Päätin ostaa juhlamekon. Sellaisen, että riittää.
Aina sama ongelma, kun on juhlat: Yhtäkkiä pitäisi olla jotain päällepantavaa sinne. Eikä ole. Tai ainakin pitää miettiä, mitä olemassaolevista vaatekappaleista haalisi ylleen niin etteivät herkkäsieluiset kanssaihmiset pahemmin järkyttyisi ja loukkaantuisi. Mukavuudesta en kuitenkaan haluaisi luopua.
Kyllästyneenä tähän päätin hankkia sellaisen mekon, jolla pärjään kaikki loppuelämäni juhlat. Ei ikinä tarvitsisi enää miettiä, miten pukeutuisi. Kun olisi se Mekko. Sen voisi laittaa aina ja joka paikkaan, ja jos joku valittaisi että taas tuo sama, perustelisin ratkaisuani ekologisuudella. Heh, siihen ne eivät voi väittää vastaan! En paljasta kenellekään, että kyse onkin oikeasti silkasta laiskuudesta. En ole ikinä jaksanut shoppailla, varsinkaan vaatteita, se on järjettömän rasittavaa! Nyt voin kerskua olevani ekopyhimys, kun kieltäydyn siitä.
Mekon pitäisi olla aika väljä, koska olen ajatellut vielä lihoa seuraavien vuosikymmenten aikana, jos ikää siunaantuu. Jos ei siunaannu, en tarvitse mekkoakaan. Sitä paitsi viihdyn parhaiten juhlissa, joiden pääohjelmanumero on syöminen. Mekko ei saa kiristää ja minun pitää mahtua siihen pari numeroa isompanakin. Siis teltta.
Koska elämän ehtoopuolella osa juhlista on väistämättä hautajaisia, mekon olisi hyvä olla musta. Tosin musta ei sovi minulle ollenkaan, ja näitä asioita ymmärtävä ystäväni onkin painokkaasti suositellut minulle pidättäytymistä mustan värin käytöstä. Mutta tuskin tulen osallistumaan kauneuskilpailuihin uudessa koltussani. Haittaako se nyt niin kovasti, jos sureva omainen hautajaisissa näyttää hieman harmaalta. Tai jos vanha sukulaistäti ei ole häissä aivan hehkeimmillään. Pääsee morsian paremmin esiin.
Koska minun ei enää ikinä tarvitsisi ostaa toista juhlamekkoa, tämä saisi olla hyvää laatua, eikä hinnallakaan olisi väliä. Kyllä se vuosien mittaan kuitenkin edulliseksi tulisi, siis jos vuosia riittää. Ekologinen leningin pitäisi tietysti olla, sikäli kuin mikään mustaksi värjätty voi. Kun kerran ostamaan ruvetaan, ostetaan kunnollista sitten.
Mielessäni selkeä kuva laadukkaasta mustasta juhlateltasta jäin kotiin istuskelemaan, koska shoppailu ei edelleenkään jaksanut kiinnostaa. Arvelin Sen Oikean tulevan minua kotoa noutamaan (vaikka tässä tapauksessa ei ehkä kuitenkaan valkoisella ratsulla).
Kerran, kun olin lukenut läpi koko muun internetin, kuukkeloin joutessani hakusanan "ekologinen vaate" tai jotain vastaavaa. Osuin kotimaisella ekologisten vaatteiden sivustolla nuoren suomalaisen vaatesuunnittelijan mekkoihin, jotka kilauttivat jotain kelloa. Musta pellavainen säkki. Olisikohan tuo Se?
