Tästä ei enää pimene

Tässä vuoden kääntökohdassa on aina ollut juhla, niin kauan kuin vuodenkiertoa on osattu suunnilleenkaan laskea. Milloin mitkäkin saturnaaliat, milloin kenellekin pyhitetty päivä, mutta aina on ollut juhla, jo kauan ennen joulua.

Alkuperäinen juhlinnan aihe on sellainen, johon jokainen voi uskoa, vaikka ei olisi lainkaan taikauskoisuuteen taipuvainen ja vaikka paljaalla silmällä katsottuna asia näyttää mahdottomalta. Tällä synkimmällä hetkellä onnemme on kääntynyt. Tästä lähtien valo vain lisääntyy. Se nyt vaan on näin, vaikka vielä näyttäisikin pimeältä.

Ei lumihiutalekaan valaissut tämän aamun mustuutta. Vettä vihmoi. Mutta aurinko kurotti päätään tuolta maapallon takapuolelta, missä se nykyään viettää lähes kaiken aikansa (terveisiä vaan Uuteen Seelantiin) ja sai kuin saikin kurkistettua horisontin yli tänne meillekin hetken verran.

Tältä näyttää meilläpäin nyt keskitalven juhlan aikaan. Saattaa tämä silti vielä talveksi kääntyä, vielä voi tulla vaikka millaiset hanget. Sitä ei tiedä. Vaan senpä tietää ihan varmasti, että joka päivään tulee nyt enemmän minuutteja kuin edelliseen. Tätä ei pysty saavuttamaan millään Brysselin päätöksellä eikä kellon viisareiden veivaamisella. Vaikka sata direktiiviä määräilisi kellonaikoja vatkattavaksi milloin mihinkin suuntaan, tähän asiaan niillä ei ole mitään vaikutusta. Huomenna on päivä pitempi kuin tänään, ja ylihuomenna vielä pitempi.

Otamme tänään kuusen sisään ja saatammepa koristellakin sitä, jos inspiraatio iskee. Kuusi on hyvä keskushahmo keskitalven juhlissa, se ei loukkaa kenenkään uskonnollisia tai uskonnottomia tunteita, koska sillä ei ole mitään tekoa minkään uskonnon kanssa. Se vain on vihreä ja elävä, kun ulkona näyttää kasvillisuus enimmäkseen kuolleelta (paitsi tietysti lehtikaali, josta yhä kerätään satoa). Kuusi on ikään kuin lupaus elämän jatkumisesta tämän kylmän ja pimeän ajan jälkeen. Se levittää kotiin ihanaa tuoksua sekä varsin eläviä hyttysiä ynnä muita öttiäisiä, jotka myös kokevat hetkellisen ylösnousemuksen jouduttuaan kotipuunsa mukana huoneenlämpöön. Kuusen kynttilätkin kertovat tulevasta valosta sille, joka haluaa kuunnella niiden jorinoita. Annan kynttilöiden palaa loppuun asti ja sammua itsekseen. Lopulta enää muutama pikku tuikahdus lepattaa siellä täällä valtavan kuusen rinteillä. Äiti sanoi niitä Nuuskamuikkusen nuotioiksi.

Huomenna aurinko nousee vähän aikaisemmin.