Minä käyn nykyisin niin hitaalla, että aika vain liukuu ohi. Oli minulla kuviakin otettuna syksyn väriloistosta ja pihamme uusista asukkaista. Mutta lokakuu hävisi jonnekin, ja nyt ne ovat jo vanhentuneita.
Liian myöhään muistin, että olin ajatellut istuttaa tänä vuonna valkosipulit hyvissä ajoin ja vieläpä lähettää niitä ystävällekin istutettavaksi. Ja nyt onkin jo maa jäässä ja lumi päällä. Ei se tosin estä valkosipulien istuttamista, hyvissä ajoin istuttamisen kylläkin. Enkä minä jaksa niitä kaikkia kerralla istuttaa: tänään vähän, seuraavana päivänä lepään, sitten taas pikkuisen. Väliajat vain istun, enkä aina jaksa edes istua suorassa.
Ajan virtaamisen huomaa siitä, että koko ajan pitää leikata kynsiä.
Lääkäri sommittelee b-lausuntoa, pitäisi hakea osatyökyvyttömyyseläkettä. Osatyökykykin tosin kuulostaa liioittelulta. Että jaksaisin käydä töissä, jopa parina päivänä viikossa! Mutta ei ole mitään "oikeaa" tautia joka kelpaisi diagnoosiksi. Syöpä oli siitä hyvä, yksi sana riitti eikä tarvinnut selitellä.
Puutarhakalusteet peittyvät lumeen, ikkunat ovat tiivistämättä. Mutta onhan kaunista. Tänään leijailee harvakseltaan isoja lumihiutaleita, kuin animaatioelokuvassa. Sellaisella sateella pitäisi olla oma nimi. Kielestä puuttuu sanoja.
----------------
Tervetuloa seuraamaan tätä blogia, Riitta Karjalainen! Kyllä tämä tästä taas päivittyy.
Kauniita jäisiä ruusuja! Sulla on kyllä usein tosi hyviä kuvia...sanoo hän joka kuvaa vaan kännykkä- tai digikameralla. Tuttua itselle tuo, että pitäis olla joku kunnon diagnoosi, kun monenlaista vaivaa on , mitä milloinkin, mutta ei mitään varsinaista tautia...paitsi ehkä jonkinlainen masennus, väsymys ja huono itsetunto... Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos, Sesse! Digipokkarilla minäkin kuvaan, mutta tunnustan, että nykyään kun kädet tärisevät, joskus vähän terävöitän kuvia jälkikäteen. Masennus muuten on ihan oikea diagnoosi, jolla saa sairausvapaata ja kuntoutustukea, ja huono itsetunto ja väsymys ovat sen oireita, joten ei kun lääkäriin!
PoistaEhdotus: Hitaiden hiutaleiden lumisade.
VastaaPoistaOsatyökyvyttömyyseläke on kyllä monelle ollut varsinainen loukku. Siitä on hankala päästä kokoaikaiselle ja sitten loppuvat usein työt ja joutuu olemaan työtön plus osa-aikainen. Hankala paikka. Kunpa saisit kokoaikaisen tk-eläkkeen. Mutta se diagnoosi. Puhu lääkärille, jospa olisi ymmärtäväinen.
Voimia sinulle täältä lähtee, niistäkin vähistä joita tässä alavireisyyden ja masennuksen syövereissä on!
Kiitos, Rantakasvi!
PoistaLääkäri on kyllä ymmärtäväinen, katsotaan ovatko hakemuksen käsittelijät sitten niinkään suopeita. Voihan olla ettei tuota osa-aikaistakaan myönnetä. Jatkoseikkailuista raportoin sitten täällä jos jaksan, ja yleensähän byrokratian lonkeroista syntyy viihdyttävää lukemista vaikkei uhrilla kovin hauskaa aina olisikaan.
Oooo, so beautiful.
VastaaPoistaIt is, isn't it! Thank you, Saša S.