Koska suunnittelija oli nuori, hänen säkkinsä olivat minun mielestäni aivan liian lyhyitä, mutta kirjoitin yrityksen antamaan osoitteeseen ja kysyin, suostuisiko hän pidentämään helmaa parikymmentä senttiä. Aluksi sain postissa aivan vakiomittaisen pellavasäkin, jota en olisi saanut palauttaa, koska kyseessä oli varta vasten minulle ommeltu "mittatilaustyö", mutta lyhyen kirjeenvaihdon jälkeen päädyimme seuraavanlaiseen yhteisymmärrykseen:
Firma suostui empimättä standardisäkin palautukseen heidän kustannuksellaan. Suunnittelija suostui muokkaamaan mallia pitemmäksi. Hänen mielestään pitempään mekkoon piti kuitenkin vaihtaa materiaaliksi jotain paremmin laskeutuvaa. Hän tarjoutui tekemään uuteen mekkoon myös vuorin samaan hintaan (ensimmäinen yritys oli vuoriton). Annoin hänelle vapaat kädet, vaikka huomautinkin toivovani materiaalilta ekologisuutta.
Sain sitten aikanaan mekko numero kakkosen. Se on juuri sellainen kuin tilasinkin. No. Onhan se. Tietenkään se ei näytä kovin tyylikkäältä ylläni. Olisiko pitänyt. Tilasinko tyylikästä. Kangas oli vaihtunut puuvilla-polyesterisekoitteeseen. Määriä ei kerrottu, mutta koska puuvilla mainitaan lapussa ensin, sitä lienee ainakin puolet. Aika kiiltävä se on. Sinänsä hyvä, että valon heijastuessa kankaasta se näyttää pikemminkin harmaalta kuin mustalta, ja mustahan ei todellakaan ole minun värini. Vuori on polyesteriä. Mikä tekee tästä mekosta ekologisen, on minulle mysteeri. Eipä ainakaan ole teetetty bangladeshilaisella lapsiorjalla. Kaulani ei jostain syystä sovi pääntiehen tai vastoinpäin, se tuntuu jotenkin omituiselta. Ja näyttääkin. Mutta onko tuolla nyt niin väliä. Annoin vapaat kädet ja tällainen tuli. Nyt minulla on mekko, jos sattuisin tarvitsemaan.
Nyt voin rauhassa istua taas kotona kädet ristissä, ja JOS Se Oikea Mekko joskus sattuisi hyppäämään silmilleni jossain, ehkä saatan harkita vielä senkin ostamista. Ei kaksi juhlakolttua loppujen lopuksi niin paljon ole.
 |
| Kuu nousee kuistin ikkunan takaa. Meilläkö kylmä? |
------------------------------------------------
Hyvä Mieli, aivan unohdin etten ollut vielä toivottanut sinua virallisesti tervetulleeksi täällä blogin puolella, kommenttilootassa vain. Korjaan laiminlyönnin heti: Hyvä Mieli ja minttu, olette molemmat sydämellisesti tervetulleita porukkaan!
:) Erittäin paljon kiitos tästä kirjoituksesta! Kolttupulma on viheliäinen! Kyllä se vastaan vielä tulee, se sopiva. Minulla on saman aiheen kanssa erityisen paljon pulmia kun poden säärikompleksia (pylväät) ja jos mekko ulottuu nilkkoihin, se näyttää ylläni yöpaidalta. Mutta musta minulle kai sopii, mekon malli ja pituus on kamala pulma! Nimim. On tää niin vaikeaa :)
VastaaPoistaKyllä tää on niin vaikeaa niin vaikeaa! En edes vielä päässyt aiheeseen kengät, nimittäin mitkään nätit kengät eivät mahdu räpylöihini, mikä vähän rajoittaa juhlaleninkien käyttöä. Mutta uskon ja luotan, että Se Oikea ja minä vielä kohtaamme toisemme. Siihen asti saan kelvata tuossa säkissä.
PoistaNyt kyllä haluaisin nähdä tuon "huonosti sopivan" mekon!! Luulen, että se oikeasti ihan hyvä :)
VastaaPoistaOletko harkinnut ihan perusompelijalla teetättämistä? Silloin voi materiaalin valita itse omien periaatteiden mukaan ja malliakin luonnostella itse. Taitava ompelija osaa tehdä istuvan monen näköiseen kroppaan.
