Menet kahvilaan. Tilaat kahvin. Saat puoli kuppia lämmintä vettä ja voit ihan itse valita pikakahvipurkeista: maustamaton, mansikka ja sitruuna. Teenjuojaystäväsi päätyy kolme minuuttia hopeakannussa haudutettuun kiinalaiseen luomukeemuniin.
Olet työmaapalaverissa. Teenjuojille on tarjolla mustaa ja vihreää teetä, posliinikannuissa pannumyssyn alla haudutettuina. Kahvinjuojatkin on tällä kertaa ystävällisesti muistettu! On sekä vanilja-mallaskahvia että kamomilla-voikukanjuurikahvia, kumpikin murumuodossa. Ja lämmintä vettä pienessä pumppupullossa. Kahvipensaan mitään osia ei ole saatavilla koko rakennuksesta.
Olet hyvässä ravintolassa. Ruuan päälle ihmiset valitsevat lempiteelaatujaan. Pyydät kahvia. Tarjoilija kohottaa kulmiaan, mutta ei sano mitään. Pitkän ajan kuluttua hän tulee ja asettaa pöydälle kupillisen punertavaa lämmintä nestettä. Se tuoksuu jollekin tuntemattomalle esanssille, ikään kuin kukkaisen hedelmäiselle. Kun tiedustelet, mitä kupissa on, tarjoilija huokaa ja lupaa käydä kysymässä. Palattuaan hän valistaa sinua, että kyseessä on "Brasilian yö". Et edelleenkään tiedä, mitä juoma sisältää.
Tällainen on meille teenjuojille arkipäivää. Oikeaa haudutettua teetä ei välttämättä saa hyvästäkään kahvilasta. Jos saa, tarjolla on luultavasti vain Tiikerin varpaankynsiä. Se sisältää kyllä teetäkin, mutta puolet massasta on hibiskusta ja ananaksenpaloja tai kuivattuja karpaloita. Teenä tarjotaan usein mitä vain, mikä on pussissa, vaikka sisällöllä ei olisi mitään tekemistä teepensaan lehtien kanssa.
Esimerkiksi ruusunmarjateen suhde teehen on sama kuin sitruunajuomajauheen suhde kahviin. Sitruunajuomajauhetta saa samanlaisina muruina samanlaisessa purkissa kuin pikakahvia, siis se on kahvia, eikö niin?
Rooibos on oikein hyvää. Juon sitä vapaaehtoisesti, eritoten silloin kun luen Mma Ramotswen kuulumisia, usein muutoinkin. Mutta rooibos ei ole teetä. Kun tilaan teetä, haluaisin teetä.
Tunnen syvää myötätuntoa Arthur Dentiä kohtaan. Pelastuttuaan aamutakkisillaan maapallolta juuri ennen sen tuhoutumista hän yritti saada avaruusaluksen ravintomaatin valmistamaan itselleen kupillisen teetä. Mitä tahansa rakkineelta pyysi, se tuotti kuitenkin vääjäämättä "a liquid that was almost, but not quite, entirely unlike tea" - nestettä, joka oli lähes mutta ei aivan täydellisesti erilaista kuin tee. Sellaista saa hämmästyttävän usein eteensä myös täällä Maassa. (Suren yhä Douglas Adamsin kuolemaa.)
Toki "hyvä tee" tarkoittaa eri ihmisille eri puolilla planeettaa varsin erilaisia asioita. Mutta jos on alalla, jossa liiketoiminnan ideana on tarjoilla ihmisille erilaisia kuumia juomia heidän mieltymystensä mukaan, voisi kai edes yrittää tarjota oikeaa teetä? Ihan vain teetä, ilman lisämausteita? Teetä, joka on tehty teestä?
 |
| Puoli kuppia teetä riittävän suuressa ja ohuessa kupissa. Näetkö valon heijastuksen lusikan pesästä? |
Kaikille teen ystäville ja kulttuurinharrastajille suosittelen Helena Petäistön kirjaa Tee teematka!
Pitääpä lukea...:)
VastaaPoistaJuu, kyllä tulee teetä korvistakin, kun tuon lukee :D
Poista:D Ymmärrän tuskasi, tosin noissa kolmessa mainitsemassasi esimerkissä se kahvinjuojakin yleensä saa eteensä puoli päivää keittimessä seissyttä ja palaneilta villasukilta maistuvaa pirkka-jauhatusta. Jolla on siis hyvin vähän mitään tekemistä sen oikean kahvin kanssa.
