Veka Valkonaama

Veka on ruma. Veka on erilainen nuori. Kaikki eivät tykkää Vekasta.

Minä tykkään Vekasta! Hänet on helppo tunnistaa.

Olen aloittanut fasaanikukkojen tunnistusrekisterin ymmärtääkseni, mitä pihalla(ni) oikein tapahtuu. Kun kerran kuitenkin toljottelen ikkunasta pihalle kaiket päivät, sairauslomalla. (Sairauden nimi paljastetaan yksinoikeudella tässä blogissa heti, kun saadaan selville! Pysy kanavalla!)

Eihän päivästä toiseen jaksa katsella vain sellaista että "nyt niitä kukkoja on neljä, oho, ne juoksee ympyrää, no nyt tuo yksi hyppäsi karkuun tuota toista mutta tuo tuolla syö vaan rauhassa..." kun samassa tilanteessa voisi nähdä että Urmas väistää Paulusta mutta nokkii Eikkaa. Paljon mielenkiintoisempaa jos tietää kuka on kuka, voi vähän alkaa ymmärtää, mistä on kysymys.

Se on aivojumppaa samalla. Päättelyä ja faktojen vertailua. Ja haasteellista! Fasaanikukkorekisterin luonnin haasteista tulee varmaan oma postaus, on niitä siksi paljon.

Konrad Lorenz tarvitsi naakkojensa seuraamiseen värillisiä nilkkarenkaita, mutta minähän olen niin kova jätkä että teen tämän homman ilman!

Sitä paitsi fasaanikukot eivät ole halunneet tunnisterenkaita, en ymmärrä miksi, nehän olisivat niin kauniita ja käytännöllisiä.

Mutta asiaan. Mitä näet kuvassa?

Minäpäs näen, että Katko, Vahku, Paulus ja Veka ovat syömässä ruokintalaitteen alla. Veka kipittää tapansa mukaan ympyröitä pomokukkojen ympärillä. Jos tämä olisi video, näkisin, että Vahku liikkuu myös koko ajan. Hänen sosiaalinen statuksensa ei ole niin korkea kuin Pauluksella (kolmas vasemmalta, parhaalla paikalla tolpan juuressa) tai Katkolla (ensimmäinen vasemmalta, huonompi paikka mutta pitää sen rauhallisesti). (Vahku on tuo, jolla on vahvat kulmaviivat, toinen vasemmalta. Katkolla on katkoviivat ja Pauluksella hieno kaulus.)

Lisäksi näen, että pakkasta on alle kymmenen astetta. Kukoilta näkyy koivet.

Näen, että ikkunan takana joku heiluu epäilyttävästi. Muuten olisi kukoilla nokka maassa. Ei kuitenkaan niin epäilyttävästi, että tarvitsisi venyä pitkäksi tai jopa juosta karkuun, lentämisestä nyt puhumattakaan. Ehkä kukot vähitellen tottuvat?

Vielä näen, että ruokintalaitteen tolppa ja sen juuressa nypöttävä pikkuvarpunen ovat epätarkkoja, samoin kuin monet muutkin kohdat. Kuva on otettu wanhan lasin läpi eikä kukaan ole edelleenkään pessyt ikkunoita. Voi voi. (Tämä on yksi rekisteröinnin lisähaasteista, joista siis enemmän toisella kertaa.)

Mutta eikös aiheena pitänyt olla Veka. Minulla on sarja kuvia aiheesta "Veka väistää". Tässä Veka väistää Urmasta.

Veka väistää kanaa! Miten se on mahdollista? No, yleensä hän kyllä hätistelee kanat pois tieltään, mutta tämän yhden ei tarvitse kuin kääntyä kohti niin Veka hyppää. Se on tuo tuossa tolpan juuressa. Varmasti itse rouva Mamma. Hän ei hätistele toisia kanoja ollenkaan, mutta nuoret kukot eivät aina ymmärrä paikkaansa, niitä kohti täytyy joskus ojentaa nokkaansa vihjeeksi.

Luultavasti on niin, että juuri nuoret kukot uhkailevat toisiaan ruokapaikalla. Kun Veka on kahdestaan Ukon kanssa syömässä, kenelläkään ei ole tarvetta uhkailla ketään. Mutta isossa joukossa Veka ei oikein saa syömärauhaa.

Vekan onneksi nousi kova tuuli

ja lumi alkoi pöllytä.

Toiset lähtivät maha täynnä tuulensuojaan, Veka jäi yksin ruoka-aarteen kanssa.

Tai jäihän paikalle muitakin lintuja, vaikkakaan ei fasaaneja. Tässä mustarastas seuraa silmä tarkkana, mitä Vekan valtava nokka saa irti tallatusta tantereesta. Jää ja kauranjyvät vain sinkoilevat, kun Veka hakkaa.

Niin tuo Vekan naama. Vähän erilainen kuin muilla kukoilla.

Onko Veka ruma?

No eihän se ole ruma, vähän eri näköinen vain.

Huhhuh jos kaikki olisivat identtisiä! Näin on hyvä.

Tällaisista tyypeistä se tunnistaminen alkaa. Ja kun oppii tuntemaan kohteen, ymmärrys lisääntyy. Sanovat, että paimen tuntee lampaansa. Ehkä sinäkin osaat täydentää lauseen: "Ne _________ ovat kaikki samannäköisiä." Niinhän sitä luulisi, ennen kuin ottaa ja tutustuu yhteen. Kehen vain, vaikka Vekaan, jolla ei ole korkeaa statusta eikä vaikutusvaltaa. Jostain reunasta pitää aloittaa, jos haluaa jotain oppia.

Vekalta myös sellaiset terveiset, että luonnontieteellistä tutkimusta voi vallan mainiosti tehdä omassa puutarhassaan ja jopa keittiön ikkunasta. Mendelillä oli papumaansa ja Darwinilla rakkaat kastematonsa. Voihan sitä matkustaa maan ääriin, mutta se ei ole välttämätöntä. Ihmeitä on myös ihan tässä näin.