torstai 16. heinäkuuta 2015

Kaksi pesällistä paistikkaita


Maxin poikaset ovat jo yli kaksiviikkoisia, mutta laiskottelevat vielä syntymäsijoillaan. Ne osaavat tehdä kaikenlaisia kanitemppuja kuten rapsuttaa takajalalla korvan takaa tai nuolla toisiaan niskasta. Silmät ovat auenneet, mutta pimeässä pesäkopissa on melkein sama, vaikka niitä pitäisi kuitenkin kiinni. Asento on kääntynyt kyljellään nukkumisesta enemmän jalat alaspäin mönkimiseen. Sammakkohyppyjä harjoitellaan. Mutta tutkimusretkeilijän into ei ole vielä herännyt. Miksi lähteä mihinkään, kun tässä on hyvä.



- Me ollaan jo ihan jättisuuria. Sori ku on kuvassa muruja päässä, mut mamma antaa meidän syädä sen imetys-muru-kupista ja siinä aina vähän sottaantuu. Me ollaan itse asiassa niin suuria, että on vähän ton veikan kanssa juteltu, pitäiskö meidänki muuttaa kesämökille niinku Mixi-täti. Ei samalle mökille tiäteskään, ku ihan poikamiäsmökille. Kohta noi nölliäiset rupee ryämimään joka paikassa mattona niinku erakkoravut. Ehkä jo nyt viikonloppuna. Eihän sellasta kestä nuarenmiähen hermo. Oikeestaan voitas muuttaaki, vaikka heti. Tai ainaski ukkosen jälkeen.


- Tarjoilija on suastunu ideaan. Se sanoo, ettei meillä tarttis olla mitään asiaa mamman kupille, ettei suatta läskistytä, ja että sillähän se järjestyis. Kuulemma täälä tulee kohta ahdasta. Sehän olis sit kaikille sopiva ratkasu. Ja Mixi-täti oli ainaski ihan hurmoksessa, ku se muutti mökille. Vaik ehkä se johtu siitä luppakorvasta kenen kanssa se muutti. Mut kyl me meinataan kokeilla mökkielämää kans. Pitäähän tällasten isojen kollien jo päästä irti mamman pesästä.



- Mixi-tädin luppakorvapoikaystävä lähti takas kotiinsa. Mixi ei sitä surru kuitenkaan kauheesti, kun sillä oli muuta hommaa. Kaneista ei yleensä nää päällepäin näitä juttuja, mutta Mixi oli jo ennestään aika pullee. Siitä kyl näki.

- Ei paljo erehtymisen vaaraa!

- Tarjoilija sano, että Mixi hoiti homman tosi professionaalisti. Koko juttuun ei menny aikaa paljo mitään. Olkipesä oli tehty jo valmiiks. Ihan laskettuna aikana Mixi-täti repi mahakarvojaan pual tuntia ja sitte meni pesään karvat suussa ja oli kolme varttia siälä. Pesä on hianosti piilossa tuala alahyllyllä. Jos tarjoilija lähestyy vesipullon tai heinähäkin pualelta, Mixi loikkii ystävällisesti maiskutellen vastaan ja kattelee kauniilla silmillään. Mut jos se lähestyy pesän pualelta (ja yrittää vaivihkaa ujuttaa kameraa pesän suuaukolle), Mixi hyäkkää ku raivo härkä. Tai ainaski lähestyy sellasta vauhtia ja sellasella ilmeellä, että ihminenki ymmärtää. Tarjoilija onki antanu pesän olla ihan rauhassa. Sen pitää ny vaan odottaa, mitä sieltä tulee ulos sitte parin viikon päästä. Tai ehkä se ei malta, ja sitte se jonain päivänä kurkkasee. Mixi-tädin pesään ei niin helposti kurkitakaan ku tänne meidän pesään. Se on kesämökkimallia. Siitä ei lähe katto irti, pitää irrottaa seinä eikä se lähe ihan silleen vaan. Varsinkaan jos raivohullu mammakani raatelee sua samalla ku yrität irrottaa sitä. Ehkä viisaampi oottaa vaan ainaki vähä viälä, tekee hyvää tarjoilijalle. Kehittää luannetta.


8 kommenttia:

  1. Hienoa, että paistikastuotanto on lähtenyt hyvin käyntiin :)

    VastaaPoista
  2. Otsikosta tuli mielleyhtymä, että he ovat jo pellillä paistumassa. Onneksi ei sentään vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan niin kauan, että yhdestä tulee koko pellillinen. Nyt noista ei olisi edes alkupaloiksi.

      Poista
  3. Beautiful little creatures :)))
    Greetings

    VastaaPoista
  4. Minusta tuntui aluksi kamalalta syödä mitään noin suloisen karvaista. Tosin syön jonkinverran lihaa muutenkin, ja kaikkihan se on ollut suloista ja karvaista eläessään. Syön kylläkin vain luomulihaa, riistaa ja lammasta, joiden kuvittelen saaneen elää "eläimellisesti". Kalaakin syön, vaikka sen kuolema on aika kauhea. Tiedän, että monet valitsevat toisin. Suuntaan ja toiseen.

    Siis näin tapahtuu, kun voin itse valita ruokani. Esim. sairaalassa tilanne oli vaikea. Ensi kerralla (?) ilmottaudun vegaaniksi (joka lisäksi ei syö viljoja).

    Mutta nämä kanit, tällä tavalla kasvaneet mitkä tahansa eläimet, lempeästi tämän elämän jättäneet... sopivat minullekin. En nyt rupea vertaamaan porkkanaan, vaikka senkin elämän tarkoitus kai olisi kasvaa, kukkia ja jatkaa sukuaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos suloistenkarvaisen elukoiden syönti tuntuu kamalalta, siinähän on oiva lähtökohta ruveta kokonaan kasvissyöjäksi. Tai sitten voi syödä vain rumia eläimiä kuten rapuja. Minä olen kasvissyöjä työmaaravintolassa ja sairaalassa. (Sairaalassa kysyttiin, kun olin muistuttanut asiasta, voinko syödä leipäni, jos he nyppivät kinkunviipaleet pois. Työmaaravintolassa, jos on leikkelettä tarjolla, kurkistan astiaan, jossa lukee "kasvis". Siellä on juustoa.)

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...