Jotain hyötyä myrskystäkin

Seija-myrsky kävi riehumassa. Torstain ja perjantain välisenä yönä yläkerrassa natisi, tärisi ja kohisi niin kuin olisi juna ollut tulossa päälle. Sähköt tulivat ja menivät. Naapurin harvennettua metsää Seija päätti harventaa vähän lisää.

Metsässä kulki myös sähkölinjoja. Alla olevassa kuvassa kulki sellainen poikittain. Yksi sähköpylväs näkyykin, toinen runko oikealta, tuo kallistunut. Johdot seikkailevat pitkin metsää jännittävillä korkeuksilla, välillä kaatuneiden puiden alla, välillä pinteessä jonkun pystyyn jääneen puun oksassa.

Tarkastellessamme kaatuneita kuusia toisesta suunnasta alkoi mielessä itää ajatus.

Naapurin vanhanisännän luvalla kävimme metsässä vielä uudemman kerran, tällä kertaa sahan kanssa.

Ihan itse sahasin. Päätön metsähiisi kantoi komean latvakuusen mäen juurelle asti. Hiiden yläpuolella tarkkasilmäiset voivat erottaa Seijan luovasti muotoileman sähkölinjan.

Olen aina pitänyt tukevaoksaisista latvakuusista joulupuina, koska käytän kuusessa oikeita kynttilöitä. Jonkun heiveröisen näreen oksat pletkuisivat sinne tänne kynttilän painosta; latvakuusen oksa jököttää tanakasti ja paloturvallisesti, vaikka siihen ripustaisi mitä. Sitä paitsi kävyt ovat kauniita.

Saalis pulkassa. Ja sitten kotiin!

Vaikka lunta on meillä vielä melko ohuelti, kuten kuvista näkyy, taitaa se joulu nyt kuitenkin tulla.