 |
| kuva: imagerymajestic/FreeDigitalPhotos.net |
Jos joltain kuolee läheinen, se joku jää sairausvapaalle töistä, sikäli kuin hänellä sattuu työpaikka olemaan. Työterveyslääkäri kirjoittaa lomaa viikon tai kuukauden sen mukaan, kuinka koville tuntuu ottavan. En sitä sano, etteikö ihminen voisi tarvitakin lomaa töistä asioiden järjestelemiseen tai ihan vain hiljaa suremiseen ja itsensä kokoamiseen. Mutta mikä sairaus se on? Onko sureminen sairasta?
 |
| kuva: Ambro/FreeDigitalPhotos.net |
Työuupumuksella ei (vielä) ole omaa tautiluokitusta. Silti sitä käsitellään työntekijän henkilökohtaisena ongelmana ja siihen määrätään sairausvapaita. Uupuneen pitää tosin suostua ensin siihen, että hänellä muun diagnoosin puutteessa todetaan masennus. Mutta jos työpaikassa on työt järjestetty niin, että ne kuormittavat jotain henkilöä liikaa, onko tällä henkilöllä silloin oikeasti mielenterveysongelma vai onko ongelma ehkä työnjohdon organisointikyvyssä?
Työnantajalle tulisi edullisemmaksi jakaa alun alkaen yhdelle liiallinen työtaakka useamman ihmisen kesken. Vaihtoehto on pitää palkkalistoillaan sekä työuupunutta (joko puolitehoisena työpaikalla tai pätkittäin eri mittaisilla sairausvapailla) että äkkiä hätiin haalittuja sijaisia, tosin ehkäpä epäpäteviä ja siksi edullisia. Jos joutuu jonkun työn tekemisestä maksamaan puolelletoista ihmiselle palkan, lienee parempi, että nuo puolitoista ovat molemmat jatkuvasti töissä iloisina ja virkeinä. Toki voi myös siirtää tuon liiallisen työtaakan uupuneen kollegoille sairausvapaiden ajaksi, siinähän säästyvät sijaiskulut kokonaan... Ja kohta on seuraava "sairastunut" kolkuttamassa työterveyslääkärin ovella.
Julkisuudessa on viime vuosina käsitelty useita kiusallisia jupakoita eri työmailla. Tavalliselta vaikuttaa käytäntö, jonka mukaan rikoksesta tai rikkeestä kiinni jäänyt pomo on siitä hetkestä alkaen sairausvapaalla. Varmaan sellainen ahdistaa kovasti, ja eiköhän ahdistuskin jo nykyään ole sairaus.
Entäpä sitten menopaussi? Vaihdevuosiin kuuluu ottaa hormonikorvaushoitoa, lääkärit sitä määräävät. En ole ihan varma asiasta, mutta tuskin niitä hormoneja kuitenkaan 120-vuotiaaksi asti syödään? Joskushan se täytyy lopettaa, ja sitten saavat vaihdevuodet tulla. Miksei ajallaan? Pitääkö niitä keinotekoisesti lykätä niin kauan, etteivät enää aiheuta työtehon alenemista tai kiusallisia tilanteita työnantajalle? Oman terveyden kustannuksella tietysti.
Odotan vain hetkeä, jolloin vastaavia hormonitasapainon ailahtelua tasaavia lääkkeitä aletaan määrätä murrosikään. Tai ehkä on alettu jo, mistäs minä sen tiedän, lännen ihmemaissa tapahtuu varmaan kummempaakin.
 |
| kuva: David Castillo Dominici/FreeDigitalPhotos.net |
Lähitulevaisuudessa aletaan pitää normaalina sitä, että lapset lähetetään laitokseen heti ensimmäisten murrosiän merkkien ilmettyä ja annetaan ammattikasvattajien hoitaa heistä yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Tämän on ennustanut kuuluisa futurologi Keskeneräinen ilmassa olevista merkeistä.
Sen enempää osaamatta ottaa kantaa niin tiedän, että monen ns. sairauden takana on ollut lääketeollisus. Nehän sponssaa lääkäreitä ja lääkärit kirjoitta niiden valmistamia lääkkeitä.
VastaaPoistaNiin, ja ne sponssaa tutkimusta. Uskoo se lääkärikin, kun Lancelotissa julkaistaan tieteellistä tietoa uudesta sairaudesta, johon tämä uusi lääke auttaa. Eikä mitään puhuta niistä 280 tutkimuksesta, joita lääketehdas ei halunnut julkisuuteen, koska ne ei todistaneet asiaa.