VastaaPoistaOnhan se totta sekin. Kofeinistiystäväni valitti ravintolassa juomakelvottomasta espressosta, jolloin tarjoilija alkoi muistella olevan "se aika vuodesta, jolloin pitäis putsata pressokeitin" :D
PoistaNyt ollaan minulle vieraalla alueella. En juo lainkaan teetä. Mutta ymmärrän hyvin, että vieraamme, jotka haluavat hyvää teetä, tuovat sitä pienen pussin mukanaan. Nimittäin hyvä teen haudutuskannu meillä on, juuri vieraita varten.
VastaaPoistaKahvilaadussa meillä ei säästellä. Teki suorastaan huonoa lukea noita kuviteltuja kahvikokemuksia, joista kirjoitit. Usein myös lounaspaikoissa, joissa tulee joskus syötyä, jätän sen jälkiruokakahvin juomatta, kun tiedän, että maistuu keittiörätille. Keitän sitten mielummin ne kahvit itse kotona;)
Tietenkään ei kotona voi säilytellä jokaiseen makuun sellaisia aineita, joita ei itse käytä. Ja jos säilyttelisi, ehtisivät vanheta ennen kuin tulee taas seuraava vihreän jasmiiniteen ystävä kylään. Kotona saa sitä mitä haluaa, ja onkin hyvä systeemi ottaa omat aineet kyläreissulle mukaan, jos haluaa jotain mitä siellä ei käytetä.
PoistaToi on niiiiin totta. Mä olen usein ihmetellyt miksi teen tarjoaminen on olevinaan niin vaikeaa kahviloissa - ehkä se johtuu siitä että ne on nimeltään kahviloita ;) Mutta yleensä tarjolla on Liptonia tai jotain hirveää makuteetä. Mä itse juon aika usein kahvia, jossa tykkään laadukkaasta tummasta paahdosta, mutta juon paljon myös teetä ja arvostan hyviä ja laadukkaita teitä myös. Onneksi on poikkeuksia, Kulmakonditoria, joita löytyy usealta paikkakunnalta Uudeltamaalta, tarjoaa eri teelaatuja, viimeksi kokeilin erittäin savuista ja tervaista ja hyvää Lapsang Souchonia ja muita teitä on vielä kokeilematta. Olen usein antanut heillekin palautetta heikoista teetarjonnasta joten ehkä silläkin on ollut vaikutusta - kanstii valittaa :)
VastaaPoistaValittaminen kannattaa aina ja on lisäksi hauskaa ja marraskuulle sopiva sesonkiharrastus! Minulla on tapana aina pyytää ns. paremmissa paikoissa haudutettua teetä, vaikka tiedän ettei sitä ole.
PoistaKulmakonditoriassa on, paitsi teetä, myös hyvät leivonnaiset ja salaatit.
Jos asuisin Filippiineillä, olisi nyt just talo läsässä ja juomavesi lopussa ja puoli perhettä kateissa ja naapureiden raadot pitkin pihaa haisemassa, mutta koska satun asumaan täällä, valitan teen laadusta.
Olitpas hyvin keksinyt ilmaista tämän teeasian! Itse siis en juo enää kahvia, kun ei vatsa kestä ja muutaman vuoden olen jo nautiskellut päivittäisestä teestä ja löytänyt aivan mahtavan maailman sen myötä. Paitsi, että juurikin näin, kuten kirjoitit, kun menee kahvilaan, ns. hienompaankin, eikä vain huoltsikalle, teevalikoima on erilaisia makuteitä, joissa on joku kyseenalainen aromi, joka ei tule ainakaan luonnosta. Kotioloissa en koskaan suostu juomaan mitään teetä, jossa on ainesosa nimeltä aromi. Aitoja makuja minulle kiitos, vihreää teetä tai mustaa teetä ja käytän kyllä välillä jotain marja"teetä"kin, kunhan se on tehty aidoista marjan osista, eikä niistä aromeista. Mutta ehkä tämäkin asia joskus menee tässä maassa eteenpäin. Lontoossa sain joskus niin hyvää vihreää haudutettua teetä, että tulen muistamaan sen aina. En muista yhtään mitä siinä ravintolassa söin, mutta teen muistan. Lisää hyvää teetä maailmaan :)
VastaaPoistaKiitos tästä kommentista, marrasthetics!
