Kaksi pesällistä paistikkaita

Maxin poikaset ovat jo yli kaksiviikkoisia, mutta laiskottelevat vielä syntymäsijoillaan. Ne osaavat tehdä kaikenlaisia kanitemppuja kuten rapsuttaa takajalalla korvan takaa tai nuolla toisiaan niskasta. Silmät ovat auenneet, mutta pimeässä pesäkopissa on melkein sama, vaikka niitä pitäisi kuitenkin kiinni. Asento on kääntynyt kyljellään nukkumisesta enemmän jalat alaspäin mönkimiseen. Sammakkohyppyjä harjoitellaan. Mutta tutkimusretkeilijän into ei ole vielä herännyt. Miksi lähteä mihinkään, kun tässä on hyvä.

- Me ollaan jo ihan jättisuuria. Sori ku on kuvassa muruja päässä, mut mamma antaa meidän syädä sen imetys-muru-kupista ja siinä aina vähän sottaantuu. Me ollaan itse asiassa niin suuria, että on vähän ton veikan kanssa juteltu, pitäiskö meidänki muuttaa kesämökille niinku Mixi-täti. Ei samalle mökille tiäteskään, ku ihan poikamiäsmökille. Kohta noi nölliäiset rupee ryämimään joka paikassa mattona niinku erakkoravut. Ehkä jo nyt viikonloppuna. Eihän sellasta kestä nuarenmiähen hermo. Oikeestaan voitas muuttaaki, vaikka heti. Tai ainaski ukkosen jälkeen.

- Tarjoilija on suastunu ideaan. Se sanoo, ettei meillä tarttis olla mitään asiaa mamman kupille, ettei suatta läskistytä, ja että sillähän se järjestyis. Kuulemma täälä tulee kohta ahdasta. Sehän olis sit kaikille sopiva ratkasu. Ja Mixi-täti oli ainaski ihan hurmoksessa, ku se muutti mökille. Vaik ehkä se johtu siitä luppakorvasta kenen kanssa se muutti. Mut kyl me meinataan kokeilla mökkielämää kans. Pitäähän tällasten isojen kollien jo päästä irti mamman pesästä.

- Mixi-tädin luppakorvapoikaystävä lähti takas kotiinsa. Mixi ei sitä surru kuitenkaan kauheesti, kun sillä oli muuta hommaa. Kaneista ei yleensä nää päällepäin näitä juttuja, mutta Mixi oli jo ennestään aika pullee. Siitä kyl näki.

- Ei paljo erehtymisen vaaraa!

- Tarjoilija sano, että Mixi hoiti homman tosi professionaalisti. Koko juttuun ei menny aikaa paljo mitään. Olkipesä oli tehty jo valmiiks. Ihan laskettuna aikana Mixi-täti repi mahakarvojaan pual tuntia ja sitte meni pesään karvat suussa ja oli kolme varttia siälä. Pesä on hianosti piilossa tuala alahyllyllä. Jos tarjoilija lähestyy vesipullon tai heinähäkin pualelta, Mixi loikkii ystävällisesti maiskutellen vastaan ja kattelee kauniilla silmillään. Mut jos se lähestyy pesän pualelta (ja yrittää vaivihkaa ujuttaa kameraa pesän suuaukolle), Mixi hyäkkää ku raivo härkä. Tai ainaski lähestyy sellasta vauhtia ja sellasella ilmeellä, että ihminenki ymmärtää. Tarjoilija onki antanu pesän olla ihan rauhassa. Sen pitää ny vaan odottaa, mitä sieltä tulee ulos sitte parin viikon päästä. Tai ehkä se ei malta, ja sitte se jonain päivänä kurkkasee. Mixi-tädin pesään ei niin helposti kurkitakaan ku tänne meidän pesään. Se on kesämökkimallia. Siitä ei lähe katto irti, pitää irrottaa seinä eikä se lähe ihan silleen vaan. Varsinkaan jos raivohullu mammakani raatelee sua samalla ku yrität irrottaa sitä. Ehkä viisaampi oottaa vaan ainaki vähä viälä, tekee hyvää tarjoilijalle. Kehittää luannetta.