Kuuma petikaveri

Kun hyytävä viima pyyhältää suoraan napakalotilta ja lävistää hataran vinttikammarini täällä pellonlaidan rintamamiestalossa, saattaa aamulla olla makuuhuoneessa raikasta. Ja kun ilma jäätyy ja tuuletkin tyyntyvät tappavan pakkasen rutistuksessa, silloin tulee mieleen, että villasukka on sentään aika pätevä varuste.

makuuhuoneessani aamulla

Minulla on kuitenkin villasukkaakin etevämpi petikaveri, joka pitää minut suloisen lämpimänä näinä pitkinä pakkasöinä. Hän on kotoisin Germaaniasta, mutta sukupuussa on kuuleman mukaan myös brittiä ainakin alaoksilla. Ja kun nyt kerran aloitettiin heti sukuselvityksestä, tulkoon samalla tunnustetuksi, että minulla on näitä petikavereita kaksi eriväristä.

Kuumavesipullo on tähän ikään päässeen naisihmisen paras vuodekumppani. Se ei kuorsaa eikä kuolaa, ei potki, haise eikä anasta peittoa. Painoltaan ja lämpötilaltaan se muistuttaa kissaa sillä erotuksella, että se pysyy siinä mihin sen laittaa, myös peiton alla, enkä koskaan ole joutunut hätkähtämään yöllä hereille siksi, että se olisi päästellyt kakovia ääniä, jotka kertovat että ellen ole kolmen sekunnin sisällä onnistunut loikkaamaan vuoteesta ja tönäisemään sitä uusiin asemiin, se oksentaa koko mahalaukullisen osittain sulanutta kissanruokaa patterin taa. Ei se myöskään raavi ovea eikä vingu huomiota keskellä yötä, vaan menee kiltisti vuodetta lämmittämään hieman ennen minua ja pysyy mitään vaatimatta aloillaan, kunnes nousen sängystä.

Illalla täytän kolme neljännestä pullostani niin kuumalla vedellä kuin hanasta tulee, en kuitenkaan kiehuvalla. Kalseassa vintissäni pullon suulta nousee sievä höyrykiehkura, varsinkin niinä päivänä, kun maalämpöpumppu on ollut villinä. Runttaan pullosta kaikki ilmat pihalle ja kierrän korkin visusti kiinni. Sitten sujautan pullon jo valmiiksi vällyjen alle siksi aikaa kun menen itse vielä hampaanpesulle. Siinä onkin ensimmäinen mielenkiintoinen valinta: mitä kohtaa vuoteesta kuumavesipullo on parasta asettaa esilämmittämään? Yleensä valitsen suunnilleen sellaisen paikan, mihin varpaani osuvat, ottaen huomioon, ettei huurteisessa vuoteessani kykene aluksi mitenkään suoristautumaan vaan täytyy aloittaa unen houkuttelu tiukassa sykkyrässä.

Kun istuu vuoteessa lukemassa ja nojaa selkäänsä tyynykasaan, on herkullista työntää varpaansa kuumavesipullon alle. Patja on siltä kohdalta jo aivan kuuma, joten jalat lämpiävät yltä päältä. Kun varpaat ovat täysin tyytyväiset, kuumavesipullon voi hinata polvitaipeisiin. Kyljellä maatessa lämmin pullo painautuu ihanasti ristiselkään. Mikseivät siitä voisi jäkittävät hartiatkin nauttia. Ja kun haluaa ojentaa jalkojaan suoraksi, kohti vuoteen kaukaisimpia, tutkimattomimpia jäälakeuksia, kuumavesipullon voi lähettää edeltä tiedustelujoukoiksi, pystyttämään iglua ja lämmittämään kamiinaa, niin että varpailla on mukavaa perille saapuessaan.

Kyllä se on hyvä! Veikkaan, että paljon mukavampi kuin puuhellan uunissa lämmitetty tiiliskivi.

Pakkaspäivät ovat kauniita. No mikseivät pakkasyötkin, tietysti. Uskaltauduin hetkeksi ulkoiluttamaan kameraa iltapäivällä auringon paistaessa. Saattaa joku näistä olla ikkunankin läpi otettu, vai mistä nuo merkilliset heijastukset lienevät tulleet. Keksikö kamera ne omasta päästään? Järkyttyi varmaan pakkasesta ja sekosi, raukka.

----------------------------------------------

Kiva kun löysit tänne aina sieltä Norjasta asti, Hanne! Tervetuloa mukaan!