keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Oikeus olla tulematta syödyksi

Voiko eläimillä olla mitään oikeuksia? Näkemyksiä on ihmeen monenlaisia. Joidenkin mielestä on väärin, että ihminen käyttää eläimiä hyväkseen millään tavalla. Toiset eivät katso eläimillä olevan mitään muuta arvoa kuin juuri niiden ihmiselle tuottama hyöty tai huvi.

Hämmästyttävän monet vegaanitkin hyväksyvät eläinten käyttämisen lemmikkeinä, vaikka tälle voi olla vaikea löytää järkiperusteita. Tuotantoeläinten oloja sentään edes yritetään jotenkin säädellä ja valvoa, mutta ketäpä kiinnostaisi laiminlyötyjen hamsterihäkkien hiljainen kärsimys. Lemmikin voi hankkia kuka vain, eikä eläimen lajityypillisistä tarpeista tarvitse tietää tai välittää. Kun lemmikki kuolee, ostetaan uusi.

Minähän, kuten tunnettua, syön eläimiä. Lihansyöntiä voidaan vastustaa useilla perusteilla. Sen ekologiset haitat ovat kiistattomat. Liiallinen punaisen lihan ahmiminen ei ole terveellistäkään. Lihansyönnin eettisestä oikeutuksesta voidaan väitellä. Ilves saa syödä jäniksen mutta ihminen ei, koska ihmisellä on - - - . (Täydennä virke oikein.) Moraali? Valinnanvaraa? Hedelmä hyvän ja pahan tiedon puusta? Muu, mikä?


Minusta meidän täytyy myöntää, että eläimillä on itseisarvo. Siis joitain oikeuksia riippumatta siitä, voinko myydä elukan tai syödä sen tai tärveleekö se pirulainen keittiöpuutarhani. Jos pidän otusta vankina, minulla on velvollisuuksia sitä kohtaan, vähän niin kuin Geneven sopimuksessa määritellään. Minun pitää järjestää sille ruokaa, juomaa ja suojaa. Sellaiset olot, ettei se joudu kärsimään. Tilanne on vaikeampi niiden elukoiden kohdalla, jotka eivät ole minun suoranaisella vastuullani. Mitä se tarkoittaa, että on itseisarvo? Eikö hyttysiä saa enää tappaa? Entä kirvat? Mitä jos tallaa muurahaisen? Voinko syöttää kanalleni etanan? Koiralle siankorvia? Saako onkia, ja jos saa, voiko käyttää matoa?

Yksi asia on kuitenkin varma. Vaikka olisin vegaaneista vegaanein, en voisi myöntää eläimille oikeutta olla tulematta syödyksi.

Melkein kaikki eliöt syödään lopuksi. Useimmat eläimet myös tapetaan ruuaksi. Vain harvat kuolevat muuten vain, tautiin tai vanhuuttaan, ja suurin osa niistäkin tulee sitten syödyksi. Ihminen on niin nokkela, että pystyy useimmiten - joskaan ei aina - kuolemaan muuhun kuin saalistukseen, ja niille jotka eivät halua tulla syödyiksi loppujen lopuksikaan on polttohautaus. Mutta noin kaikenkaikkiaan syödyksi tuleminen on normaalia, muu on poikkeusta.

Kuva: Tambako The Jaguar / Flickr

Voidaan väittää, että älykkäämmillä eliöillä on suurempi kyky tuntea kärsimystä. Näin ajatellen olisi ehkä pienempi synti kasvattaa vankeudessa porkkanoita, sieniä tai heinäsirkkoja kuin papukaijoja tai sikoja. Aivan varmasti porkkanakaan ei kerää sokerivarastoa juureensa siksi, että minä sen söisin, vaan hänellä on siihen omaa suvunjatkamista palvelevat tarkoitusperänsä. Ainoastaan jotkut hedelmät ja sensellaiset haluavat tulla syödyiksi. Ne kasvattavat hedelmänsä ihan meitä varten ja houkuttelevat meitä nielaisemaan samalla siemeniään, jotka kulkevat vahingoittumattomina ruuansulatuksen läpi ja pääsevät lopulta maahan uudessa paikassa hyvin lannoitettuina. Reilua peliä olisi siis syödä pelkästään hedelmiä, ja sekin koskee vain niitä meistä, jotka eivät käytä vesivessaa. Vesivessasta ei pidä kertoa hedelmäpuille! Muuten ei saa enää syödä mitään.

