Ideahan on se, että pitäisi tunnin ajan katsella jotain kohtaa, esim. omaa pihaa ikkunasta, tunnistaa lajit joita näkee ja laskea kuinka monta kappaletta kutakin lajia on yhdellä kertaa näkyvillä. Esimerkiksi meillä kävi kaksi käpytikkaa, mutta ilmoitin kiltisti vain yhden, koska ne kävivät vuorotellen.
Mutta kerrohan, tunnistatko tämän pikku höyhenpallon?
Ihan älyttömän helppoahan on tunnistaa sata harmaata palleroa jossain tiheässä risukossa! Vaikka siellä olisi piileskellyt harvinainen soosiviiksinuolinkainen, miten sen olisi erottanut! Oli pilvistä ja vastavaloa ja kaikki ne pallerot olivat selin ja hyppivät koko ajan paikasta toiseen. Tämähän on tietysti kameralla sihdattu ja zoomattu ja siksi näin loistavan terävä ja tunnistettava. Valaistustakin olen keinotekoisesti parantanut, joten värit ovat näkyvissä. Paljaalla silmällä näkyi vain tumma möykky. Siitäpä tunnistelemaan sitten.
 |
| Laske, laske! |
Okei, paljastetaan. Vanha tuttuhan se. Halusin vain sanoa, että tunnistusolosuhteet eivät olleet ihanteellisimmillaan. Tällaiselle maallikolle lintujen pitää tulla rivissä poseeraamaan hyvin valaistuun kohtaan metrin päähän ikkunasta yksiväristä taustaa vasten ja ottaa samanlainen poseerausasento kuin lintukirjan kuvassa on. Eikä sitten mitään sellaista huijausta, että kirjassa on koiras kevätasussa ja ikkunan takana nuori naaras talvipuvussa! Sitä ei lasketa!
Tunnistusjonon pitää myös pysähtyä odottamaan siksi aikaa, kun kaadan lisää teetä ja laitan puita hellaan. Ei saa fuskata ja livahtaa hakemaan siementä laudalta, kun olen selin!
Alla toinen kuva siitä pörhelöstä. Nyt minäkin jo tunnistan. Sinä tietysti tiesit koko ajan, pidättäydyit vain huutamasta oikeaa vastausta silkkaa kiltteyttäsi. Niinpä niin, mutta voin minäkin vielä jonkun linnun oppia.
Koskaan ei ole liian myöhäistä opetella tunnistamaan lintu.
Mainio kirjoitus, kiitos tästä!
VastaaPoistaVoi, täällä ei vieraillut yhtään bongattavaa, vaikka kuinka yritin tähystää. Ruokaakin laitoin lisää.
VastaaPoistaNo kai, kun ne oli täällä! Ainakin keltasirkut.
Poista¿Es un comentario a mi texto? !Gracias!
VastaaPoistaEnsimmäisen kuvan perusteella olisin tunnistavinani tuon kaverin harvinaiseksi kuulapääkuikkanaksi. Oikeastaan, olen aika varma siitä että tuo kaveri on kuulapääkuikkana vähintään äidin puolelta, ties mistä nuo närhensulat on käynyt närppimässä...
VastaaPoistaKeltasirkuille terveisiä, että täältäkin saa taas kauraa.
No löytyihän se ylivertainen lintutietäjä! Todellakin, ensimmäisen kuvan lintu ON kuulapääkuikkana! Laitoin tuon närhen loppuun vain hämäykseksi. Olin ihan varma, että kukaan ei huomaa!
PoistaKerron terveiset sirkuille, kunhan olen taas päivännäöllä kotona.
Minäkin meinasin bongailla, oli jo kynä ja vihkokin pihalla mukana... mutta ei siitä mitään tullu kahen kissan ja yhen kaksvuotiaan kanssa :D Aattelin sitten bongailla keittiön ikkunasta, mutta tuli mieleen kaikenlaista muuta...
VastaaPoistaNo eihän ulkona tarkenisikaan! Pistä ensi vuonna kolmevuotias ja kissat päikkäreille bongailun ajaksi ja tee kaikki muut työt jo edellisenä päivänä, sitten voit rauhassa katsella ikkunasta. Nämä on laiskojen ja kiireettömien hommia nämä bongailut.
PoistaSe tunti tuntui pitkältä ja koko ajan olisi pitänyt hakea jotakin ja poistua ikkunan ääreltä;)
VastaaPoistaTotta, olikin muuten poikkeuksellisen pitkä tunti.
PoistaÄitini oli mainio lintutunnistaja. Hän tunsi yhden lajin, pikkulinnun.
VastaaPoistaMinulla oli ennen naapuri, joka tunnisti ison linnun ja pikkulinnun sekä vielä erikseen mustan linnun (se tiesi onnettomuutta) :D
PoistaHei, minäkin tunnistan yhden pikkulinnun!
PoistaEtkös sinä tunnista myös yhden ison linnun :)
PoistaNo niin, nyt selvisi, misää kaikki linnut olivat. Meillä oli hirveän hiljaista ja bongailut jäi muutamaan lintuun.
VastaaPoistaLinnuttomuutta on valitettu kautta Suomenniemen. Pakko tunnustaa. Ne olivat meillä.
PoistaNyt muutens vasta huomaan, miten paljon "informaatiota" on elävässä tilanteessa verrattuna valokuvaan. Ensinnäkään kuvassa ei saa käsitystä koosta - luonnossa, varsinkin tutussa paikassa taas tietää mittasuhteet ja tajuaa heti, onko jokin isompi vai pienempi kuin varpunen, rastas tai varis. Toiseksi ei näe, miten siivekäs liikkuu -- helpoimmillaan ne tunnistaa lento- tai hyppimistyylistä, öh, vaikkapa pähkinänakkeli. Ja sitten jos vielä kuulee viserrystä tai rääkynää, on lisää tietoa. Viimeinen jää tietenkin pois, jos niitä bongailee ikkunasta. En siis todellakaan ole mikään harrastaja, kasvanut vain luontofriikin kanssa ja työskennellyt vuosia biologien parissa.
VastaaPoistaTämä on totta. Lisäksi kun on itse paikan päällä, tietää mikä aika vuodesta ja vuorokaudesta on, ja sekin auttaa tunnistamisessa.
PoistaToisaalta kuvan hämäävyyttä voi lisätä liittämällä kuvatekstiin esimerkiksi sanan "pikku", vaikka kysymys olisi isosta rötkäleestä... ;D
Ei bongailu ole ihan yksinkertaista ;) Vasta muutama vuosi sitten opin tunnistamaan keltasirkun, naapuri ei tunnistanut sitä vieläkään. Kymmenen metrin päästä piti lintuja tunnistaa kiikareilla, kun paljaalla silmällä ei erottanut keltasirkkua pikkuvarpusesta. Linnut saisivat tulla poseeraamaan, kuten toivoit :)
VastaaPoistaLiityin lukijaksi!
Juu, kamalan vaikeaa se on. Taisin minäkin oppia keltasirkun vasta tässä asuessa. Aina kun näkyy joku outo hyyppä, yritän lintukirjan tai hätätapauksessa netin tai jonkun tietäjän avulla tunnistaa sen, ja niin sitä vähitellen oppii lisää.
PoistaKiva kun liityit! Minäkin voisin liittyä sinnepäin, koska meillä on erittäin runsaasti savea ja jonkin verran myös papuja. Juttuaiheetkin natsaavat, vaikka nuo kekriherkut omasta sadosta; olisinpa itse blogannut tuosta! Nythän voin ruveta varastamaan sinulta juttuideoita.