Minulla on muutamakin elämänmittainen kolttu. Hankin myös samalla periaatteella, että käyttö on oltava toooosi pitkäikäinen... ei muodinmukaista vaan oman tyylistä, jolloin vaate käy ns. vanhanakin. Etsimällä etsiminen ei kyllä ole ikinä tuottanut mekkojen kohdalla mitään tulosta, mutta jos sopiva kävelee vastaan, niin ostan. Ja paljon olen kaikkia käyttänyt (olen hameihminen). Osa on arkisempia, mutta vaikkapa jollain rintakorulla saa taiottua mekosta tarvittaessa juhlavamman. Älä lannistu!
Nimenomaan, se on "ihan hyvä". Ehkä se kuvakin pitää vielä tänne laittaa. Ompelijoista on huonoja kokemuksia. Ja hyvällekin ompelijalle pitäisi osata sanoa, mitä haluan... No, minähän halusin mustan säkin. Aion käyttää tuota, kunnes kohtaan Sen Oikean. Kiitos rohkaisusta!
PoistaIhana postaus! :)
VastaaPoistaMulla oli pitkään kaksi kolttua, ylioppilasjuhliini ostettu pitkä mekko ja myöhemmin itse ostamani jännä petrolin värinen kaksi osainen sydeemi. Jossain vaiheessa alkoi hävettää, kun olin kiertänyt jo sekä oman että miehen puolen suvun kaikki häät ja muut kekkerit samoissa, niin ajattelin, että tarvitsen lisää. En kuitenkaan halua käyttää isoja rahoja juhlamekkoihin, koska niitä tarvitsee niin harvoin ja sitten ei kehtaisi mennä aina samalla. Vaikkakin tuo ekologisuus on kyllä nykyään niin hyvä syy, että eipä siihen tosiaan oikein kukaan voi mitään sanoa. Löysin kuitenkin ongelmani ratkaisuksi Uffin tasarahapäivät. Paukkasin sinne neljän euron päivänä ja ostin suoraan rekiltä roikkumasta kaksi mustaa juhlamekkoa. En jaksanut edes kokeilla niitä, koska kaksi mekkoa maksoi yhteensä 8 euroa. Kokeilin kotona ja tuumasin, että sopii, jes! Nyt minulla on siis mekkoja mistä vaihdella eri juhliin, en köyhtynyt, shoppailu ei ollut rasittavaa, koska en edes vaivautunut sovituskoppiin asti ja ekologisuuskin tuli hoidettua, kun kirpputorilta ostin. Aivan täydellinen ratkaisu minulle :). Nyt minulla on siis peräti neljä juhlamekkoa. Haasteena on tietysti se, etten välttämättä pysy aina näissä mitoissa. Toinen noista Uffilta ostetuista mekoista on onneksi sellainen, että se on kireämpi vain miehustasta ja sen alapuolelle mahtuisi ihan kuinka paljon mahaa tahansa, joten luulenpa ainakin ko. mekolla pärjäävän vaikka loppuun asti. Erittäin monikäyttöinen mekko, koska laskeutuu kauniisti nytkin, mutta helma on sellainen, että sisään mahtuisi vaikka kaksi raskausmahaakin. Joskus kirppisshoppailijaa onnistaa :)
Tuollaisen minäkin tarvitsisin! Ehkä täytyisi joskus jaksaa raahautua kirpputorille, vaikka shoppailu onkin niin uuvuttavaa. Tästähän saa uutta toivoa.
PoistaIhana postaus!