PoistaIlmeisesti laki ei vaadi teepakkauksiin tuoteselostetta. Tänään oli tarjolla teetä, jossa oli "mustikkamuffinsien aromia". Kyllä kiinnostaisi tietää, mistä kemiallisesta yhdisteestä on kyse. Saattoihan se silti olla hyvääkin.
Kahvia juomaton olen minäkin, mutta arvelen huonon teetarjonnan johtuvan siitä että ehdottomasti suurin osa kansasta ryystää kahvia, jolloin se haudutettu tee menee harakoille (eihän sekään varmaan hyvänä pysy tuntitolkulla?)...
VastaaPoistaVaan kerropas nyt sitten että millä sanalla pitäisi kutsua yrtti/marja/hedelmä-pohjaisia infuusioita? Yrttihauduke? Teenlehti-marjainfuusio? Pakurikeite? "Meillä olisi tarjolla haudutettuna japanilaista vihreää ja kiinalaista mustaa teetä sekä kotimaista kamomilla-voikukanjuurihauduketta"? Itse asiassa kun googlessa hakee sanalla hauduke, sana näkyy olevan jonkinmoisessa käytössä jo. Sekään ei tosin ole kaikissa tapauksissa oikeaoppinen sana sekään, juuria tai puumaisia osia valmistettaessa puhutaankin keitteestä, molemmat pedantisti ilmaistuna vesiuutteita, mikä taas kuulostaa juurikin liian pedantilta käytettäväksi arkipuheessa.
Olen itse ollut samaa mieltä kanssasi joskus, halveksin maustettuja laatuja, pussiteetä ja sitä, että muita kuin teepensaasta valmistettuja juomia teeksi kutsutaan. Nyt en enää jaksa välittää. Pussistakin voi saada ihan kelvollisen juoman, toki välttelen sitä klassista liptonia joka nyt vaan ei edelleenkään tee kunniaa teelle (töissä olen varsin onnellinen erään kotimaisen valmistajan lajitelmalaatikosta josta voi valita mieleistään vedenkeittimen tuotoksen kaveriksi) silloin jos en halua valmistaa teepallon avulla mausteista yrtti-infuusiota omista tarpeista, ja ihan yhtälailla hyviä makuelämyksiä saan maustetuista varianteista. Toki mielellään maut saavat olla peräisin aidoista aineista - ihmettelen kovasti millä ihmeellä mustasta teestä saa mustikkamuffinin makuista - enkä ymmärrä miksi instant-muru-teetä teeksi kutsutaan :)
Mutta lykkyä taisteluun hyvän ja aidon teen puolesta!
:D Juuri tähän mustikkamuffiniteehen törmäsin tänään, paitsi että se oli kirjoitettu tuplamonikkomuodossa "muffinssi"!
PoistaHauduke kuulostaa hyvältä sanalta. Myös uute voisi sopia. Vaikeus syntyy, kun uutettavaksi tai haudutettavaksi aiottua ainetta myydään kuivana pakkauksessa: eihän sen sisällä ole uutetta tai hauduketta, ennen kuin vesi on lisätty. "Ruusunmarjauutetarpeet" ei ehkä myy kovin hyvin.
Kokeilepas muuten herkkuhetkiä varten vaihtaa teepallo sellaiseen syvään siivilään, jossa teenlehdet mahtuvat lillumaan vielä turvottuaankin. Maku on ihan eri.
Juon minäkin lakritsinjuurta ja itsekuivattua nokkosta ynnä muuta haudukkeena. Ja sitä rooibosta. En vain sano niitä teeksi enkä kahviksi. On minun nähty juovan pussiteetäkin. Ei tämä ole elämää suurempi kysymys, mutta onhan kiva valittaa.
Hassua sinänsä, tuota muffiniteetä on kahdellakin valmistajalla...