PoistaMikä mun mielestä on maailman epäreiluin juttu, on se, että on työpaikkoja, joissa Z-koodin sairauslomista ei makseta palkkaa. Sairauslomalla saa olla, eikä potkuja tule, mutta palkkaakaan ei saa. Z-koodi sisältää esimerkiksi työuupumuksen. Niin #¤%&, minkä moista sortoa. Jos ihminen ihan oikeasti on ylikuormitettu työssään, on vaikka tolkuttomasti liikaa töitä ja jää siitä sitten sairauslomalle, kun ei enää vain pysty töitään tekemään, niin siinähän sitten auttaa kovasti jos on vaikka 2-3 kuukauttakin sairauslomalla ja ei saa palkkaa. Kyllä ainakin meikäläiselle iskisi konkurssi, jos pitäisi olla ilman palkkaa tuollainen aika. Kai tällä työnantajat pyrkivät siihen, ettei turhaan otettaisi masennusvapaita ja kyllä se varmasti aika monen saakin kitkuttelemaan töissä kipurajoilla. Mutta kun ajatellaan tosissaan tilannetta, jossa työnantaja on omalla toiminnallaan aiheuttanut työntekijän työuupumuksen, niin kyllä on maailmassa aika iso virhe, että on laillista olla maksamatta palkkaa näistä sairauslomista. Tällainen systeemi on esimerkiksi Tampereen kaupungilla, olen lehdistä lukenut. Itse teen kahta työtä kahdessa eri yksityisen sektorin yrityksessä, joista toisessa on tällainen käytäntö. Tästä on informoitu työntekijöitä kirjeessä, jossa on selostettu, kuinka työterveys ja sairauslomakäytännöt toimivat ja siellä on sitten ollut se yksi kuuluisa lause, että Z-koodin diagnooseista ei makseta palkkaa. Ja jotta ei voisi käydä jostain tutulta lääkäriltä hakemassa saikkua muulla koodilla, työnantajalle kelpaa vain ja ainoastaan työnantajan nimeämästä työterveydestä haettu saikkulappu. Reilu on maailma... Kai tämä toimii jollain isoilla herroilla, joilla on tolkuton kuukausipalkka, mutta pieni- tai normaalipalkkainen ihminen on varmaan äkkiä narun päässä, jos työuupumuksen/masennuksen seurauksena lähtee vielä palkkakin pois.
VastaaPoistaZ-koodista en ollut kuullutkaan. Tuolla systeemillä varmaan saa työuupumuksen muuttumaan vähintään keskivakavaksi masennukseksi. Työpaikan sairaudesta tehdään työntekijän sairaus.
Poista"In a mad world only the mad are sane" on todennut joku joskus, en tiedä kuka ja milloin, mutta tuntuu ihan osuvalta. En tiedä sopiiko mitenkään päin tuohon kirjoittamaasi, mutta tuo tuli mieleen joka tapauksessa. :)
VastaaPoistaKyllä sopii: nykyään pidetään monesti sairaana sitä, että ihmiset reagoivat (normaalilla tavalla) vaikeisiin olosuhteisiin.
PoistaTuossa ylempänä Marrasthetics kirjoitti asiaa. Työuupumus ei välttämättä tule siitä, että töitä on liikaa vaan syynä voi olla esim hankala tilanne ja organisaatiomuutokset työpaikalla. Suoranaista kiusaamistakin usein on takana, henkistä sellaista tarkoitan. Työuupumus on vakavasti otettava sairaus, koskase lähes aina hoitamattomana johtaa masennukseen. Ja tulee hyvin salakavalasti, voin kertoa.
VastaaPoistaToinen mihin haluan sanoa sanani on tuo estrogeenihoito. Kyllä sitä voi käyttää loppuiän. Sen vaikituksia on tutkittu ja monet jättävät huomiotta sen hyvät vaikutukset ja puhuvat vain rintasyöpäriskistä. Mutta oma gynegologini on ollut mukana tutkimustyössä joissa tulokset esim sydän- ja verisuonisairauksien ennalta ehkäisyssä ovat lupaavia. Itselläni on geeniperimässä sekä korkea verenpaine että kolestroli ja sydänongelmat, joten katson, että estrogeeni hoitaa samalla vaihdevuosioireiden lisäksi muutakin. Ilman sitä oloni olisi jatkuvasti alamaissa.
