Palleropäivitys

- Heipsuli taasen! Hirmu paljon olis asiaa kun näin harvoin päästään päivittämään. Alotetaan taas tärkeimmästä eli meistä:

Keskeneräisen kanilan kuuluisa nelikorvainen teräspupu ruokakipolla

Me täytettiin tänään 56 päivää, ja sehän on jo kaheksan viikkoa, aattele kaheksan! Kyllä on nuaruuden hupsutukset jääneet jo kauas taakse! Päästiin päivän kunniaksi puntariin, se on sellanen kippo joka heiluu, ja toi tarjoilija myös käänsi meidät ylösalasin ja tonki mahakarvoja. Se oli omituista ja jännittävää. Ei olis muuten tykätty yhtään, mutta sitte se anto meille leivänpalat, ja me annettiin sille anteeksi.

Tarjoilija sano että me ollaan ihan tavallisen kokosia pupuja vaikka on hianot sukujuuret. Yli puoltoista mutta reilusti alle kaks, se sano, ja että sillä on muka ollu isompiakin. Ei me kyllä olla nähty mitään juuria, paitsi tosiaan eilen saatiin palsternakan harvennuksia. Tarjoilija väittää että meistä tulee molemmista isona poikia. Mistähän se senkin tiätää? Vai arvaakohan se vaan? Kerta ei me viälä oikeesti olla mitään sellasta. Onhan meillä nenä, kyllä me huamattais. Meidän tarjoilija onkin vissiin joku futurologi ja ennustajaeukko.

Mutta on täällä muutakin tapahtunut. Meidän mammalla on salainen elämä!

- Eikun muuten vaan järjestelen näitä olkia...

Mamma rakensi salaisen pesän tonne ylimääräseen huoneeseen, joka välillä on ja välillä ei. Aika samantapasen kuin se missä me oltiin piäninä. Se on kiältäny meitä menemästä sinne, eikä me olla mentykään. Paljon. Kerta meidän mamma on tosi rento mamma eikä me haluta että sille tulis mieleen sanoa meille mur. Me ollaan aika varmoja että se vois kyllä sanoa mur jos olis tarvis. Ni sitä me ei haluta, ja siks ei käydä siälä salaisessa pesässä ku vähän tunnelin suulla kurkkaamassa välillä.

Tarjoilijakin on käyny siälä kurkkaamassa, sillä on sellanen takaovi joka on oikeesti pesän katto, se pääsee siitä sisään mut me ei päästä siitä ulos kerta siinä on Sokat. Sellanen pualiläpäisevä ovi. Sit ylieilen se sano mammalle että eipä näy viäläkään karvan karvaa missään päin häkkiä ja sulla oli kuules laskettu aika eilen ja voisit pistää hösseliksi nyt. Ja sitte se kurkkas katon kautta sinne salapesään ja sano aha. Okei sit, hyvä tyttö. Osuit vähän paremmin tällä kertaa. Ja se anto meille siankärsämöä ja ratamonlehteä ja poimulehteä ja vaikka mitä herkkuja syötäväksi. Niitä on kyllä muutenki ollu aika paljon ihan nyt viime päivinä. Hyviä!

Siälä pesässä on jotain joka mönkii! Yheksän tai silleen. Ihan pikku nakkeja, ei tällasia oikeita kaneja niinku me. Ne ei oo yhtään meidän värisiä, mut vähän saman värisiä ku mamma, paitsi ei niin punasia. Eikä niillä oo vielä karvaa kauheesti, ni ei me osata sanoa ihan tarkkaan. Mut keskenään ne on kaikki samanvärisiä meidän mielestä. Tarjoilija sanoo että se on hyvä juttu, kerta ne on enimmäkseen Paistikkaita. Mamma sanoo, että tulevat isäänsä. Höh, mikähän sekin on? Ja miten siihen tullaan?

Mixi-tädille kuuluu sitä samaa vaan, poikaystävän kanssa kesämökillä nuohoaa ja hyppelee. Viihtyy kuulemma erinomaisen hyvin ja tämä on hänen elämänsä parasta aikaa. Tarjoilija tuo siltä aina terveisiä ruokaämpärin mukana. Se on Mixi-tädin tarjoilija kans. Miksi-täti ei tykänny niin kauheesti asua meidän naapurissa, kerta mamma pomotti sitä aidan takaa, mut kesämökillä olosta se tykkää. Palveluskunta passaa ja siirtelee aurinkosuajia aina sinne pualelle missä tarvitaan, mikäs siälä on ollessa.

Kesämökillä voi rentoutua.