Amurin- eli siperiantiikeri on maailman suurin kissapeto. Niitä oli yhdessä välissä jäljellä enää nelisenkymmentä luonnonvaraista yksilöä. Sinnikkäällä suojelulla lukumäärä on saatu nousemaan yli kymmenkertaiseksi, mutta laji on edelleen uhanalainen. Suurin uhka on jatkuva salametsästys. Myös elinympäristön pirstoutuminen estää tiikereiden kohtaamista ja lisääntymistä. Eläintarhoissa parempien aikojen toivossa säilytettävä amurintiikerikanta onkin geneettisesti monimuotoisempaa kuin luonnonvarainen kanta.
Tiikereiden suojelua voi edistää
ryhtymällä WWF-kummiksi.
Korkeasaari on yksi niistä paikoista, joissa amurintiikerin voi nähdä. Ja nyt niitä on maailmassa kolme enemmän.
Kävin paikalla. Nuori, ensikertalainen tiikeriemo toi yhden poikasista ulos leikkimään sulkemisajan lähestyessä. Pentu alkoi heti pomppelehtia iloisesti, mutta lasin takana huokailevat ihmiset hermostuttivat emoa, ja se päätti siirtää ulkoilua hieman myöhemmäksi.
 |
| - Ei saateri, tuollahan on vielä noita apinoita. Mulla tais kello vähän edistää. |
 |
- Noniin, mennääs takasin sisälle!
- Määä-ä! |
 |
| - Tullaan takas sit kun on turvallista. Ihan kohta, äippä lupaa. |
 |
- Eikö ne vieläkään lähe!
Toi pimpom sano että viimenen lautta menee vartin päästä. |
 |
| - No teen turvatarkastuskierroksen tässä odotellessa. |
 |
| - Tuol on toi äijä. Ei kai se pääse tänne. Näytän sille valkosia korvia! |
 |
- Ja noi apinat odottaa vieläkin, että ne näkis jotain.
Heh, katotaanpa, kumpi jaksaa odottaa kauemmin! |
Upeat kuvat, todella tasokkaat. Mutta miten noilla hampailla saadaan pentu kantoon, tarpeeksi hurjaa menoa meilläkin.
VastaaPoistaHeh joo, pokkarilla lasin läpi, kiitos :D
PoistaKaipa se kantaminen toimii samalla systeemillä kuin muillakin kissoilla, vaikka lienee pentu vähäsen painavampi.
Onhan emokin kyllä voimakkaampi kuin tavallinen kotikissa! Kiva kun sä aina kerrot, mitä noi elukat ajattelee! Tällanen ummikko ei kyllä sais niitten mietteistä selvää.
PoistaEnsin ihmettelin, että mitä apinoita se näki. Mutta tietysti noita, joilla on vaatteet päällä! Kiitos taas tästäkin!
Niin mutta painovoima on sama! Joten painavampi pentu painuu emon hampaita vasten kovemmalla voimalla. Tuossa se kissanpennun kannettavaksiheittäytymisrefleksi on korvaamaton.
PoistaAjatuksen näkee aika helposti, kun mamma hakee pentunsa pois eikä hetkeksikään irrota katsetta meistä. Ja tulee sitten vielä pesän ovelta kurkistamaan!
Mainio tarina!
VastaaPoistaKiitos, Rantakasvi! Tämä tarina on taasen ihan tosi.
PoistaSuloista... :-)
VastaaPoistaNiin! Pakko mennä uudestaan!
PoistaUpeita eläimiä, hienot kuvat ja mitä mainioimmat ajatuskuplat. Älysitte vihdoin poistua.
VastaaPoistaEn olis poistunut vapaaehtoisesti, vartijat joutuivat kantamaan.
PoistaOih! Hyvä emo on.
VastaaPoistaNiin on, vaikka ekaa kertaa asialla.
PoistaKomea kissa! Mieleen palaa aina, kun ihan pikkuisena (vuonna yksi ja kaksi) pääsin Korkeasaareen, ja siellä tiikeri oli tosi pienessä häkissä ja se ravasi edestakaisin stressaantuuneena. Minun kävi sitä hirveästi sääliksi. En sen jälkeen halunnut Korkeasaareen. Onneksi nykyisin olot siellä ovat paremmat. Ja tiikereiden suojelutyö on tosi tärkeää:)
VastaaPoistaMinä olisin vuonna yksi halunnut oman siperiantiikerin. Ei minua otettu vakavasti silloinkaan.
PoistaOli lintu tai tiikeri, niin sinulla on aina yhtä mukavat jutut. <3
VastaaPoistaMinäkin kävin muuten tällä viikolla Korkeasaaressa. Silloin ei pikkutiikeri vielä näyttäytynyt - sitä näki vain vilaukselta häkin takaosasta puupöllien takaa.