lauantai 13. syyskuuta 2014

Tattiterapiaa

Kun oikein väsyttää, kannattaa lähteä ulos metsään.



Metsässä on juuri nyt tatteja. On siellä muutakin toki. Kaikenlaista, enpä kerro tarkemmin. Mene itse katsomaan.



Monet tateista ovat jo odottaneet sinua liian kauan. Joku toinen on läytänyt ne ensin ja syönyt sisältäpäin. Eivät ne silti haaskuun ole menneet. Eihän toki tattia ole tarkoitettu pelkästään ihmisten ruuaksi, niin kuin ei muitakaan sieniä. Eikä marjoja. Hyviin suihin ne menevät kaikki.



Sitä paitsi metsässä on mukavaa muutenkin. Siellä kuljeskellessa ja metsän tuoksuja nuuhkiessa mieli virkistyy. Tämä on tieteellisesti todistettu, ennenhän emme sitä tietäneet. Nyt tiedämme. Vaikka täällä etelässä metsä on useinkin tällainen harvennettu puisto.



Taikka sitten umpeenkasvanut ryteikkö, jossa kaikki puut ovat nuoria tai vielä nuorempia.

Sieniä siellä on kumminkin. Omalla pihallakin on. Mene vaikka katsomaan.



Älä poimi enempää kuin jaksat perata ja käyttää. Siinäpä se konsti onkin: miten pääsee metsästä pois ilman että noukkii kaikki polulle osuvat herkkutatit. Tai edes ne pienet ja sievät.

Punikkitatit ovat muuten erittäin maukkaita myös, ja poimin niitä aina, vaikka niistä tuleekin helposti vatsa kipeäksi. Pitää vain malttaa haudutella sienisoosia kyllin kauan. Punikit jotenkin maistuvat sieneltä enemmän kuin muut sienet.



Herkkutattia menossa kellariin kuivatukseen...


... ja kuivattuna.

Kuivatut sienet säilyvät käytännössä ikuisesti, eikä säilytykseen kulu enää kuivaamisen jälkeen lainkaan energiaa.

Ennen sain isältäni usein kuivattuja sieniä, kun hän teki pitkiä metsälenkkejä koiran kanssa, tietysti taskut täynnä muovikasseja. Nyt liityin sukupolvien ketjuun laittamalla kuivatut herkkutatit samanlaiseen purkkiin kuin isäkin ja kirjoittamalla isän tapaan purkin kylkeen: boletus -14.

Erinomainen herkkutattirisoton resepti on esimerkiksi Maistuis varmaan sullekin -blogissa. Tämän reseptin twisti on sitruunankuori. Siinä on se jokin! Muista ostaa sitruunat luomuna.


------------------


Tervetuloa mukaan seuraamaan tätä keskeneräistä blogia, Marttilan tilan Jonna ja Pientilan Ukko!

12 kommenttia:

  1. Taitaa olla Orakas-kuivuri, kun ritilät on niin tutun näköisiä:) Just päällä meilläkin herkkutattien kanssa.
    Metsä on aarreaitta, siellä on vaikka mitä. Ja aina on parempi mieli sieltä tullessa kun sinne mennessä.

    VastaaPoista
  2. Ai, punikkitateistako se olikin, kun vatsansa voi saada kipeäksi! Söin takavuosina ison annoksen aika kevyesti paistettuja tatteja, ja tuli semmoista - kuvittelen - sappikivun tapaista vaivaa. Muistelin, että ne oli herkkutatteja. Vaan siis ilmeisesti punikeita kuitenkin?! Tai ehkä sekaisin molempia. Itsestään se vaiva sitten meni ohi. Hyvä tietää, kiitos!

    Ja se on totta, Rantakasvi, että metsässä tulee hyvä mieli! Metsään siis, toivoo Raparperi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman tutkimuksen mukaan puistokin kelpaa mielen kohennukseen.

      Poista
  3. Mukavaahan metikössä on olla. Mitä enempi korves sitä parempi. Sienikiintiö on jo täynnä, mutta aina sieltä metiköstä enerkiaa saa oli keli sit millain tahansa. Mitä hirveempi, sitä mukavampaa metässä on. Mulla on aina mukana minimissää koira. Lähimetiköissä samoillessa ei oo ihme jos vaikka kaikki kissatki lähtee mukaa.
    Toivottavasti sun väsymys vähenee mettäreissuilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan nyt ensin jaksaa lähteä sinne metsään. Kiitos, Timo.

      Poista
  4. Johan on tatit! Hitsiläinen, pitäisköhän munkin opetella tunnistamaan tatteja, kun ne taitavat olla niin ruokaisiakin. Meinaan että yhdestä isosta tatista saattaisi saada jo jotain syötävääkin (vrt. esim. yksi kantarelli).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tateissakin usein pienet on parhaita. Mutta tosiaan tattien opettelu kannattaa, jos tahtoo saada metsästä ilmaista syötävää. Joinain vuosina on kangastattia vieri vieressä mattona, ja vaikka sitä ei Italiaan asti roudata gourmet-kauppoihin niin hyvää syötävää sekin on. Vaikka tateissa on pari pahanmakuista, myrkyllisiä tatteja ei Suomessa esiinny, ellei sitten ihan lounaisrannikolla ja Ahvenanmaalla.

      Poista
  5. Great pictures of the forest !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Ela! We have hardly any ancient forests left here in the Southern Finland. Most of the woods are harvested tree fields. I have long dreamed of making a trip to Bialowieza to see real European forest in its original state.

      Poista
  6. Entäs jos on niin uupunut, ettei edes jaksa lähteä sinne metsään? No, "tavallinen" väsymys (= ei vaadi yli 4 kk sairaslomaa) todellakin hälvenee luonnossa, ja sitä aina ajattelee, että jatkossa käy useammin ja säännöllisemmin saamassa metsäterapiaa. Ja kyllä ne puolikuolleetkin saavat metsästä paljon irti, ja onhan sekin todettu, että jos vanhustentalon ikkunan edessä on isoja puita, on ihmisten mieliala paljon parempi kuin että näkyy vain jotain ihmiskäden aikaansaamaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt justiinsa on aika lähellä. Sitten katsellaan näitä valokuvia metsästä. Tai ikkunasta ulos. Tai jospa jaksaisi lähteä pihalle edes.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...