torstai 9. tammikuuta 2014

Tammikuinen sadonkorjuu ja ensimmäiset istutukset

Ehkä muistat, että tein viime keväänä logistisen kömmähdyksen ja istutin lehtikaalintaimet siihen laatikkoon, mihin piti seuraavana syksynä istuttaa valkosipulit. No lehtikaalihan on rehottanut laatikossaan tähän päivään saakka ja tuottanut uutta satoa jatkuvasti, eikä siihen kohtaan ole voinut mitään muuta istuttaa. Valkosipulipenkkini jäi siitä kohtaa kahta riviä vajaaksi. Tätä virhettä en tee toiste. Paitsi jos satun unohtamaan.

Koska useissa profetioissa on ennustettu talven alkavan huomenna, päätin raskain sydämin korjata loputkin lehtikaalit pois paleltumasta. Nyt sen talven on sitten syytä tulla kanssa! Pieni ohimenevä jäätyminen ei lehtikaalia haittaa, mutta niin kuin muutkin kaalit, se haluaa tulla korjatuksi sulana. Tänään siis pätkäisin kaksi jäljellä olevaa vartta ja istutin tilalle pari riviä valkosipulia. Ettei vain loppuisi kesken ensi talvena. Pitää katsoa tulevaisuuteen.

Joskus, kun ulkomaanelävät ovat kysyneet silmät pyöreinä että MIKSEI suomen kielessä ole futuuria, olen runoillut vuodenaikoihin liittyvän selityksen. Mehän olemme aina joutuneet elämään tulevaisuus mielessä ja varautumaan jo ennakolta seuraavaan talveen. Tulevaisuus on ollut meille niin läsnä, että olemme siksi puhuneet siitä preesensissä. Joka ei ole ajatellut näin, on kuollut talvella nälkään ja kylmään futuureineen. Ooo, nyökyttelevät ulkomaanelävät, ymmärrän! Mitäs kysyvät miksi-kysymyksiä. Kyllä täältä selityksiä piisaa; kun en tiedä, keksin.

Pääsin tällä kertaa istuttamaan kaikki valkosipulit sulaan maahan, vaikka aikataulu nyt hieman venähtikin. On niitä joskus rautakangellakin kuopattu, ja aina on satoa saatu. Valkosipuli on ihana.

Valitettavasti istutus tapahtui töiden jälkeen pimeässä käsikopelolla, joten siitä ei nyt saatu valokuvaa todisteeksi. Usko pois silti. Alla on sen sijaan tänään pätkäisty lehtikaalinpää päivän Hesarin kera.



Varresta on taiteltu lehtiä sitä mukaa kun on tarvittu, ja lehdentyngät näyttävät melko niljaisilta jo tässä vaiheessa talvea. Jos kuitenkin uskaltautuu katsomaan tarkemmin, voi havaita kauniin todisteen lehtikaalin elinvoimaisuudesta.


Varresta kasvaa uusia haaroja! Tuolla ulkona pimeässä tammikuussa lehtikaalini on luonut kyljestään nämä suloiset poikaset ja työntänyt heidät ilmoille talvea uhmaamaan. Niitä on yltympäriinsä.

Jos talvet tästä vielä lauhtuvat, en enää ikinä kylvä lehtikaalia. Korjaan vain lehtiä, lehtihangoista kasvaa uusia varsia, ja lopulta lehtikaalini ovat kuin valtavia puita, joiden varjoon koko kylä kokoontuu iltapäiväteelle kaalipiirakkaa nauttimaan.

18 kommenttia:

  1. Olet kyllä käsittämätön viherpeukalo, saat tällaisetkin kaaliherkut kasvamaan muka tammikuussa ulkona... ei käsitä. Kerropa minulle, joka taas olen todella kieli keskellä suuta näissä kasviasioissa, että miten ihmeessä saa valkosipulin kasvamaan. Olen kuullut, että se olisi helppoa, mutta viime vuonna ruukkuihin istuttamani eivät koskaan nousseet :( Siitä suivaannuin, kärsimätön kun olen, ja jo ehdin vannoa, etten ikinä enää yritä, mutta katsotaan, mitä neuvot.