Tai sitten vedetään raja mielivaltaisesti johonkin: näitä eliöitä ihminen saa syödä, noita ei.

TAI todetaan vain, että tämä on luonnon laki. Syö tai/ja tule syödyksi. Tämä systeemi nyt vain toimii niin, ja ihminenkin on siinä mukana.

Mutta tämäkään suhtautumistapa ei oikeuta aiheuttamaan tarpeetonta kärsimystä millekään eläimelle, edes ihmiselle.

Eläinten itseisarvosta on järjellisempää tekstiä täällä ja täällä.

Vuodelta 1996 peräisin olevaa eläinsuojelulakia on oltu pitkään uudistamassa ja tuo itseisarvokin on koitettu saada lakiin mukaan. Edellinen hallitus valmisteli ja valmisteli, mutta ei saanut lakia puserrettua. Tänään kävin Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla kurkkaamassa, mitä lakiesitykselle nyt kuuluu. Tällaista:

Hakemasi sivu on väliaikaisesti poissa käytöstä, tai sivua ei ehkä enää ole.


Mutta saahan toivoa, että tämä on hyvä merkki? Vai?


22 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Mahtava kirjoitus! Arvostan!

    Olen itsekkin monesti mietiskellyt lemmikkien pitämistä. Juurikin sitä mitä sinä toit esille. Monet lihaa syömättömät ja eläinten tehotuotantoa hyväksymättömät ihmiset, pitävät kuitenkin esim. montaa kissaa pienessä asunnossa. Ja se on ihan OK!

    Joskus nuorena ja naivina, meinasinkin lähteä mukaan eläinsuojelutoimintaa. Kerran sitten istuin McDonaldsissa (hyi minua) ja katselin , kuinka EVR piti mielenosoituskulkuettaan Tampereen Hämeenkadulla. Joukkio kulki mukanaan kaikenlaisia eläimiä. Oli kissaa, koiraa, jyrsijöitä ja vuohi. Kyllä, vuohi! Silloin minulla jotenkin päässä naksahti ja tajusin, ettei toi porukka ole yhtään sen fiksumpia aatteltaan. Minä söin eläintä hampurilaiseni välissä, riistäjäyrityksen pikaruokapaikassa. Mutta he olivat raahanneet lauman eläimiä, keskelle suuren kaupungin pääkatua. Se ei mielestäni ollut ainakaan sen vuohen paikka.

    Olenkin oppinut elämään ajatuksen kanssa, että jokainen tekeekööt (syökööt) ihan mitä itse haluaa! Ja se ei ole muiden asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marketta!

      Siinä on joku sellainen sokea piste, että lihansyöntiä hyväksymättömät ihmiset pitävät monta kissaa. Mitä ne edes syöttävät niille? Mut jos ne on niin söpöjä.

