torstai 12. tammikuuta 2017

Koskella


Pyrypäivinä olen vetäytynyt talviuneen, mutta tuiskun alla rämmin jokivartta koskelle katsomaan, mitä näkyisi.




Kettu oli kulkenut samana aamuna samaa reittiä. Välillä se oli poikennut muutaman askeleen sivuun nuuhkiakseen rusakon jälkiä, mutta muuten sen ura oli suoraa helminauhaa.




Matkani ristesi monessa kohdin peltomyyrien reittejä. Pitkästi eivät olleet kulkeneet hangen päällä. Alla on turvallisempaa.




Koski pauhasi vapaana. Jälkiä oli rannoilla sopivan paljon, että niistä vielä erotti, kuka oli käynyt paikalla. Tuon lähimmän helminauhan sinä tunnistatkin. Kettu on kulkenut turvallisen matkan päässä avovedestä. Lähempänä jään reunaa kulkee toisen otuksen polku, ja näkyypä tässä vielä joenylityspaikkakin. Tuosta kapeasta kohdasta on hyvä hypätä rannalta toiselle. Joen partaalle on ripustettu upeat talvikoristeet.




Aivan jään reunalle on uskaltautunut veikko, joka onkin sitten tehnyt liukujälkiään sinne tänne ja edestakaisin. Hännän piirtämät viivat näkyvät selvästi. Polku päättyy luiskista vaan suoraan avantoon. Saukko.




Saukko on touhukas eläin, ja aivan näen silmissäni, kuinka se on hyörinyt tässä kosken äärellä. Välillä toki on täytynyt pulahtaa itse koskeenkin. Voimakkaassa virrassa hyvän uimarin on hauska kieriskellä, ja kai joesta löytyy kalaakin välipalaksi.




Itse en kokeillut tuossa uimista. Joku raja luonto-elämyksilläkin, vaikka olisi kuinka hienot puitteet.



------------

Lämpimästi tervetuloa mukaan, Keinumummo ja Joku Varpuslintu!



18 kommenttia:

  1. Sanoinkuvaamatonta! Siispä olen ihan ilman sanoja. Paitsi: kiitos tästä!

    VastaaPoista
  2. Luonto se osaa tehdä hienoja taideteoksia. Tuokin jäinen helmiriipus on todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Voisi mennä toinenkin tovi, kun rupeaisi itse tuollaista väkertelemään vaikka parvekkeen kaiteeseen.

      Poista
  3. Tulee ihan mieleen mejän viimetalviset koskenkuvausreissut. Saukko sielläkin oli mennyt, ja minkin näinkin. Vesi ja pakkanen yhdessä tekee ihmeellisiä taideteoksia! Jopa tuollaisia hampaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi se kiva nähdä jotain elukoita ihan livenäkin eikä pelkästään jälkiä. Mutta olihan tässäkin jo elämystä.

      Poista
  4. Kenen taiteilijan suunnittelemat nuo jäälasikoristeet olivatkaan?

    Heh, minä olisi voinut pulahtaa uimaankin saukon seuraksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua minä ajattelin, kun tuon kirjoitin. Taiteilijan nimi ei ollut näkyvillä, mutta tyylistä tunnistaa: se on ollut Äiti itte.

      Poista
  5. Putosin vuosi sitten mökillä laiturilta marraskuussa ja voin sanoa että kylmää oli. Eli en suosittele uimista, vaikka vettä näkisikin.

    Jää on kyllä kaunis elementti. Ihan liian harvoin tulee käytyä 200m päässä jokirannassa. Ihminen ei näe mitään jos siinä ei ole metrinkorkuista huutomerkkiä vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, meilläkin on tuo joki tuossa pellon takana ihan joka päivä, ja montako kertaa vuodessa teen retken sinne!

      Poista
    2. Ja minulla joki on tuossa heti kun taaperran mäen alas ja loikin kadun yli, siis korttelin verran matkaa. Lupaan tehdä seuraavan jokirantaretken kunhan muilta kiireiltä ehdin.. ☺

      Poista
  6. Buen reportaje de los rastros en la nieve, me ha gustado mucho. Saludos desde España.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ¡Gracias, Germán! Viste que todavía tenemos agua líquida... :)

      Poista
  7. Lumijälkien seuraaminen on kiintoisaa. Aamulla itsekin katselin ketun kulkureittiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä ei ollenkaan huomaa, mitä kaikkia elukoita tämänkin mökin nurkilla liikkuu.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Hyvin pärjää, jos ei pulahda tuonne veteen. Ajatteles, että saukko pärjää vaikka pulahtaakin. Ja vielä paljain jaloin!

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...