Poikaset lähtivät sitten pesästä. Pesistä. Mutta eihän se siihen loppunut. Emojen kiire vain paheni, kun töpöhäntäiset, lähes lentokyvyttömät lapset ovat hajaantuneet mikä minnekin räksättämään ruokaa. Ne etenevät siipiään viuhtoen, hyppien ja kiipeillen vaarasta toiseen.
Emo parka vartioi, varoittelee ja opastaa.
Yksi kutsuu ryteiköstä,
toinen kiipeilee risukasassa,
tämä yksi onneton pöljä huutaa ruokaa keskellä nurmikkoa.
Niitä on kuusessa, tuijassa, omenapuussa...,
joku päätyi oho vahingossa kuistin katolle. Jos vaikka osaakin jo vähän lentää, ei osaa kumminkaan ohjata.
Emon neuvoja kaivattaisiin myös tien ylityksessä. Tästä tonne hyppimällä, eikös jookos. Mitä vois käydä, ei mulle mitään käy.
Tunnisteet
ALOITA TÄSTÄ
bloggaus
elukat
eläintarha
energia
ennustus
fasaani
gm
henkilö
hevosenliha
hiilijalanjälki
hortoilu
hunaja
huussi
ikkunat
ilmastonmuutos
juomat
kana
kani
kasvatus
kasvissyönti
kasvit
keittiö
keli
kierrätys
kirja
kuisti
kuluttaminen
käsityö
lainsäädäntö
lammas
lehti
lihan tuotanto
linnut
luomu
maalaus
maalämpö
maatiaiset
matka
meditaatio
metsä
Monsanto
NASS
nauta
oikeinkirjoitus
omavaraisuus
putkiremontti
puutarha
ravintola
remontti
rintamamiestalo
ruoka
sairaus
sato
siivous
sika
sisustus
talous
talvivarastot
tuulivoima
tuumailu
vaalit
vaatteet
valitus
valokuvaus
vuodenajat
yhteisöasuminen
ylellisyys
Joo, niitä on. Mies pelasti kaiketi kauhusta jähmettyneen (tai ehkä hieman kolahtaneen) rastaanpojan vilkasliikenteisen tien keskiviivalta. Ei meinaan moni olis mokomaan ruvennut <3
VastaaPoistaAika kiva mies. Sukupolvi sitten niitä hävitettiin aktiivisesti, siis en nyt tarkoita miehiä vaan räksänpoikasia.
PoistaTiellä ne ovat pahimpia, eivät älyä yhtään väistää. :)
VastaaPoistaTuossakin oli yksi läiskänä tiellä meidän edessä.
PoistaLuin ja katselin tämän uudestaan. Ja lumouduin taas. Kuvat ja tekstit - aaah!
VastaaPoistaKiitos, Mäntynen :)
Poista