Oikeus olla tulematta syödyksi

Voiko eläimillä olla mitään oikeuksia? Näkemyksiä on ihmeen monenlaisia. Joidenkin mielestä on väärin, että ihminen käyttää eläimiä hyväkseen millään tavalla. Toiset eivät katso eläimillä olevan mitään muuta arvoa kuin juuri niiden ihmiselle tuottama hyöty tai huvi.

Hämmästyttävän monet vegaanitkin hyväksyvät eläinten käyttämisen lemmikkeinä, vaikka tälle voi olla vaikea löytää järkiperusteita. Tuotantoeläinten oloja sentään edes yritetään jotenkin säädellä ja valvoa, mutta ketäpä kiinnostaisi laiminlyötyjen hamsterihäkkien hiljainen kärsimys. Lemmikin voi hankkia kuka vain, eikä eläimen lajityypillisistä tarpeista tarvitse tietää tai välittää. Kun lemmikki kuolee, ostetaan uusi.

Minähän, kuten tunnettua, syön eläimiä. Lihansyöntiä voidaan vastustaa useilla perusteilla. Sen ekologiset haitat ovat kiistattomat. Liiallinen punaisen lihan ahmiminen ei ole terveellistäkään. Lihansyönnin eettisestä oikeutuksesta voidaan väitellä. Ilves saa syödä jäniksen mutta ihminen ei, koska ihmisellä on - - - . (Täydennä virke oikein.) Moraali? Valinnanvaraa? Hedelmä hyvän ja pahan tiedon puusta? Muu, mikä?

Minusta meidän täytyy myöntää, että eläimillä on itseisarvo. Siis joitain oikeuksia riippumatta siitä, voinko myydä elukan tai syödä sen tai tärveleekö se pirulainen keittiöpuutarhani. Jos pidän otusta vankina, minulla on velvollisuuksia sitä kohtaan, vähän niin kuin Geneven sopimuksessa määritellään. Minun pitää järjestää sille ruokaa, juomaa ja suojaa. Sellaiset olot, ettei se joudu kärsimään. Tilanne on vaikeampi niiden elukoiden kohdalla, jotka eivät ole minun suoranaisella vastuullani. Mitä se tarkoittaa, että on itseisarvo? Eikö hyttysiä saa enää tappaa? Entä kirvat? Mitä jos tallaa muurahaisen? Voinko syöttää kanalleni etanan? Koiralle siankorvia? Saako onkia, ja jos saa, voiko käyttää matoa?

Yksi asia on kuitenkin varma. Vaikka olisin vegaaneista vegaanein, en voisi myöntää eläimille oikeutta olla tulematta syödyksi.

Melkein kaikki eliöt syödään lopuksi. Useimmat eläimet myös tapetaan ruuaksi. Vain harvat kuolevat muuten vain, tautiin tai vanhuuttaan, ja suurin osa niistäkin tulee sitten syödyksi. Ihminen on niin nokkela, että pystyy useimmiten - joskaan ei aina - kuolemaan muuhun kuin saalistukseen, ja niille jotka eivät halua tulla syödyiksi loppujen lopuksikaan on polttohautaus. Mutta noin kaikenkaikkiaan syödyksi tuleminen on normaalia, muu on poikkeusta.

Kuva: Tambako The Jaguar / Flickr

Voidaan väittää, että älykkäämmillä eliöillä on suurempi kyky tuntea kärsimystä. Näin ajatellen olisi ehkä pienempi synti kasvattaa vankeudessa porkkanoita, sieniä tai heinäsirkkoja kuin papukaijoja tai sikoja. Aivan varmasti porkkanakaan ei kerää sokerivarastoa juureensa siksi, että minä sen söisin, vaan hänellä on siihen omaa suvunjatkamista palvelevat tarkoitusperänsä. Ainoastaan jotkut hedelmät ja sensellaiset haluavat tulla syödyiksi. Ne kasvattavat hedelmänsä ihan meitä varten ja houkuttelevat meitä nielaisemaan samalla siemeniään, jotka kulkevat vahingoittumattomina ruuansulatuksen läpi ja pääsevät lopulta maahan uudessa paikassa hyvin lannoitettuina. Reilua peliä olisi siis syödä pelkästään hedelmiä, ja sekin koskee vain niitä meistä, jotka eivät käytä vesivessaa. Vesivessasta ei pidä kertoa hedelmäpuille! Muuten ei saa enää syödä mitään.

Tai sitten vedetään raja mielivaltaisesti johonkin: näitä eliöitä ihminen saa syödä, noita ei.

TAI todetaan vain, että tämä on luonnon laki. Syö tai/ja tule syödyksi. Tämä systeemi nyt vain toimii niin, ja ihminenkin on siinä mukana.

Mutta tämäkään suhtautumistapa ei oikeuta aiheuttamaan tarpeetonta kärsimystä millekään eläimelle, edes ihmiselle.

Eläinten itseisarvosta on järjellisempää tekstiä täällä ja täällä.

Vuodelta 1996 peräisin olevaa eläinsuojelulakia on oltu pitkään uudistamassa ja tuo itseisarvokin on koitettu saada lakiin mukaan. Edellinen hallitus valmisteli ja valmisteli, mutta ei saanut lakia puserrettua. Tänään kävin Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla kurkkaamassa, mitä lakiesitykselle nyt kuuluu. Tällaista:

Hakemasi sivu on väliaikaisesti poissa käytöstä, tai sivua ei ehkä enää ole.

Mutta saahan toivoa, että tämä on hyvä merkki? Vai?