tiistai 9. syyskuuta 2014

Uusia aluevaltauksia



- Kanssalaiset, medbörjare: Syrjänen tässä. Tulin kertomaan teille uusista harrastuksistamme ja aluevalloituksistamme. Näin kesän ja syksyn taitteessahan on yleensä tapana aloittaa kaikenlaista uutta. Niinpä mekin olemme päättäneet ruveta kiipeilemään. Tosin olemme lintuja ja voimme siis lentää joka paikkaan, mutta kiipeily on kuitenkin virkistävän erilaista. Harrastavathan ihmisetkin sitä, vaikka heillä on hissit ja helikopterit ja mitä kaikkea onkaan. Kiipeily on hyväksi lihaksille ja verenkierrolle. Uusien taitojen oppiminen piristää aivotoimintaa.



Emme tietenkään ole hylänneet vanhojakaan harrastuksiamme. Päinvastoin, olemme lisänneet ruokalistalle esimerkiksi aroniat ja luumut. Suosimme kuitenkin klassikkoja vaikka kokeilemme avoimin mielin myös uutuuksia.



Liinu valikoi omenaa.



Muu perhe tutkii, kuinka paljon tyrnejä harakat ovat tänään pudottaneet.



Omenatarhassamme tapasimme muukalaisperheen. Tämä ei ole se sama viiden nuoren joukkio, josta mökkinaapurimme kertoi. Tässä perheessä on isä ja äiti sekä epälukuinen määrä piipitysikäisiä lapsia.



He vierailevat myös tyrnipuutarhassamme. Emme ole oikein päättäneet kuinka suhtautua tähän. Toisaalta: luonto on runsaskätinen ja tähän aikaan kaikille riittää maan antimia. Käyhän tyrnissä myös tiaisia ja jopa harakoita; nämä ovat sentään kanalintuja ja siis sukulaisia. Syökööt minkä jaksavat.



Kun tässä sivusilmällä seurasimme muukalaisten menoa, huomasimme järkytykseksemme, että he eivät pysytelleetkään tontin rajojen sisäpuolella vaan uskaltautuivat pellolle! Meillä ei ole koskaan käynyt mielessäkään. Siellähän kuljeskeli vasta vähän aikaa sitten se tavattoman kovaääninen hirviö! Sitä paitsi välissä on oja! Mutta nämä menivät vaan. Aika hyvin he onnistuivat maastoutumaankin tuonne sängen joukkoon.



Etsi neljä poikasta.



Isä valvoo lasten etenemistä. Mainittakoon, että kyseessä ei ole kumpikaan vanhoista tuttavistamme: ei Alfred eikä Kevätmieli. Ei ole tuttu kukko ensinkään. Tässä on nyt joku maahanmuuttaja perheineen. No tännehän mahtuu kyllä.



Me saimme tulokkailta idean. Pelottavan ja jännittävän idean! Ylitimme ojan ja rohkenimme tähyillä loputtomaan peltoon!



Minäkin uskalsin maistaa yhtä jyvää, vaikkakin pysyttelin itse varovaisesti pellonvieren nurmikkopohjalla enkä riehaantunut säntäämään vieraalle maaperälle. Kyllä se onnistuu, kun osaa kurottaa.



Frida lopulta uskaltautui tunkeutumaan pellon puolelle. Kyllä me kaikki ihailimme häntä! Emme kuitenkaan itse viitsineet mennä perässä. Miksi suotta himmentää Fridan urotekoa.



Frida kävi ihan metrin päässä! Pelto on valloitettu!

------------------

Tervetuloa, Amalia, seuraamaan tätä blogia!

11 kommenttia:

  1. No mutta Frida, miten rohkeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä ollaan kovasti tohkeissaan Fridan saavutuksesta. Pieni askel kanalle mutta valtava harppaus kotieläimistölle.

      Poista
  2. Heh, olihan hauska tarina. Oli mukavaa lukee ja kattella!

    VastaaPoista
  3. Herranjestas, miten värikästä ja vaihtelevaa elämää! Ja mahtavat syksyn antimet. Pitää vissiin täällä Helsingissä alkaa harkita teidänkaltaisianne kanoja, kun eivät "villilinnut" ehdi syödä kaikkia maahantippuneita omenoita... Ja kun ei ole isäntäväellä ollut aikaa poimia hilloksi niitä vielä, ehkä viikonloppuna! Ja hienot kuvat, ihanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saara! Eivät linnut täälläkään ehdi kaikkia pudokkaita syödä edes kanojen ja kanien avustuksella. Onneksi tänä vuonna on ompuille järjestetty kuljetus kotipihasta peurojen ruokintapaikalle. Minä vain kerään ja jätän laatikot autotallin nurkalle. Mukavaa!

      Poista
  4. Tämä oli hyvin opettavainen tarina. Joskus elämässä pitää uskaltautua tuntemattomille vesille. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin sanaa opettavainen tässä yhteydessä, vaikka en kehdannut käyttää sitä. Nämä maatiaiskanat ovat kyllä esimerkillisen uskaltautuvaisia. Tulee varmaan ikävä heitä, kun lähtevät talvikotiinsa.

      Poista
  5. Kiitos, kiitos. Mielenkiintoista touhua täältä löyty. Ihansti poikkeaa muista vierailupaikoista.

    VastaaPoista
  6. Voi noita mainioita otuksia! ♥ Ja kiitos taas ihanasta tarinasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heli! Mistähän minä sitten talvella ollenkaan voin kirjoittaa, kun kanat ovat kotitilallaan! Voi olla, etten pidä kanejakaan talven yli. Mitäs muita aiheita niitä taas olikaan? Oliko niitä?

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...