    Tää oli itse asian lisäksi erittäin hauska postaus :)), taas. Alan muuten nyt viljellä (kuvainnollisesti, siis) tuota futuuri-selitystä tästedes kaikille ulkkareille. Se on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos :) Älä kerro Kielipoliisille! Tuo selitys on hatusta.

      Meikäläiset valkosipulit eivät kasva milliäkään, elleivät ole viettäneet talvea ulkona tai ellei heitä ole narrattu pitämällä edes viikkoa jääkaapissa. Ota siis uusi yritys kylmäkäsittelyn jälkeen. Suomessa viihtyvää valkosipulia saa ostaa esim. http://www.vainolanluomu.net/valkosipuli.html

      Vihreys ei ole peukalossa vaan tammikuun säässä.

      Poista
    2. Ok yritetään! Kiitos!

      En mainitse lähdettä juttua kertoessani :)

      Poista
  2. Ihanaa! :) Sinä kaikkien ahkerien kaalien emo! Tulen sitten sinne kaalilan varjoon talviteelle, kunhan nämä talvet jatkuvat tällaisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Tunnistat talon kahdenkymmenen metrin korkuisesta ja levyisestä sammalpoimuisesta lehtikaalista, joka näkyy naapurikylään saakka. Täällä ollaan :D

      Poista
  3. Mainio blogilöytö tämä sinun blogisi;)

    VastaaPoista
  4. Tuo futuuri-selitys oli pätevin, mitä oon koskaan kuullut ja aion ottaa sen härskisti käyttööni :)

    Mä odotan jännityksellä, nouseeko mun valkosipulit ens kesänä kasvamaan. Istutin niitä viime kesänä kolme riviä lavankauluksesta tekemääni "viljelyaltaaseen". Istuttaessani ne sinne, niissä oli n. 5 cm pitkät vihreät "ruohovarret" maan päällä. No, ne varret näivettyi kesän mittaan ja rikkaruohot valtasi päällysmullan. Aina pelotti repiä niitä rikkaruohoja, etten vahingossa revi valkosipuleitakin. Näin siis pääsi käymään, koska viljelykseni ovat mökillä ja kävin siellä viikon välein, niin en ollut huolehtimassa rikkaruohoista joka päivä. Syksyllä mun valkosipulilaatikko oli jostain kohtaa jopa sammalen peitossa ja joidenkin rikkaruohojen, joita en jaksanut enää syksyn mittaan poistaa. Tämä on eka kerta, kun viljelen valkosipulia ja nyt jännittää kovasti, nouseeko ne sieltä alamaailmasta ensi kesänä, vietettyään nyt kylmän kauden. Kun mitään merkkiä niistä valkosipuleista ei mullan päällä näy. Jostain luin (liian myöhään), että valkosipuleiden kanssa kannattaisi istuttaa ruohosipulia, niin se pitäisi rikkaruohot poissa. Mulla oli ruohosipulit toisessa lavankauluksessa viime kesänä ja ne menestyi mainiosti ja ruohosipulia oli enemmän, kuin pystyin käyttämään. Ruohosipuli onkin suuri suosikkini :).

