Siementuotanto(kin) riistäytyi käsistä

Jätin keväällä kaksi palsternakkaa maahan. Halblange-lajike viihtyy erityisen hyvin täällä meillä, joten miksipä en jatkaisi viljelyä omista siemenistä. Kohtahan se varmaan on laitontakin; pitää harjoitella kansalaistottelemattomuutta jo etukäteen, että osaa sitten.

Vähän myöhemmin maasta putkahti vielä kolmannen palsternakan lehtitupsu. Antaa olla, eihän sitä tiedä jos vaikka joku onnettomuus kohtaisi heitä. Hyvä olla kolmekin, varmuuden vuoksi, on sitten mistä ottaa.

Kukaan ei ollut kertonut, että yksikin palsternakka levittäytyy kukkiessaan vähintään neliömetrin kokoiselle alalle ja venyy minun mittaisekseni, kasvulaatikossa seistessään siis yltää reilusti yli pääni. Siemeniä tulee näistä laskujeni mukaan kuusi miljoonaa. Olin aikonut kylvää 16... tai ehkä jopa 20 palsternakkaa. Minulta taitaa jäädä jokunen siemen yli. Tarvitsisitko?

Luultavasti nämä ehtivät salaa heitellä ensimmäisenä kypsyvät siemenet pitkin maita ja mantuja ja jatkavat elämäänsä villinä. Täällä on tapana.

(Laatikon vasemmalla puolella, siinä missä tulisi olla siisti käytävä, voit ihailla komeaa nokkoskasvustoa. Sekin siementää jo. Olen siemenlatvoja pätkinyt monessakin kohtaa puutarhassani. Taisin viime tai toissa vuonna mainita, että nokkosta ei välttämättä tarvittaisi ihan näin monessa eri paikassa, vaikka hieno kasvi onkin. Siitähän ne ovat vain levinneet. Kyllä minä aion raivata, kunhan tässä. Kiinnisaadut siemenet aion syödä.)

Valkosipulikin näyttää siementäneen. Olen varmaan pari vuotta sitten katkonut valkosipulin kukintoja ja laskenut ne hetkeksi kädestäni tähän penkkiin. Nyt siellä kasvaa pientä valkosipulaa ison väleissä. Olen kaivanut muutaman ylös ja käyttänyt, pääsatoa odotellessa. Ne ovat syvällä! Jonkun maankäännön yhteydessä ovat huomaamatta joutuneet sinne ja nyt vironneet eloon.

Kehäkukan lehtiä näkyy kuvassa myös. Niitä kasvaa nyt kaikissa penkeissä. En ole heitä kylvänyt, ovat siis rikkaruohoja. Kitkiessä olen koittanut luonteikkaimman näköiset rikkaruohot jättää, sellaiset joiden ilmeestä voisi päätellä että he ovat täällä jollain asiallisella asialla. Siksipä penkeistä on vaikea joskus päätellä, mitä siellä varsinaisesti on tarkoitus kasvaa.

Tässä valkosipulipenkissä kasvaa peruna. Niitä on täällä villinä parissakin paikassa, vaikka kuinka huolellisesti olen koittanut korjata talteen jokaisen pienimmänkin mukulan ja juurenpätkän. Taidan jatkossa istuttaa perunatkin jo syksyllä, pääsevät sitten keväällä heti kasvun alkuun kun heistä alkaa tuntua sopivalta, eikä minun tarvitse arvuutella oikeaa istutusajankohtaa. Kun kerran näyttää hyvin toimivan sillä tavalla. Ja tietysti peruna on alunperin lisääntynytkin juuri niin, villinä ja vapaana.

Yhtenä vuonna minulla kasvoi villi tomaatti kasvimaan vieressä laattojen raossa. Vaikka kuinka koitan hillitä, raivata, karsia ja typistää, tämä puutarha pursuu vaan.

Uusia tyrnipensaita nousee maasta metrien päässä entisistä. Kaksi vuotta sitten kaadettu luumupuutiheikkö vesoo edelleen, samoin viheliäinen pihlaja-angervo. Voisin käyttää kaiken aikani kiskomalla niitä juuriltaan. (Rönsyleinikeistä puhumattakaan!)

Mutta tässähän minä, sisällä, koneella. Jaksaisiko potea huonoa omatuntoa tästäkin?

En nyt jaksa viitsiä.