      Poista
  3. Jostain luin, että koira ja kissa ovat ihan itse hakeutuneet ihmisen lähelle ns. hyötytarkoituksessa elikkä ruokaa saadakseen. Ihminen on niitä ruokkinut ja/tai ei ole ajanut niitä pois, koska on niistä ihmiselle ollut hyötyä. Molemminpuolinen etu siis kyseessä. Kissaa siksi palvottiin Egyptissä kun se söi rottia ja hiiriä, viljaa suojeltiin niin. Evoluutio on tehnyt ihmisestä sekaruuan syöjän. Se ei ole tietoinen valinta. Monen lihansyöjän elimistö ei edes sulata kasvisravintoa ja taas kasvissyöjän toisinpäin. Minusta luonnonjärjestelmä on aika mahtava ja neroudessaan upea. Mikään ei mene hukkaan. Sienet ja mikrobit hajoittaa loppupeleissä kaiken kiertokulkuun. Ihminen saisi vähän vaan miettiä tuota roskaamistaan ja luonnonvarojen käyttöä. Onhan siinä menty eteenpäin, mutta vielä on parantamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin, että joku hyvä tekisi elokuvan ihmisheimosta 35 000 vuotta sitten: Niiden kotien liepeillä majailisi susilauma joka kävisi niiden tunkiolla metsästyksen jälkeen ja josta olisi hyötyäkin, kun sudet varottaisivat aina ihmissyöjäleijonan lähestyessä. Metsästysretkellä ne juoksisivat perässä kärkkymässä saaliinjämiä, ja jossain vaiheessa ne hoksaisivat juosta edellä ja kutsua ihmiset saaliinajoon tai ajaa saaliseläimiä ihmisten tapettavaksi, kun saisivat saaliista osansa. Sitten olisi se orvoksi jäänyt pentue ja ihmislapsi... Tässä olisi melkein valmis kässäri. Saa käyttää, kunhan tulee upea nyyhkyleffa koiran synnystä.

      Poista
  4. Syön lihaa enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa. Mitä tulee eläinsuojeluasioihin ja tuohon lakiin, syytä todella olisi uudistaa. Mutta ei nyt katsos voi kun säästetään. Siihen pitäisi palkata joku, kamalaa.

    Sitä minä kyllä pidän lemmikeistä puhutaessa oikeasti kurjaa, kun isoja koiria pidetään kerrostalossa. Monet ovat päivät yksin, kun emäntä/isäntä on töissä. Sitten yksikin tuttu ihmettelee, kun hänen koiransa aina vaan kalvaa kaapeleita poikki. Tylsäähän sillä on, sanoin tutulle kerran. Suuttui, ei voi olla tylsää, sillä on hirveästi kaikkia leluja. Jaaha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja koiralla on vielä asiat hyvin, kun se osaa ilmaista tarpeitaan ihmiselle. Mutta entäs vaikka kilpikonnat? Konrad Lorenzin mukaan niitä voi pitää lemmikkinä vain siksi, että ne kuolevat niin hitaasti; ne tekevät ihmisen hoivissa kuolemaa alusta asti.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus! Hyviä kommentteja! Tarviikin lukea kaikki vielä pariin kertaan ja tarkistaa ajatteluaan.

    Itse syön lihaakin, ja yritän valita ruokani niin, että eläimelle ei ole aiheutettu turhaa kärsimystä. Mutta kalat!? Ja jos ravinnokseen syö mitä tarvitsee, ei kai silti tarvitse kasvattaa/metsästää eläimiä turkin takia!

    Entä kärpäset?

    Tärkeä aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kala. Villi vai kassissa kasvatettu, sertifioitu vai uhanalainen? Se mielivaltainen jako syötäviin ja ei-syötäviin voi kulkea kalan kummalta puolelta tahansa, mielivaltaisesti.

      Entäs sitten, jos kasvattaa eläimiä lihan takia. Onko hyvä vai huono asia käyttää niistä myös turkki?

      Poista
    2. Jos syö lihat, olis tuhlausta olla käyttämättä myös turkki, mielestäni.

      HS kuukausiliite 6, kesäkuu 2015: keltaisessa kannessa on hieno kuva hyttysestä. Ja tekstiä: "Älä tapa! Anna hyttysen elää, sillä se on ihmeellinen olento ja vieläpä aikamoinen seksipeto." Sisäsivuilla on pitkästi juttua ja kuvia hyttysistä. Esim. että "Sääskitohtori Jukka Salmela kutsuu hyttysiä rakkaikseen".

