. Lisäsin kompostia ja kääntelin kunnolla. Käännellessä löytyi vielä yhden aterian verran priimaa perunaa.





Sanovat, että tuhkaa ei saa säästellä. Keväällä laitan vielä lisää. Alkuperäisen ohjeen mukaan valkosipulinkynnet istutetaan syksyllä viikkoa ennen pakkasia (helppo sanoa!) 7 sentin syvyyteen 15 sentin välein. Ei minulla ole koskaan ollut mittanauhaa mukana. Aikaisemmin on 180 senttiä pitkään kasvulaatikkoon mahtunut 10 istukasta riviin, tänä vuonna taisi iskeä ahneus, koska mahtui 11 ihan helposti. Riviväli on minulla näissä laatikoissa ollut parikymmentä senttiä. Lämpökäsittelyäkin on suositeltu, siis kynsien kastamista kuumaan veteen ennen istutusta. Tämä ei kuitenkaan kuulu alkuperäisiin ohjeisiin, jotka ovat kai tulleet valkosipulien mukana jostain Venäjän Karjalasta. En tiedä oikeaoppista proseduuria ihan tarkkaan: kuinka kuumaa vettä, miten pitkäkestoinen upotus. Siksi jätin sen edelleenkin tekemättä. Ehkä kokeilen sitä jonain toisena vuonna.



Nyt sitten odotellaan. Talven ajan kynnet saavat uinua olkipeiton ja kinoksen alla, keväällä ne heräävät jo ennen kuin oljista sulaa jää ja alkavat kasvattaa vartta ylös mullasta ja juuria hapsottamaan alaspäin. Ne pullistuvat ja jakautuvat, rakentavat kuorta ja lehteä ja kukkavartta. Ihan itse ja kenenkään neuvomatta. Heinäkuun lopulla korjaan valkosipulisadon. Sitten vasta nähdään, kuinka onnistui. No tietysti täytyy muutama nostaa sitä ennenkin, ei uteliaisuudesta toki, vaan ihan vain tuoreen valkosipulin tarpeeseen. On aina mukava hieman varaslähdönluonteisesti kurkistaa, kuinka siellä maassa pärjäillään. Vähän niin kuin ultraäänessä kävisi. Lopullinen tulos selviää kuitenkin sitten vasta yhdeksän kuukauden kuluttua. Tämä on yksi niitä asioita, joihin auttaa vain aika.


8 kommenttia:

  1. Pitäsiköhän minunkin istuttaa....joskus olen laittanut keväällä ja sato ei päätä huimannut...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehtii, kunhan vain on talvivalkosipulin kynsiä.

      Poista
  2. Iik, ihanaa! Munkin pitää muistaa tuo tuhka-asia. Voikohan / kannattaakohan sitä vaikka ripotella valkosipulimaan päälle nyt (kun omat kynteni jo istutin) ennen kuin ehkä jollain havuilla tai muilla peittelen sipulimaani?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sitä nytkin ripotella, mutta keväällä kannattaa ainakin laittaa, niin se sitten varmaankin torjuu sipulikärpäsiä ja muita mahdollisia valkosipulinsyömäreitä. Uskomme näin. Muuten havukate voikin olla parempi kuin oljet. Olen saanut näiden sipuloiden kantaemot isältäni, ja hän kertoi että valkosipuli tykkää happamasta maasta.

      Poista
  3. Alkoi minuakin valkosipulin kasvattaminen kiinnostamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän on ainakin meillä niin lämmintä, ettei tarvitse rautakankeakaan istutushommissa. Sopiva aika aloittaa viljely, siis.

      Poista
  4. Mä laitan sit viel kevääl kananpaskaa reilusti lisäravinteeks. Tuhkaa ei voi koskaan laittaa liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, pitäisiköhän niille antaa kaninpapanoita. Meillä on tähän asti pärjätty ruohosilppukatteella. Peittelen valkosipulit heti, kun nurmikko on ensimmäisen kerran leikattu, ja lisään kesäkuun loppuun asti sitä tarvittaessa. Helpottaa myös kitkemis- ja kasteluhommissa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...