VastaaPoistaMä aina kanssa haaveilen, että olispa kaapissa sellaset vaatteet ettei tarttis koskaan tuskailla vaatepulmaa. Inhoan kaikkia juhlia, koska mulla todella ei ole mitään kunnon vaatteita. No, kesällä löysin aivan iiiiiihanan perhostunikan, jota ajattelin tollaseksi pitkäaikaiseksi vaatteeksi. Kunnes näin valokuvan itsestäni siinä... Voi itku, miten voi niin nätti vaate näyttää niin kauheelta mun päällä. Tosin mun mielestä mikään vaate ei näytä mulla hyvältä. Olen surullinen ja mua oikeesti entistä enemmän ahdistaa ajatus, että meillä on varmaankin keväällä ylioppilasjuhlat... siis oman lapsen... joten paikan päällä on ihan pakko olla. Kyllä on taas tuskien taival edessä vaateasioiden kanssa.
Ehkä mun viimein pitäis ihan aikuisten oikeesti laihduttaa tämä pötsi pois, niin joku vaate näyttäis hyvältä, kerrankin...
Ja niin, mun kaikki vaatteet on mustia. Se laihduttaa, you know. (Just just.) No, paitsi se perhosmekko, joka on valko-harmaa. Ja heti oli paksu olo, eikä vain olo, vaan kuvista näki kyllä että kamalalta näytti. Mulla oli sen kanssa sellanen musta pieni bolero, ja näytin ihan siltä, että olen todellakin piiiitkällä raskaana... *nyyh* Miksi en tajunnut tuota ennen kuin menin pukemaan sen päälleni...
Mietin, mahtaisiko ompelijasta oikeesti olla apua. Eikö kuitenkin jokaiseen vartalomalliin ole joitain vaatteita, mitkä varmasti näyttää hyvältä? Myös 149-senttiseen, jolla vyötärönympärys on mallia ei-todellakaan-ampiainen??
Isoissa tavarataloissa on vaateneuvojia, joille voi varata ilmaisen (?) ajan. Jos menisikin ensin sellaisen neuvottavaksi ja teettäisi sitten itselleen parhaanmallisen mekon ompelijalla...
PoistaTai sitten reilu kaftaani päälle vaan ja kirjava riepu päähän. Periaatteessa olen sitä mieltä, että vaatteen pitää sopia vartaloon eikä vartaloa tarvitse ruveta muokkaamaan vaatteeseen sopivaksi.
Mä olen kerran käynyt sellasella neuvojalla, eikä kyllä hyödyttänyt yhtään mitään... Se ei ollu kovinkaan hyvä kokemus. Anttilan neuvoja oli ilmainen, mutta sieltä se koitti niiden rekeistä mulle vaatteita etsiä, ja mä kun en tosiaan ole ihan standardi-mittainen, niin ei ollu järin hyödyllistä.
PoistaOmpelija, hyvä sellainen, olis varmasti mulle paras vaihtoehto - sen laihiksen jälkeen... ;)
Nyt on pakko kehua. Ei voi mitään. The mekko-ongelma tuli ratkaistua n 20 vuotta sitten. Tai niitä on parikin. Merinovillaa ja säilyneet kuin uutena. Toinen on musta yksiosainen, pitkä ja toinen kaksiosainen ja kaksivärinen. Tuo merinovillahan oli silloin ja on kai edelleen sikakallista, mutta silloin oli palkka ja päätin satsata kunnon vaatteisiin. Kyllä ovat hintansa tienanneet. Musta on käynyt hautajaiset ja muut arvokkaat juhlat ja se toinen häät ja rippijuhlat ja ristiäiset, synttärit ym.
VastaaPoistaTavallista villaa en voi käyttää, se kutittaa ihoani, mutta tuo ihana merinovilla, pehmeä, talvella lämmin ja kesällä viileä. Huoltona kunnon tuuletus käytön jälkeen. (voin vielä mainita, että molemmat ovat sieltä plagiointisyytteiden kaupasta, en mainitse nimeä, ettei tule mainosta!)
Että tällainen ratkaisu minulla.
