tiistai 23. syyskuuta 2014

Syyspäiväntasaus


Kesäkanat lähtivät kotiinsa ennen yöpakkasia. Olen totutellut rauhallisiin aamuöihin ilman kukon kiekumista. Juuri, kun aloimme saada aikataulumme sopimaan yhteen! Keskikesällä Syrjänen ryhtyi veisaamaan jo puoli neljältä ja jatkoi huutamista ainakin tunnin, ennen kuin kanat suvaitsivat laskeutua orrelta. Sen jälkeen hän malttoi pitää lyhyitä taukojakin välillä. Kesän edetessä hän aloitti kiekumisen aamu aamulta myöhemmin, ja viime aikoina jaksoi odottaa lähes kuuteen saakka. Sehän jo alkaa olla minullekin passeli heräämisaika. Ei muuten, mutta kun pitää lähteä töihin.



Tässä kanaset palaamassa viimeiseltä kävelyretkeltään meidän pihassa. Lähifarmin emäntä tuli auttamaan lintujensa pyydystämisessä, mutta hänelle ei sopinut illalla, kun kanat olisivat rauhoittuneet orrelle. Siksi pääsi syntymään pientä hässäkkää ja räpistelyä, ennen kuin kaikki olivat pahvilaatikoissaan. Viisas Liinu piiloutui munintapesään, mutta ei auttanut, kiinni joutui hänkin.

Arvatenkin mustat rouvat ovat nyt liittyneet pomokukon parveen farmilla, ja muista on tullut kanapataa. Olipa sentään onni, ettei tarvinnut itse teurastaa niitä. Olisi voinut tulla surumieli. Varsinkin Liinu oli minusta kovin sympaattinen.



Aikuiset kanit on sen sijaan laitettu lihoiksi omin voimin. Kuvassa kreikkalainen kanipata, stifado. Se on saanut muhia monta tuntia puuhellan uunissa. Tänään tein kaniliemeen borssikeiton. Omista punajuurista! Syksy on jotenkin yltäkylläistä aikaa.



Nämä eivät suinkaan ole tomaatteja vaan pikkuisia punajuuria. Kasvatin tällaista sorttia, jonka piti olla raidallista, mutta monet muhkulat olivat melkein valkoisia yläosasta ja punertuivat juurta kohti. Osa oli lähes oransseja, vain muutama sellainen oikean punajuuren värinen. Kirjavaa sakkia. Mutta herkullista.



Tomaatit ovat tässä. En uskaltanut jättää niitä ulos, kun yöt ovat jo kylmiä. Mahtavatko ne kypsyä taiteilemassani tomaatinkypsytystelineessä? Sen materiaalina on monikäyttöinen kompostikehikko. Siinä vasta hyödyllinen tarvike! Melkein yhtä välttämätön taloudessa kuin ilmastointiteippi, jota myös jeesusteipiksi eli jesariksi kutsutaan, se kun auttaa kaikkeen.

Tarkoitus ei ollut kasvattaa tomaatteja, mutta alakerran isäntä sai taimen lahjaksi, ja se tökättiin multaan alkukesästä. Löytyi sieltä yllättäen jossain vaiheessa kesää, ja tässä näet tuloksen.

Syksy on tosiaan saapunut jo tänne eteläänkin. Sataa vettä ja räntää. Yö ja päivä ovat yhtä pitkät, nyt sukelletaan puoleksi vuodeksi hämärään.


Kehäkukille ei ole muistettu kertoa asiasta. Ne eivät ole tulleet ajatelleeksi, että olisi voinut jo juhannusviikolla alkaa ruikuttaa: kohta alkaa yöt pidetä, talvi tulee, tää oli nyt tässä tää kesä, voi voi! Ne uskovat, että vielä on edessä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Ja niin muuten onkin. Kyllä kukkaset tietävät!

11 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla seuraan, miten tomaattiesi käy. Minulla jäi maahan kaikki kymmenet vihreät tomaatit ja varmaan kuolevat nyt, mutta en keksinyt/pystynyt muutakaan tekemään tässä vaiheessa.

    Nauti pidemmissä aamuista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne näyttävät punertuvan, kun nyt vertaan tuohon valokuvaan!

      Aamuista nauttisin vielä enemmän, jos ei tarvitsisi kuunnella herätyskellon kiekumista. Kukon kiekaisun kuullessaan saattoi kääntää kylkeä ja todeta että aah, vielä voi nukkua.

      Poista
    2. Kyllä tomaatit kasvista irrallaankin kypsyvät, kokemusta on, mutta vaarana on nahistuminen. Meillä oli kolme tomaattia isoissa ruukuissa, jotka nostettiin turvaan kuistille ennen kuin ensimmäiset kylmät yöt tuli (jo ajat sitten siis) ja tuollahan nuo hedelmät kypsyvät vaikka kaikki lehdet onkin pudonneet ja varretkin muuttuvat keltaisiksi. Toki ei noita enää ole juuri kasteltu, että ihmekös jos kuivahtavat.

      Poista
  2. Kesken on täälläkin kehäkukkien kukinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kehäkukkapelto on muuten oikeasti valkosipulimaa, josta lailliset asukkaat korjattiin heinäkuun lopulla. Yhtään kehäkukkaa en ole siihen kylvänyt.

      Poista
  3. Meillä maalla huus aamusin koko kesän kaks kukkoo niin per**leesti. Hauskaa oli kuunnella!

    VastaaPoista
  4. Vai ovat jo kanapatana, nyyh:) Mutta saivatpahan hyvän kesän, ne kesäkanat siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linulla ei aina ollut hauskaa, kun toiset kanat eivät oikein hyväksyneet häntä, mutta hän kehitti monia hienoja selviytymistaitoja, ja oli niitä iloja myös. Olisi hänellä voinut kurjempaakin olla, jossain, luulen. Ja minä sain hienon kesän.

      Poista
  5. Meidänkin tyhmästä kukosta pitäis pikkuhiljaa tehdä kanapataa. Oikeastaan se on viisainta mitä tyhmälle kukolle voi tehdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monella kukolla on se edessä näin syksyllä. Voihan siitä tehdä myös vaikka coq au vin, on heti paljon hienompaa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...