PoistaJossain ulkomaisessa teepensaanlehtiuutetarvepaketissa muistaakseni lukee isolla "tea infusion" mikä on aika tarkka ilmaus lukuunottamatta juuri sitä että ilman vettä ei ole infuusiotakaan, mutta niin kahvi kuin teekin ovat ottaneet paikkansa kielenkäytössä sekä raaka-aineen että juoman nimenä enkä sinänsä ihmettele kun vaihtoehdot on näinkin kankeita. Samalla logiikalla tosin maitoa voisi kutsua lehmämehuksi, jos tälläinen absurdi ajatusleikki sallitaan :)
Pallo on tosiaan ahdas teenlehdille, mutta töissä minulla onkin irtotavarana vain kahta mausteyrttipohjaista sekoitusta, joista ironisesti toinen on entiseltä nimeltään Good Morning Chai, vaikka ei teenlehtiä sisälläkään (Jamaica Roasted Spice onkin jo paljon kuvaavampi nimi). Tuollainen siivilä kyllä voisi olla silti hyvä olla...se pallo nimittäin alkaa olla aika risa.
Hauskaa, kun tämä infuusio tahi uute asia herättää keskustelua. Pohdin taannoin sitä itsekin blogissani, kun ei sille ole mitään sanaa. Tosiaan monessa yrttiteessä lukee paketissa infusion, koska ulkomailla ei varmaan voi sanoa tee, toisin kuin Suomessa tee on tosiaan niin vakiintunut sana juomasta, että se on siellä kaupan hintalistassakin tee, vaikkapa se ruusunmarjatee. Mutta paketeissahan monesti lukee "herbal infusion", kun on siitä ns. yrttiteestä kyse. Ihanaa keskustella välillä teestä, kun näin kahvia juomattomana on hankalampi vertailla lattea ja pressoa, mihin keskusteluihin törmää ihmisten kanssa paljon useammin, kuin teehen. Moni kun tuntuu teen kanssa tyytyvän niihin mustikkamuffinssiaromeihin. Tai nämä vanhat tutut kuten uskollinen ystävä ja tiikerin päiväuni. Jotain epäilyttäviä aromeitahan niissäkin on, enkä koske nykypäivänä niihinkään. Mutta monethan niistä pitävät, kun eivät halua tavallista mustaa teetä, vaan vähän "makua" mukaan.
PoistaOnhan kahvinjuojillekin makusiirappeja. Silti olisi kummallista, jos kahvilan valikoimissa ei olisi maustamatonta kahvia ollenkaan.
PoistaVaikka olenkin pilkunviilaaja, voisin hyväksyä kuivatun ruusunmarjamurun nimeksi ruusunmarjauute, jos vaihtoehto on ruusunmarjatee. Ruusunmarjateen jälkiosa ei ilmeisesti viittaa teepensaaseen vaan juomaan, jota pussissa ei tietenkään valmiina ole, kuten ei uutettakaan. Ja kun kerta engalantilaisetkin saavat sanoa infusion niin meidän täytyy saada sanoa uute.
Onko mustikkateessä mukana teetä? Tee-sanan käytön holtittomuudesta johtuen ei voi tietää, tarkoitetaanko mustikalla maustettua teetä vai mustikasta tehtävää uutetta.
Kyllä on taas maailman asiat epäjärjestyksessä!
Miten ihana kirjoitus :)
VastaaPoistaItse juon teetä sekä kahvia...
Kahvia kahvilassa tai missä nyt liikunkin - usein huoltsikalla matkalla jonnekkin ja saan sitä kovin vahvaa kitkerää, seissyttää...mutta toisaalta taas niiden pussiteevalikoima ei ole kovin kummoinen.
Tai työpaikan kahviautomaatista, huoh...olen siirtynyt osin murukahviin koska sekin on parempaa.
Teetä juon kotona iltaisin ja nautiskelen.
Joitain teesortteja olen raahannut myös työmaalle, on välillä kivompi vaihtoehto sielläkin vaikka kahvinarkomaani olenkin.
Mutta kun teetä on nykyään saatavina niin hyviä ja laadukkaita, että ei nyt luulisi olevan kova vaiva ja panostus
vaikka ihan oikeessa kahvilassa panostaa muutamaan kunnon teehen, jotta kaikille tulisi mukava nautiskeluhetki. Asiakkaan tyytyväisyys on kuitenkin ihan tärkeä juttu - tai siis pitäisi olla ;)
Ihania teehetkiä sinulle.