Tämä olisi ihanne, pyrin samaan! Jos ostaa elämässään sen yhden tai kaksi juhlamekkoa, nehän voivat maksaa mitä vaan eivätkä silti tule ns. kalliiksi.
PoistaEnpä ole pitkään aikaan hirnunut näin paljon blogitekstin äärellä, eikä suinkaan kyse ole vahingonilosta, vaan nautin itseironisesta tyylistä. :)
VastaaPoistaUskon, etteivät maailman kaikki attribuutit voi mitenkään sisältyä samaan vaatekappaleeseen, joten sen etsimistä on jatkettava aina niihin omiin hautajaisiin saakka.
Kiitos, Pieta! On aina mukava hirnuttaa ihmisiä.
PoistaNyt voin kuitenkin jatkaa etsimistä kaikessa rauhassa, koska minulla kumminkin on tuo säkki, johon voin sujahtaa juhlien uhatessa.
Onpa sääli, ettei mekkotoiveesi toteutunut. Se oli melko odotettuakin, koska sovittamatta saa harvoin sopivaa. Suosittelen ompelijan käyttöä, kotikaupungistasi löytyy varmasti sopivia, jotka tekevät juuri sellaisen kuin haluat ja juuri sellaisesta materiaalista kuin haluat.
VastaaPoistaJa valitse mekkosi väriksi tummansininen, jos se sopii sinulle mustaa paremmin. Sillä voit mennä juhliin, hautajaisiin ja häihin, joihin et missään nimessä saa mennä mustaan pukeutuneena. Se olisi loukkaus hääparia kohtaan.
Olin kuvitellut, ettei tuollaisessa teltassa ole juurikaan sovitettavaa. Kotikaupunkini ompelijoista on huonoja kokemuksia, enkä osaisi antaa ohjeitakaan. Uskon, että mekkoni suunnittelija oli ihan oikeassa materiaalin suhteen, ja tämä varmasti käyttäytyy juhlissa kauniimmin kuin alkuperäinen ohut pellava.
PoistaTuskin menen sellaisten ihmisten häihin, jotka loukkaantuisivat vieraiden vaatteista. Sellaiset ovat loukkaantuneet minuun jo aikaa sitten ja häipyneet vähin äänin tuttavapiiristäni, oletan.
Hyvä kirjoitus, taas. Ja niin helposti samaistuttava. Mä suosittelen että jos joskus eksyt Järvenpäähän, niin siinä kävelykadulla on sellainen kuin Oranssi Uni, Taina siellä itse ompelee näitä vaatteita pellavasta ja puuvillasta ja malleja on joka lähtöön ja kokoon. Jos sellainen rustiikkinen tyyli viehättää niin siellä on ihania maanläheisiä värejä ja sitä mustaakin. Mä ostin itselleni sieltä mekon kun olin sellaista pari vuotta haaveillut (ne ei ole ihan halpoja) ja nyt ajattelin sitä pitää sitten seuraavat vuosikymmenet, se on niin väljä että ihan rauhassa saan lihoa ainakin 20 kiloa jos haluan (en halua) ja saa syöda napa rutisten.
VastaaPoistaKiitos! Pelkästään tämän takia kannattaa raahata luunsa Järvenpäähän. Menen kunhan kerkiän. Siellähän on se kiva kulmakahvilakin, missä on niitä valtavia pullia...
PoistaHyvä postaus jälleen:)
PoistaMinulla on hääpuku ikimekkona. Liki 14 vuotta sitten löysin harmaan(D!) iltapukumallisen klänningin aletangolta. Tarkoitus oli jo silloin käyttää sitä täältä ikuisuuteen:) Monet juhlat on sillä jo käyty.
Voi miten ihanaa, kun löytää ikimekon! Vaikka ei sitä kai vielä ostohetkellä varmasti tiedä, että tämä on nyt Se. Käytössä sen sitten huomannee. Kyllä minullekin vielä käy noin.
Poista