    Ai niin, ihan ensimmäisistä ensimmäisin valkosipulikokeiluni tapahtuikin toissa kesänä, kun kaverin kasvattamat sipulit syötyäni törkkäsin hänen neuvostaan niiden mukana olleet "kukintosipulit" multaan ja laitoin ne siis yhden viinimarjapuskan juurelle ja ne itse asiassa tekivät sellaista "ruohoa" viime kesänä. Niiden ehkä siis pitäisi olla jo ensi kesänä oikeita sipuleita :)

    Terveisin,
    erittäin amatööri viljelijä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä futuuriselityksestä tulee sadan vuoden sisällä virallinen teoria tai ainakin kansanuskomus, kun sitä tarpeeksi levitetään :D

      En uskalla ennustaa, miten valkosipulien käy, kun ne varret ovat kerran kasvaneet ja kuihtuneet. Mutta hyvinkin ne voivat keväällä nousta. Meillä Chef's Herb Gardenissa grillipaikan lähellä on sellaista valkosipulia, joka on ollut maassa viisi vuotta ja aina se sieltä ilmestyy rehottamaan.

      Minä käytän ruohosilppua katteena valkosipulimaalla, joten ei tarvitse lannoittaa eikä kitkeä, ei paljon kastellakaan.

      Niistä "kukintojen" itusilmuista saisi istukkaita, jotka seuraavana kesänä kasvavat isoiksi valkosipuleiksi. Itusilmut ensin maahan viiden sentin välein, syksyllä ylös ja uusi istutus 15 cm välein. Minä istutan kuitenkin mieluummin isoja kynsiä ja syön sen valkosipuliruohon sellaisenaan. Sitä voi kasvattaa myös ruukussa ikkunalla ja leikellä ruuan päälle, se kasvaa aina uudestaan.

      Kokeileminen on kivaa. Aina jotain jää nousematta maasta tai menee muuten pilalle, mutta se ei haittaa ja kaikki onnistuneet kokeilut voi syödä.

      Poista
  5. Nuo kaalinversotkin selvästi sisällyttävät tulevan ajan preesensiin! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin! Kaikki on tässä ja nyt.

      Poista
  6. Aivan ihastuttava tuo lehtikaali, kun heti alkaa työntämään uutta versoa tilalle kun joku on röyhkeästi syönyt entisen.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mikä elinvoima! Siitäkin näkee, miten mahdottoman terveellinen sen täytyy olla.

      Poista
  7. Hienoja lehtikaaleja, koskahan aloitat uusien kasvattamisen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä hankkinut siemeniä, mutta olen vähän yhtä kataloogia selaillut. Oikeasti älytöntä ostaa sata lehtikaalin siementä, kun ei jaksa syödä kuin pari puskaa vuodessa. Ja nämä komistuksethan siis sain armosta taimina, kun olin tappanut kaikki omani, että se siitä juhlitusta viherpeukalosta.

      Poista
  8. Nam! Lehtikaalista on vasta viime vuonna tullut mun tuttu. Tai siis ystävä. Olen vaihtanut perussalaatin häneen. Täytyy ihan tosissaan harkita omaa kasvimaata, (vaikka pelkäänkin etten ole täällä maalla niin usein, että menestyy) koska kulutus alkaa olla sitä luokkaa. Innolla odotan millaisia sun lehtikaalipuista tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kesänä ei vielä nähdä lehtikaalipuita, koska nyt profetioihin luottaen pätkäisin nämä ja kiskoin juuretkin maasta. Ja onko ulkona lunta? Ei ole! Missä viipyy talvi? Vettä sataa nytkin. Uskon kuitenkin, että iltaan mennessä se talvi jostain ilmestyy.

      Mutta heti, kun talvet loppuvat, alkavat lehtikaalipuut kasvaa. Oikeastaan tuo 20 metriä taisi mennä pahasti alakanttiin; vähän kadutti etten maininnut ainakin 25 metrin korkuiseksi niitä. Tai sanotaan 30.

      Normaali yksivuotinen lehtikaali sen sijaan menestyisi ehkä kaupunkioloissa isossa ruukussa? Ei sillä kauhean iso juuristo ole. Kunhan ravinteita riittäisi, voisi onnistua. Ja ruukun voi ottaa mukaan, kun lähtee maalle...

      Poista
    2. Hei hyvä idea tuo ruukku. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!
      Toivotaan hyviä satoja, sulle vähän suurempi, kun mulle ;)

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...