Koskella

Pyrypäivinä olen vetäytynyt talviuneen, mutta tuiskun alla rämmin jokivartta koskelle katsomaan, mitä näkyisi.

Kettu oli kulkenut samana aamuna samaa reittiä. Välillä se oli poikennut muutaman askeleen sivuun nuuhkiakseen rusakon jälkiä, mutta muuten sen ura oli suoraa helminauhaa.

Matkani ristesi monessa kohdin peltomyyrien reittejä. Pitkästi eivät olleet kulkeneet hangen päällä. Alla on turvallisempaa.

Koski pauhasi vapaana. Jälkiä oli rannoilla sopivan paljon, että niistä vielä erotti, kuka oli käynyt paikalla. Tuon lähimmän helminauhan sinä tunnistatkin. Kettu on kulkenut turvallisen matkan päässä avovedestä. Lähempänä jään reunaa kulkee toisen otuksen polku, ja näkyypä tässä vielä joenylityspaikkakin. Tuosta kapeasta kohdasta on hyvä hypätä rannalta toiselle. Joen partaalle on ripustettu upeat talvikoristeet.

Aivan jään reunalle on uskaltautunut veikko, joka onkin sitten tehnyt liukujälkiään sinne tänne ja edestakaisin. Hännän piirtämät viivat näkyvät selvästi. Polku päättyy luiskista vaan suoraan avantoon. Saukko.

Saukko on touhukas eläin, ja aivan näen silmissäni, kuinka se on hyörinyt tässä kosken äärellä. Välillä toki on täytynyt pulahtaa itse koskeenkin. Voimakkaassa virrassa hyvän uimarin on hauska kieriskellä, ja kai joesta löytyy kalaakin välipalaksi.

Itse en kokeillut tuossa uimista. Joku raja luonto-elämyksilläkin, vaikka olisi kuinka hienot puitteet.

------------

Lämpimästi tervetuloa mukaan, Keinumummo ja Joku Varpuslintu!