      En nähnyt tätä lehteä tuoreena (se tulee mulle viiveellä, kierrätyksenä), mutta nythän on ensi kesään aikaa sopeutua ajatukseen!

      Poista
  6. Mulle tulee oikosulku tai ajo kaatuu, jos alan miettimään noita asioita liikaa. Olen joskus vääntänyt keskustelupalstalla juuri tuosta, kun jonkun mielestä kaikki lemmikki- ja tuotantoeläimet pitäs lopettaa ja siirtyä pelkän kasvisravinnon käyttäjäksi.
    Olin sitä mieltä, että vaikka eläin on ihmisen kesyttämä ja jalostama, sillä on silti oikeus elää silläkin. Ja jos pidetään rajana sitä, että eläin on niin rappiolla, ettei pysty tulemaan toimeen (esim. lehmä Suomessa) ilman ihmistä, niin sittenhän sama koskisi myös ihmisiä - kukapa täällä hengissä pysyis ainakaan talviaikaan ilman ihmisen rakentamaa taloa ja infrastruktuuria.
    Ekologisuuttahan sillä "eläimet pois"-ajattelulla haettiin, mutta ei ole todellakaan ekologista olla kasvissyöjä vaikkapa Grönlannissa, minne kaikki kasvisruoka pitää lennättää kalliilla. Vaikeaa on Suomessakin. Jos ei syö kaalia ja lanttua ym. koko talven. Lentotomaatit tulee kalliiksi, mutta niin tulee kasvihuoneviljelykin talviaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kuuluukin elää nauriilla talvi. Torstaisin hernekeittoa ja perjantaisin särkiä, jouluna ja juhannuksena lammaskaalia.

      Sitä minä vaan, että vaikka itse ei söisikään eläimiä, syödyksi tuleminen on kuitenkin jokaisen eläimen todennäköinen kohtalo.

      Poista
  7. Mietin vähän samantapaisia asioita kun katsoin sattumalta aamulla jotain Raakelin kuplassa uusintaa vegaanihaasteesta kakkoselta. Mulla on tuttuja, joilla on lihaa syöviä lemmikkejä, jotka kauhistelee, kun mä syön mun "lemmikkejä". Syötän mun syötäville "lemmikeille" hävikkiä ja ruokaa (esim. heinää), jota en voisi itse syödä. Tutt ostaa lihaa sekä itselleen, että lemmikille tehotuotettuna. Kumpi kuluttaa enempi luonnonvaroja? Mun tuttu kauhisteli kuinka voin syödä kaneja. Nyt pakkasilla kun tapasin, hänellä oli minkkiturkki. Meinasin esittää vastakysymyksen. En sitten kuitenkaan ilennyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden samojen kysymysten äärellä minäkin kaninlahtaaja olen joutunut viettämään aikoja. Siinä lemmikkien kohdalla viimeistään häviää viimeinenkin logiikan ripe.

      Poista
  8. Erinomainen kirjoitus!

    Lemmikkiasiaa olen viime aikoina paljon miettinyt, koska nykyisin meillä on (kirjaimellisesti perintönä tullut) koira. Sitä kautta on tullut tutustuttua monelaiseen koiranpitoon että businekseen, jota tehdään lemmikkien kautta ym. Olen päätynyt sille kannalle, että oikeutta lemmikkien pitoon pitäisi radikaalisti rajoittaa, samoin koirien jalostusta ulkonäön perusteella jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan kallistua samalle kannalle. Tosin minä ihmettelen myös, miten kuka tahansa saa tehdä ja "kasvattaa" lapsia, vaikka autonkin ajamiseen tarvitaan tutkinto ja todistus.

      Poista
  9. Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  10. No just näin ja jetsulleen. Hyviä ajatuksia.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...