Kiitos, Hanna!
PoistaKesälomamatkalla tulin ajatelleeksi, että se huoltamoiden pahvinmakuinen pussitee (ja paistettu pannunpohjakahvikin varmaan) on sellainen Suomen kesään kuuluva perinnemaku. Ei hyvä, mutta tuttu ja turvallinen. On sillä paikkansa. Ja saisi pysyä siellä.
Hyvä postaus! Minulla on ihan samat kokemukset. Pahinta on, ettei edes kaupasta tahdo saada perinteistä mustaa teetä, kaikki ovat jotakin kumkvatti-esanssi-hedelmäsekoitusta.
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaNyt tulee mainos! Juon bulkkiteenä Pirkan reilun kaupan mustaa irtoteetä. Saa K-kaupoista. Aivan kelvollista. Jos haluaa herkutella, voi käydä kaupungissa teekaupassa tai tilata jotain kivaa postipakettina Mokkamestareilta.
Ja kaikist paskamaisint teetä on litku, jota on kahvikupilliin, lämmitetty mikros haaleeks ja siin on jotain vaahtoo pinnalla ja mukana tulee halvin maholliin 'teepussi' ja makuainelisäaine tuntuu sulattavan metallipaikat suusta.
VastaaPoistaTeetä pitää olla aina vähintää kunnon mukilliin, mieluiten sellain ½litran ohutreunanen TEEkuppi, lautasen kanssa. Just tollassen teekupin kissanperkeleet rikko...
Paras tee saahaan aidosta irtoteestä, missä on vaan teelehtii, eikä mitää muita roskii tai aromeit mukana. Joitain laatuja on saatavilla pakattuna kans valmiiks teepusseihin. Niitä ei vaan tusinamarketeista saa.
Hyvän aiheen olit tarinaas valinnu! :D
Ainii, lopuks: Kahvi tuoksuu hyvälle, mitää muuta hyvää siin ei ookkaa!
Kiitos, Timo!
PoistaLisää tuohon paskamaisimpaan teehen vielä, että sitä mikrossa haaleaksi lämmitettyä vettä on säilytetty KAHVItermoksessa ennen kuin siinä liotetaan paperille ja liimalle maistuvaa pussia, jonka sisällä on rahtilaivan lastiruuman pohjalta kokoon lakaistua halvinta mahdollista teepölyä... Kahvinmakuiseen veteen ei pysty valmistamaan hyvää teetä edes hyvästä teestä.
Ihana kirjoitus! Minä en ole ronkeli kuumien juomieni suhteen, ja lipitän innoissani noita puristien kammoamia esanssi-hedelmäpala-makuhörhötyksiä (tänään meinasin ostaa mustikkamuffinssiteetä, mutta viime hetkellä vanilja-toffee voitti).
VastaaPoistaNirsoilen sitten astioiden suhteen. Minun kuuma juomani sopisi tarjota posliinikupista (kahvi kahvikupista ja tee teekupista), jossa on vanhanaikaisen runsaita ruususia ja mieluiten kultaus reunassa. Asettilautanen on ehdottoman tarpeellinen, ja mieluusti katetaan vielä erillinen pikku leposija teepussille. Sijoitin muutama vuosi sitten teeastiastoon joka piti tilata Ameriikasta asti. Se on yksi fiksuimpia sijoituksiani onneen, ja ollut sen mukaisessa käytössä. Masentaa aina kun saan kahvilassa eteeni kolhon paksun ja epäilemättä tosi käytännöllisen valkoisen kupin tai jonkun ihme vesilasin joka on saanut ympärilleen pahvinpalan. Ärgh. Jos sen voi tehdä, sen voi saman tien tehdä kauniisti!
Marrasajan tehtävälistallani on vielä opetella tekemään täydellisiä kurkkuvoileipiä...
Täydellisestä kurkkuvoileivästä on enää lyhyt matka täydelliseen kolmikerrosteetarjottimeen. Olet selvästi Tiellä.
PoistaMinulla on nuo täydelliset puristin teekupit, jotka luultavasti kestävät elämäni loppuun asti, mutta teepannuja katselen monesti himoiten.