perjantai 22. marraskuuta 2013

Kevätmielen pojat

Fasaanikukkomme Kevätmieli seikkailee jälleen.

Hänen on nähty kuljeskelevan pitkin pihoja neljän nuoren kukon seurassa, epäilemättä omia poikia kaikki. Joukkio pysyttelee melko hajallaan, pojat ottavat silloin tällöin hätäisiä juoksuaskelia väistäessään toisiaan tai isäpappaa. Valitan taas kuvien laatua; laineikkaat vanhat ikkunalasit, joita ei ole edes pesty, antavat oman säväyksensä. Kuvitelkaamme sitä taiteelliseksi.


Lähempi näistä kukoista on ilmeisesti Kevätmieli tai sitten joku pojista on identtinen isänsä kanssa. Saman kokoisia he jo ovat. Kevätmielellä ei ole tuollaisia valkoisia kulmakarvoja kuin taaempana kulkevalla pojalla, mutta hänellä on hienot mustat "sarvet". Hän on myös kasvattanut itselleen uuden pyrstön. Kevätmielen valkoinen kaulus on kauniin symmetrinen, hitusen auki edestä ja takaa, maltillisen levyinen eikä tuollainen muodikas ylileveä kaulahuivi kuin pojalla. Olen ajatellut ruveta nimittämään tätä poikaa Hullusilmäksi. Hän näyttää viihtyvän hyvin ukkokukon seurassa.


Kaikkia poikia ei mitenkään saa samaan kuvaan, koska he juoksevat jatkuvasti toisiaan karkuun. Tässä on kolme neljästä, paras mihin pystyin. Hullusilmä oikealla. Myös selin oleva sarvekas kukko on tämän vuoden poikuetta eikä ukko itse, sen näkee nokitusta pyrstöstä.



Tässä pojista kaksi. Alempi, tyypillinen asento kertoo jännittyneestä varuillaanolosta, joka saattaa hetkellä millä hyvänsä purkautua paniikinomaiseen pakoon. Pojat ovat ihan hermona koko ajan.


Kevätmieli ja Hullusilmä lintujenruokintatelineen alla (jonka närhet, harakat, tikat, oravat ynnä muut ryökäleet ovat saaneet vemputettua vinoon). Kevätmieli syö rauhallisena, Hullusilmä tarkkailee huolestuneena ympäristöä vaarojen varalta.


- Tolla nuarisolla on koko ajan niin kamala meno päällä, eihän ne ehi syämäänkään! Tosta ei hyvä seuraa, sano mun sanoneen. Ei minun nuaruudessa tollai hötkyilty. Mikä sille nyttenki taas tuli?
Toistaako toi sun kameras muuten mun ultravioletit?

10 kommenttia:

  1. Näyttää olevan nuorisolla meno haluja päällänsä,niin se pitääkin.Minä tässä muutamia vuosia sitten,tuolla aikasemmassa paikassa asuessa,huomasin,jotta tapasin fasaanin ja aattelin,jotta miten nopeaa vauhtii se pääsee,no läksin juoksee,aattelin,että ei se ole päässy pitkälle ja vilkaisin sivulleni,hups siinähän se juoks kovaa vauhtia mun kans.On sillä voimia juosta,kova juoksija (Y)..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se yllättävän nopea, ja lentoon lähtökin on räjähtävä, vaikka ei sitten viitsitä pitkälle lentääkään. Olen nähnyt kanahaukan jäävän toiseksi, kun molemmat lähtevät maasta.

      Poista
  2. Hyvin ovat fasaanipojat kasvaneet. Komeita ja nopeita;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Se on hyvä, että pojat juoksentelevat, niin pysyy reisilihakset kunnossa :)

      Poista
  3. Komea kuvasarja!

    Siellähän on meikäläisen naamakuva nähtävissä moninkertaisena päivittäin,D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä ehkä ihan noin muhkeita kukkoja ole, mutta naamasi pysyy kyllä hyvin mielessä.

      Poista
  4. Komeita poikia! <3 Noita on varmasti hauska seurata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Heissä on myös niin erilaiset tuntomerkit, että alan oppia erottamaan heidät toisistaan. Mutta kanojen laita on huonosti: vain yksi pikkuinen kana käy pihassa syömässä.

      Poista
  5. Ihanat kuvat, ihana kirjoitus siihen liitettynä.
    Fasaaneja oli meilläkin joskus kun tänne muutettiin, nyt ovat kaikonneet koko kylästä :( ovat ihania veitikoita.
    Mukavaa lauantai-iltaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos! Meilläkin oli välillä fasaaneista pulaa, kun kanahaukka vietti täällä talvisydämen ja naposteli ne kaikki yhden toisensa jälkeen. Nyt kanta alkaa elpyä, ehkä. Katsotaan vielä kanatilanne talven edistyessä; pelkillä kukoilla ei pitkälle pötkitä.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...