maanantai 21. marraskuuta 2016

Tekstiilin kierrätys

Päivän Hesari tiesi kertoa, että suomalaiset heittävät vuosittain menemään yli 70 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Niiden kierrätystä ei vielä ole saatu organisoitua yhtä hyvin kuin vaikkapa paperin tai lasin. Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Siitä lisää Hesarissa.

Tekstiilijätevuoria on tietysti alkanut viime aikoina syntyä, kun nuoriso saattaa perjantain shoppailusessiossa ostaa kymmenkunta halpaa t-paitaa. Joka viikko. Eihän niitä kaikkia ehdi käyttää edes kertaalleen. Eivätkä monet niistä useampaa käyttökertaa kestäisikään.

Kuulemma joitakin vuosikymmeniä sitten ostettiin parempilaatuisia vaatteita ja lopuksi ne kierrätettiin matonkuteiksi, joten tekstiilijätettä ei juurikaan syntynyt.

Ilmeisesti elän jonkinlaisessa aikasilmukassa. Lisäisin vielä, että ostamisen ja matonkuteeksi leikkaamisen välisinä vuosikymmeninä pruukaan käyttää vaatteen loppuun asti. Ja sitten vielä vähän. Ja menee se vielä kesällä puutarhassa, ainakin jos ei kukaan tule käymään.

Lahoimmista kohdista ei saa edes matonkuteita. Niistä tulee kertakäyttörättejä saastaisimpiin siivoushommiin.

Mutta on matonkudetarpeitakin päässyt kertymään vinttikomeroon useampia pahvilaatikollisia.

Minulla kun ei ole täällä tilaa pystyttää kangaspuita, päätin kokeilla räsymaton virkkausta. Hyvinhän se onnistuu ja on lisäksi hauskaa! Jos ei liikaa suunnittele, vaan ottaa mitä sattuu olemaan käsillä tai leikkaa paidanhelmoja sitä mukaa kuin inspiraatio määrää, tämä käy taideterapiasta.




Tuo kirjava rantu on ruudullista kauluspaitaa, jonka sain ammoin hyvin käytettynä siskolta. Muut ovat enimmäkseen lakanoita ja tyynyliinoja. Tuo kirkkaamman sininen oli niin ihana pussilakana! Lauran kanssa ostettiin samanlaiset toisistamme tietämättä. Ukkosensininen on Finlaysonin tyynyliina; se oli hiutunut jo aivan puhki keskeltä, mutta reunoista sai vielä näin paljon kelpo kudetta. Tämä matto on sataprosenttista puuvillaa. Noiden materiaalien ostoaikoihin ei ollut ekopuuvillaa saatavissa, mutta minun mielestäni ne muuttuvat vuosien saatossa koko ajan ekommiksi.



Tää on vielä kesken...

Taisin jäädä niin sanotusti koukkuun. Täältähän tunkee uusi matto. Nuo oranssit sortsit minulla oli silloin 20 vuotta sitten Kreetalla! Tuon punaisen jättipaidan sain Heliltä 80-luvulla! Ja on tässä sitä samaa ihanaa pussilakanaakin, tuolla niin rakkaan kirkkaansinisen ruutupaidan vieressä. Se olikin pitkäkäyttöinen paita, olisiko sekin ollut siskon peruja vai mistähän se ilmestyi? Virkkaaminen käy ilmeisesti myös muistijumpasta.

Ohje matonvirkkaukseen löytyi Hella & houkutuksesta. Minun mattoni eivät näytä samalta kuin siellä, mutta enpä toisaalta ole noudattanut ohjettakaan. Pitää sellainen kuitenkin olla. Siinä on sama juttu kuin ruokaresepteissä. Tai etikettisäännöissä: ne pitää tuntea, että niitä sitten voisi rikkoa.


-------------

Tervetuloa mukaan keskeneräistelemään, Ursula Peponis!


17 kommenttia:

  1. Ihania mattoja tulee! Ja muistorikkaita. :)
    Olin samoissa hommissa viime keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, täällä on muitakin muinaisjäänteitä! Hyvä!

      Poista
  2. Luin saman artikkelin ja pikkaisen se taas ravisteli, vaikka en koskaan mikään intohimoinen vaateshoppailija ole ollutkaan. Mattojen ja poppanoiden kutominen on kivaa, mutta kun ei ole omia kangaspuita, ei oireita voi vuosikausia logiikkaan kerätä. Eilisessä Strömsö-ohjelmassa tehtiin hauskoja "koreja" matonkuteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranjestas tätä tabletin sanamongerrusta... siis ei kuteita voi vuosikausia kotiinkaan kerätä...

