Talipalloista ja valokuvauksesta

Useat asiantuntijat ovat neuvoneet minua tarjoamaan harmaapäätikalle ihraa, jotta se jättäisi ikkunankarmit syömättä. Ensi hätään turvauduin talipalloihin, varsinainen läski tarjoillaan perinteisesti lähempänä talvipäivänseisausta.

Aikaisemmin talipallotorni on sijainnut talon viereisessä omenapuussa, mutta jotenkin tuo puu on onnistunut söjöttämään oksansa vuosi vuodelta yhä laajemmalle niin että esimerkiksi
a) puun viereistä laattapolkua ei enää pääse kulkemaan ja
b) talipallojen paikka jää ikkunasta katsoen aivan risukon peittoon.

No minä ovelana tätinä vaihdoin talipallojen paikkaa. Haluanhan päästä valokuvaamaan kaikkia ihmeellisiä otuksia, joita talipallot houkuttelevat.

Ensin sihtailin alakerran keittiönikkunoista, missä kohdassa on hienoimmat maisemat. Loppujen lopuksi kilpailu oli aika tasaväkinen.

Päädyin valinnassani aroniaan, koska se on keskeisellä paikalla ja näkyy hyvin ikkunasta. Lintujen valokuvaus onnistuu siis oivallisesti. Yläkuvassa mallina keltasirkku.

(Salaisena toiveena tässä oli lisäksi, että naakat eivät ehkä tyhjennä talipallotelinettä ihan joka päivä, kun se on tuolla tiheikössä. Vaikka mistäs sitä ikinä tietää. Naakka on kyllä ketterä eläin. Ja tykkäänhän minä naakoista, toki! Niiden ruokkiminen vain tulee niin kalliiksi.)

Otin varmemmaksi vakuudeksi aroniassa istuvista linnuista myös lähikuvia. Kyllä toimii! Tässä näitä:

Tavallisesti poistan sata ikkunan läpi otettua kuvaa jokaista säästettävää kohti. Säästän ne, joista pystyy päättelemään, mikä eläin on kyseessä.

Näin aurinkoisella säällä kuvat tietysti onnistuvat paremmin, kun valotusaika on lyhyempi. Hämärissä käsien tärinä lisää haastetta mukavasti. Ei elämässä pidä olla liian helppoa. Pokkarini pitkä zoomi sitten moninkertaistaa tärinän.

Kävin siis eilen ripustamassa talipallot aroniaan. Tämä kuva on otettu ulkoa käsin. Kyllä on jotenkin pliisua eikä ollenkaan niin taiteellista. Epäjatkumot antavat kuvalle tiettyä oomphia, sitä erityistä jotakin, jolla luontokuvakilpailuja voitetaan. Varmastikin.

En ollut vielä ehtinyt sisään taiteellisten ikkunoiden taa, kun ensimmäiset koemaistajat pyrähtivät paikalle. Tintit eivät kovasti arastele ihmistä.

Jatkossa kuitenkin kuvaan  mukavasti ja lämpimästi  luovasti sisätiloista käsin, joten sinä saat nauttia parhaimmillaan jopa tällaisista kuvista. Nyt vain toivotaan, että harmaapäätikan lisäksi muutkin suurharvinaisuudet löytävät paikalle. Odotan tukaania.