PoistaMasennus on omanlaisensa syöpä, mutta valitettavasti sitä ei edelleenkään ymmärretä eikä siten myöskään hyväksytä ns. kunnon diagnoosiksi. Kuitenkin se lamauttaa ihmisen tehokkaasti ja syö viimeisenkin toivon rippeen. Kuitenkin siitä voi parantua täysin, kunhan toipumiseen saa ympäristöltä niin henkistä kuin konkreettista tukea. Kaikkein vähiten auttaa ne "nosta itseäsi niskasta" -tyyppiset mukamasrohkaisut. Kannattaa uskoa siihen, että putken päässä näkyy vielä joskus valoa. Siihen uskominen ei ole helppoa, mutta sen avulla on helpompi kahlata edes päivä kerrallaan eteenpäin. Ja usko minua, kyllä se valo lopulta kajastaa. Aikaa siihen voi mennä, mutta mitä muuta masentuneena on kuin aikaa. Liiaksi asti. Maailma ei siihen kaadu, vaikka yhtenä tai useampanakin syksynä valkosipulit jäisi istuttamatta, vaikka hetkittäin siltä tuntuu.
VastaaPoistaHyvä, että puhut asiasta julkisesti. Vertaistuessa on voimaa ja sitä voimaa kannattaa hyödyntää. Olen läpikäynyt helvetillisen masennuksen, johon luulin kuolevani ja niin luuli varmasti moni muukin. Elämä voitti, onneksi.
Ja nuo kuvasi ovat todella kauniita. Niin valoisia.
Kiitos, Between!
PoistaTässä ei kuitenkaan ilmeisesti ole pohjimmiltaan kyse masennuksesta, vaikka tietysti tilanne joskus masentaakin. Minulla on enimmäkseen ihan hyvä mieliala, ja olisi intoa tehdä kaikenlaista, mutta en vain fyysisesti jaksa. Menen hetikohta maitohapoille, jalat alkavat täristä ja harava putoaa kädestä. Oireet sopisivat esim. cfs-oireyhtymään, jolla ei Suomessa vielä ole minkäänlaista käypä hoito -suositusta, eikä sitä siksi tarvitse laskea oikeaksi sairaudeksi. Eipä siihen toisaalta ole parantavaa hoitoakaan.
Nuo kannustavat sanasi kyllä sopivat erinomaisesti tähänkin! Varsin vähän on apua kehotuksista treenata lihaskuntoa tai kokeilla milloin mitäkin ruokavaliota, jota suosittelija sattuu noudattamaan. Vertaistuki on tosiaan kallisarvoista. Kiitos sinulle!
PoistaKiitos tarkennuksesta. Oli diagnoosi mikä tahansa, tänä päivänä lienee todella vaikea saada minkäänlaista eläkepäätöstä. Eräs tuttavani on vuosia tapellut vakuutuslääkäreiden lausuntojen kanssa. Vaikka olisi monelta muulta lääkäriltä selkeät lausunnot siitä, että työkyvyttömyyteen on syynä tapaturma, vakuutuslääkärit tulkitsevat asian aivan päinvastoin. Ei korvauksia, eikä eläkettä. Kuinkahan moni ihminen on lopulta näin ajettu epätoivoon ja masennukseen, jolloin kenties se eläkepäätöskin on viimein irronnut. Inhimmillisistä kärsimyksistä kukaan ei taida välittää. Surullista. Toivotaan, että tilanteesi ratkeaa. Löyhässä hirressä roikkuminen syö ihmistä todella paljon.
PoistaNoin mullekin monesti käy. Ajattelen, että kerrankin ajoissa vaikka teen ystävälle synttärikortin, ja yhtäkkiä huomaan että ne synttärit on tänään. Ei minkäänlaista korttia. Lapsella on aika psykologille "vasta silloin", ja yhtäkkiä se onkin huomenna. Piti tehdä sitä ja pitäs tehdä tätä.
VastaaPoistaMie jouduin osa-aikaeläkkeelle automaattisesti, kun pitkän sairausloman jälkeinen työkokeilu ei ottanu onnistuakseen. Mutta mulla olikin vakituinen työpaikka olemassa. Kyllästyivät lopulta sielläkin, kun eivät voineet käsittää, miten ihminen pitelee sairauslomia vaikka tekee puolta päivää.