      Poista
    2. Kyllä minä vähän niiden oireiden logiikkaa ihmettelinkin. Minulla meinasi ekasta matosta tulla kori ihan itsestään, kunnes älysin poiketa ohjeesta. Kun kaikki ystävät ja sukulaiset on kyllästetty matoilla, alankin virkata koreja. Ja jos virkkaa tiukkaa käsialaa paksuista kuteista, voisi saada aikaan vaikka semmoisen kissantunnelin. Ties mihin tässä vielä päätyy!

      Poista
    3. Muuten, kyllä hyvinkin voi kerätä kudetarpeita vuosikausia, jos on vintti.

      Poista
  3. Tuo ruutupaidan kuosi herättää minussa jotain outoja muistoja, joista en saa kiinni. Vihreänä. Ehkä mulla oli vihreäruudullinen, lyhythihainen paitapusero, joka oli vyötärön kohdasta mukavasti kavennettu. 80-luvulla luultavasti. On mulla muuten yksi vaate, jonka olen ostanu Helsingistä kun sinne muutin kesällä 1984. Vielä on käytössä, ainakin navettahommissa. Tosin niitäkään hommia ei ole tammikuun jälkeen ollu.

    Pohdin tuota vaatteidenkulutusasiaa itsekin taannoin. Kun joillekin ihmisille muutaman kerran käytetty vaate on niin vanha, ettei kelpaa edes varastohommiin päälle... mie piän mieluisia niin kauan ku vaan kehtaa ja saa korjailtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voi hyvinkin olla niitä samoja paitoja. Kuvaus täsmää, paitsi täällä on sininen ja ruskea versio.

      Ei nyt pidä kuitenkaan unohtaa nykyistä uskomusta, jonka mukaan talouskasvu luo hyvinvointia. Siis mitä enemmän kaukoidän orjilla teetettyjä vitosen t-paitoja ostan, sitä paremmin kaikilla meillä menee. Tällainen puhe vanhojen vaatteiden käyttämisestä on kerettiläistä harhaoppia ja johtaa talouskasvun pysähtymiseen, stagnaatioon ja kaikinpuoliseen kurjuuteen. On kulutettava enemmän, että saadaan pyörät pyörimään!

      Poista
  4. Lapsena äidin kanssa on tullut tehtyä järisyttävät määrät matonkuteita. Tädille, äidin siskolle annettiin ja niistä piti tulla käytävään todella pitkä matto hänen tekemänä. Tulihan se sieltä usean pyytelyn jälkeen. Oli ikävä nähdän tädin lattiassa ne näteimmät värit uusissa matoissa. Jäi niin paha mieli, että eipä ole tullut sen jälkeen touhuun ryhdyttyä ja astman vuoksi muutenkin liian pölystä hommaa. Meillä vaatteita ei hevillä roskiin laiteta. Olisi hyvä kun lumpulle löytyisi keräyspisteitä jotensakin läheltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläpäin ei ainakaan vielä ole lumpunkeräystä tietääkseni missään, mutta täytyy toivoa, että tulee. Sitä voinee edesauttaa ostamalla kierrätystekstiilistä tehtyjä tuotteita, jos löytää. Linnan juhliin ainakin mennään kierrätysmekossa, eikös!

      Poista
  5. Loppuun asti tulee vaatteet pidettyä. Monesti puutarhassa suorastaan huvittaa asun väriyhdistelmät.

    Tuo on hauska virkkausidea. Taidan kokeilla. Pussilakanoita joutaisi. Viime kesänä panin pari ikivanhaa puuvillaista maahan juurimatoksi. Maatuvat sinne vähitellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurimattohan on hyvä idea! Rumanväriset lakanat joutavat siihen käyttöön.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Ahaa, sinä et ole aikasilmukassa: sinulle tämä on menneisyyttä.

      Poista
  7. Finlaysonkin kehitti kierrätyskampanjan! Minulla on asiasta vain hatara tieto, joka perustuu kaupan ikkunassa vilahtaneeseen tarjoukseen tuoda lakanaostoksen yhteydessä puhdasta jätelakanaa kauppaan. Siitä hyvitettiinkin jotakin. Palasista tehtiin "räsypaloja", niinkuin pieniä mattoja. Näin suosittiin suomalaista. Voi olla, että toiminta jatkuu edelleenkin. Löytyisköhän netistä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa Hesarin artikkelissa kerrotaan siitäkin. Viemällä vanhan lakanan Finlaysonin myymälään sai pienen alennuksen uuden lakanan hinnasta. Vanhoista tehtiin räsymattoja. Suosio yllätti. Juuri nyt toiminta on katkolla, mutta alkaa uudestaan ja jää pysyväksi käytännöksi.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...