Noista muista 'sairauksista' olen kanssasi samaa mieltä. Itseltäni kuoli 90-luvulla äiti ja pidin lomaa tarvittavat hautausjärjestelyt ja sitten menein heti töihin. Minua suorastaan paheksuttiin kun en 'sairastanut' asiaa kotona.
Kiitos kommentista!
PoistaOrganisaatiomuutokset ja muutenkin uudet asiat työpaikalla lisäävät työn kuormittavuutta, samoin ihmissuhdeongelmat, ja kiusaaminen sitten tietysti aivan erikseen. Silloin on ehkä normaalia rasittua? Parasta hoitoa olisi luullakseni työn kuormittavuuden vähentäminen eikä työntekijän ajaminen sairausvapaalle, palkalliselle tai ei.
Estrogeenihoidosta minulla ei ole kokemusta, eikä varmaan tulekaan, koska olen kerran sairastanut rintasyövän. Tiedän, että hormonihoito parantaa elämänlaatua osalla naisista, joten heille se on hyvä juttu, ja jokainen arvioikoon tässäkin asiassa itse tautiriskinsä, joita hoidot osaltaan lisäävät ja toiselta osalta vähentävät. Vastustan sitä, että menopaussia tai vanhuutta (tai mitään normaalia elämänvaihetta) pidetään automaattisesti sairautena ja pyritään "hoitamaan" oli tarvetta tai ei.
Työnteko ja normaalit rutiinit auttavat monia selviytymään elämästä surun aikana. Toiset tarvitsevat hiljentymistä, ja kukin tietää itse tilansa. Suru kohtaa lähes jokaista jossain vaiheessa ja jokainen suree omalla tavallaan. Sureminen ei ole sairasta.
Hyvä kirjoitus, kiitos! Mun suosikkiaihe tähän liittyen on lääkkeet. Että joka hemmetin normaaliin ahdistukseen ja terveeseen suruun haetaan pillereitä - ja tarjotaan! Että ei kestetä tavalliseen elämänkaareen kuuluvia vaikeitakin tunteita, koko ajan analysoidaan miltä tuntuu ja jos ei ole mahtava fiilis, niin nappia naamaan.
VastaaPoistaItse kun olin aikoinaan 5 (!!) viikkoa pois töistä kun saattohoidin äidin ja lepäsin kuoleman jälkeen ennen töihin palaamista, niin ainakaan kela ei tosiaan luokittele surua sairaudeksi. Mulla oli ensin muistaakseni jokin "stressireaktio" ja sitten "sopeutumishäiriö". Jos olisin ollut jossain muualla töissä - sanoi lekuri - en olisi saanut sairauslomaa, mutta kun teen akuuttia kriisityötä, niin ei sinne voi mennä itkeskelemään. Se palkallinen sairausloma oli kyllä ihan paikallaan.
Järkyttävää kuulla noista "z-koodeista" !!
Kiitos! En tee kriisityötä, mutta tälläkin alalla voi olla sairauslomalla jopa kuukausia omaisen kuoleman jälkeen. Ja onhan se hyvä, että ihminen saa surra rauhassa, jos ei ole työkykyinen. Jänkkään nyt vain, että minusta sureminen on tervettä, ei sairasta. Näillä stressireaktio- ja sopeutumishäiriöluokituksilla ja ties millä muilla vastaavilla varmaan saadaan määrättyä sairauslomia ihan mihin ketutukseen vain. Kaverillani on työpari, joka jää aina sairaslomalle, jos pomo rupeaa neuvomaan, kuinka työ pitäisi tehdä. Luulen, että kyseessä ei ole sairaus vaan kommunikointiongelma.
PoistaOlet aivan oikeassa, ns. sairausvapaiden määrääminen terveille ihmisille hankalissa elämäntilanteissa ei ole niin paha ongelma kuin lääkkeiden määrääminen. Rutiininomainen lääkintä on jo saastuttanut juomavedetkin. Esim. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1305549301496
Toi liippaa myös aika lähelle näiden ADHD:n eli ylivilkkaiden pakko- tai automaattilääkityksiin (ainakin jenkkilässä).
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=zDZFcDGpL4U&list=PL2A314A988FF1B47E kohdasta 3:38 eteenpäin.