Mullakin on vakituinen työpaikka, jossa tosin en ole käynyt yli vuoteen. Katsotaan, kuinka tässä käy. Onpa jotain jännitystä elämässä.
PoistaToivottavasti kaikki järjestyy
VastaaPoistaKiitos, Sussi! Kaikella on tapana järjestyä :)
PoistaMasennus ei ole ainoastaan paha mieli/ surullinen-olotila, siihen liittyy uniongelmia, jaksamattomuutta, tekemättömyyttä jne. Syöpä aiheuttaa masennusta, samoin keskeneräisyys. Kukaan ei haluaisi masennusta, mutta siitäkin toipuu, ensin se pitää vaan hyväksyä ja sitten hoitaa. Tsemppiä!!!
VastaaPoistaKiitos, Kaupunkilaistyttö! Hyvän lääkärini mielestä vaivani ei ole masennusta, vaikka kyllähän tässä mainituista oireista helposti voi tulla masennus mieleen. Ei kai kukaan välttämättä haluaisi mitään sairautta, mutta silti niitä tulee. Viisas neuvo, että tilanne pitää hyväksyä.
PoistaVälillä kyllä tuntuu, että ottaisin mieluummin minkä tahansa sairauden, jolla on ihmisten tunnistama ja Kelan hyväksymä nimi. Mutta pitää varoa, mitä toivoo. Masennus ei kuulosta kivalta.
En osaa sanoa mitään hienoa. Mutta peukutan täällä kovasti sinulle ja tavallesi kirjoittaa mistä vain. Mutta erityisesti sinulle! Myötätuntoa ja voimia koko sydämestä - joskin tämä kaikki tuntuu niin vähäiseltä. No, jos karjaisen vielä maailmankaikkeuden suuntaan jotain...
VastaaPoistaTämä justiinsa oli hienosti sanottu, Airi. Kiitos!
PoistaMiten se menikään, että "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa"? Tai ainakin jotakin sinnepäin. Tässä se taas tuli todistetuksi. Noissa ruusuissa tiivistyy se, mitä sanat yrittävät ilmaista. Vaikka sanatkin ovat taitavia.
VastaaPoistaNiin ja hei, kuvat ovat niin taitavia, että jokainen voi nähdä niissä eri tuhat sanaa, omansa!
PoistaUpeita kuvia! Aivan satumaisia, tulee heti joku kaunis sadun kaiku mieleen, jonkun pitäisi se kertoa. Toivon sulle voimia, vaikka tiedän ettei niitä ole, mutta ainakin niitä henkisiä, että jaksaa kuunnella oloaan ja tehdä vain sen minkä pystyy. Vertaistukienergiaa täältä <3
VastaaPoistaKiitos, Peppermint, taas!
PoistaToivon koko sydämestäni, että saisit jo sen eläkkeen. On todella kurjaa joutua odottelemaan, kun ei tiedä lopputuloksesta. Ruusukuvat ovat todella kauniita. Mulla jäi kaikki syystyöt kesken ja daaliatkin kukkapenkkiin. No, sinnepä jäivät. :)
VastaaPoistaKiitos, Kivimäen emäntä! Tämä koko elämähän on sellaista että haluaisi jo tietää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu, mutta ei sitten kuitenkaan ole tyytyväinen siihenkään, kun saa tarinan loppuun. Näillä mennään. Aina on lohdullista ja hauskaa kuulla muiden keskeneräisyyksistä, kiitos siitäkin :)
PoistaMinusta usein tuntuu, että aika vain menee johonkin. Se on oikeastaan aika pelottavaa! Ensin ollaan yhdessä kohdassa, sitten simsalabim - muutama kuukausi mennyt ja ollaankin seuraavasa kohdassa. "Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää"... ♪
VastaaPoistaPaljon tsemppiä sinulle, että saisit eläkkeen!!!
Kiitos, Marika! Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika laukkaa. Mitenkähän nopeasti sen lopulta saa pyörimään?
Poista