Tekstiilin kierrätys

Päivän Hesari tiesi kertoa, että suomalaiset heittävät vuosittain menemään yli 70 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Niiden kierrätystä ei vielä ole saatu organisoitua yhtä hyvin kuin vaikkapa paperin tai lasin. Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Siitä lisää Hesarissa.

Tekstiilijätevuoria on tietysti alkanut viime aikoina syntyä, kun nuoriso saattaa perjantain shoppailusessiossa ostaa kymmenkunta halpaa t-paitaa. Joka viikko. Eihän niitä kaikkia ehdi käyttää edes kertaalleen. Eivätkä monet niistä useampaa käyttökertaa kestäisikään.

Kuulemma joitakin vuosikymmeniä sitten ostettiin parempilaatuisia vaatteita ja lopuksi ne kierrätettiin matonkuteiksi, joten tekstiilijätettä ei juurikaan syntynyt.

Ilmeisesti elän jonkinlaisessa aikasilmukassa. Lisäisin vielä, että ostamisen ja matonkuteeksi leikkaamisen välisinä vuosikymmeninä pruukaan käyttää vaatteen loppuun asti. Ja sitten vielä vähän. Ja menee se vielä kesällä puutarhassa, ainakin jos ei kukaan tule käymään.

Lahoimmista kohdista ei saa edes matonkuteita. Niistä tulee kertakäyttörättejä saastaisimpiin siivoushommiin.

Mutta on matonkudetarpeitakin päässyt kertymään vinttikomeroon useampia pahvilaatikollisia.

Minulla kun ei ole täällä tilaa pystyttää kangaspuita, päätin kokeilla räsymaton virkkausta. Hyvinhän se onnistuu ja on lisäksi hauskaa! Jos ei liikaa suunnittele, vaan ottaa mitä sattuu olemaan käsillä tai leikkaa paidanhelmoja sitä mukaa kuin inspiraatio määrää, tämä käy taideterapiasta.

Tuo kirjava rantu on ruudullista kauluspaitaa, jonka sain ammoin hyvin käytettynä siskolta. Muut ovat enimmäkseen lakanoita ja tyynyliinoja. Tuo kirkkaamman sininen oli niin ihana pussilakana! Lauran kanssa ostettiin samanlaiset toisistamme tietämättä. Ukkosensininen on Finlaysonin tyynyliina; se oli hiutunut jo aivan puhki keskeltä, mutta reunoista sai vielä näin paljon kelpo kudetta. Tämä matto on sataprosenttista puuvillaa. Noiden materiaalien ostoaikoihin ei ollut ekopuuvillaa saatavissa, mutta minun mielestäni ne muuttuvat vuosien saatossa koko ajan ekommiksi.

Tää on vielä kesken...

Taisin jäädä niin sanotusti koukkuun. Täältähän tunkee uusi matto. Nuo oranssit sortsit minulla oli silloin 20 vuotta sitten Kreetalla! Tuon punaisen jättipaidan sain Heliltä 80-luvulla! Ja on tässä sitä samaa ihanaa pussilakanaakin, tuolla niin rakkaan kirkkaansinisen ruutupaidan vieressä. Se olikin pitkäkäyttöinen paita, olisiko sekin ollut siskon peruja vai mistähän se ilmestyi? Virkkaaminen käy ilmeisesti myös muistijumpasta.

Ohje matonvirkkaukseen löytyi Hella & houkutuksesta. Minun mattoni eivät näytä samalta kuin siellä, mutta enpä toisaalta ole noudattanut ohjettakaan. Pitää sellainen kuitenkin olla. Siinä on sama juttu kuin ruokaresepteissä. Tai etikettisäännöissä: ne pitää tuntea, että niitä sitten voisi rikkoa.

-------------

Tervetuloa mukaan keskeneräistelemään, Ursula Peponis!