Vapauteen!

- Me tehtiin se! Me muutettiin! Tää ei ookkaan mikään kesämökki, tää on kartano! (Enkä mä oo tosiaankaan mikään musta, kato vaikka!)

- Nii emmuuten minäkää! Mut kato, meidän kartanolla on nurtsilattia!

- Nyt meitä vaan pompituttaa koko ajan, tää on nii hianoo!
- Mä osaan pukitella! Juaksen siksakkia! Ryntäilen!

- Kato! Eikä tässoo viä pualetkaan! Meillä kävi säkä!


Samaan aikaan toisaalla:

- Ah, mikä rauha ja hiljaisuus! Lopultaki saa syödä kaikki herkut ite! Ja järjestää asiansa niin ku haluaa. Et voi kuvitella mikä määrä sotkua nuorista tulee, ja mulla oli niitä täällä vielä kaks! Siivoojan oli pakko asentaa toinen vessa tähän keskelle ruokasalia! Eikä nuoretmiehet meinanneet osua siihenkään, yök, mikä haju! Nyt alkaa siisteys ja järjestys. Otankin ruuan päälle ansaitut päivänokoset, kun ei enää nuoriso juokse ympyrää joka paikassa.


Samaan aikaan varsin lähellä:

- Tää nukkuminen alkaa käydä tylsäksi. Eikös lähetä tutkimaan tätä rööriä, mistä mamma aina tulee?
- Ehkä sen toisessa päässä on mamma! Jei, jos löydettäis se ni sit ois aina ruoka-aika!

- Tähän asti vaikuttaa turvalliselta. Mikään ei oo vielä syöny mua.

- Nyt minä! Pois alta!

- Jee, täältä tullaan, maailma!