Eli onko ylivilkkaus luonteenpiirre, vai sairaus? Se ei taida löytyä verikokeella, vaan jollain muulla testillä. Tolla periaatteella kaikki sais jotain mömmöä ja/tai olis saikulla.
Niin. Tulee aika ja on jo, jolloin luonteenpiirteitä lääkitään. Eikä vain (yli)vilkkautta. Erilaisuus korjataan kemiallisesti "normaaliksi". Jotkut hyötyvät ADHD-lääkityksestä, mutta sen ei pitäisi olla automaatti kaikille keskiarvoa eläväisemmille.
PoistaKuuluukohan tähän samaan teemaan muuten se, että "kauneusvirheitä" eli poikkeamia ihanteesta "korjataan" kirurgisesti.
Ja nyt en siis tässä vastusta plastiikkakirurgiaa enkä lääkkeitä enkä sairausvapaita sinänsä. Kaikista on kokemusta itsellänikin. Vaan vastustan kaiken ihanteesta poikkeavan medikalisoimista.
Alakerran isännälle: ADHD:ssä ei oleellisin ongelma ole ylivilkkaus vaan tarkkaamattomuus. Samoin kuin ADD:ssa ilman ylivilkkautta. Tämän tarkkaavaisuusongelman lääkitys hoitaa, ja sen lääkityksen avulla lapsi pystyy oppimaan koulussa tunneilla ja aikuinen keskittymään työhönsä tai kokousasioihin. Tarkkaavaisuusongelmat ADHD ja ADD ovat neurologisia sairauksia, ei luonteenpiirteitä. Lääkityksen lisäksi on olemassa muitakin hoito- ja kuntoutusmuotoja, kuten neuropsykiatrinen valmennus ja neuropsykologinen kuntoutus.
PoistaLääkityksiä toki ihmisten ei kannata turhaan syödä, mutta silloin kun asianmukaisissa tutkimuksissa on löydetty sairaus, niin kyllä se kannattaa hoitaa.
Jos sairaus on tedettu niin tietty se kannattaa hoitaa, mutta ei automaatilla. Kirjoitin pakko- ja automaattilääkityksestä.
PoistaKäsitys siitä, mikä on sairasta, muuttuu kun yhteiskunta muuttuu. Homouskin oli ennen. ADHD:tä ei kai todeta lääketieteellisellä tutkimuksella, vaan esim. lapsen vanhemmat ja hoitajat/opettajat laittaa rasteja kyselykaavakkeen ruutuihin sen mukaan kuinka paljon heitä lapsen käytös häiritsee. Sitten lääkäri tulkitsee kaavaketta ja päättää diagnoosin.
Suomessa tää vielä toimii, ja vastaan tulee sellaisiakin ihmisiä joiden olisi varmaan hyvä ainakin kokeilla lääkitystä mutta eivät sitä ota. Jenkkilän itärannikolla voidaan puhua automaattilääkityksestä, ja toivottavasti siihen suuntaan ei oltais menossa täällä.
Ja automaattilääkityksen kukkasena tuotantoeläimille rehun mukana syötettävät antibiootit! Jos Hesaria uskoo niin aina vakkaristi, kaikkialla paitsi Suomessa. Siis mitä järkeä!?!
PoistaLuin jostain että nyt on kehitteillä lääkkeitä naisten seksuaaliseen haluttomuuteen, eli se on varmaan seuraava trendisairaus. Ja varmaan herkkyys on yksi mitä aletaan lääkitä tulevaisuudessa, sellainen piirrehän ei sovi tavoitteellisen ja kasvavan yhteiskunnan pirtaan - sehän on heikkous! Mulla on muutamalle kaverille määrätty mielialalääkkeitä ihan väärin, toisella oli unettomuutta ja toiselle surua. Kumpikaan ei mun mielestä kaipaa masennuslääkitystä vaan ihan muunlaista hoitoa. Itsehän käytän mielialalääkkeitä, mutta koen että ne auttavat mua olemaan toimintakykyinen ja syön pienintä mahdollista annostusta - pitkin hampain mutta olosuhteiden pakosta.
VastaaPoistaTämä oli hyvä lisäys, kiitos! Tottakai, jos mies haluaa mutta nainen ei, nainen on sairas...
PoistaEn vastusta vaivojen hoitamista; haluan herätellä kysymystä siitä, mikä kaikki on sairasta.