En ole ennen tuollaisessa mustikkametsässä ollutkaan. Peipponen ja mustarastas lurittelivat keväisiä rakkauslauluja. Korvat olivat toukokuussa, suu heinäkuussa. Oli vaikea uskoa, että mustikat voisivat olla kypsiä.
Olivat ne kumminkin. Ja sieniäkin oli. Eikun uudestaan, heti kun jalat taas kantavat!
metsän veto on niin voimakas, että sinne pitäisi päästä, nyt on paljon mustikoita. On vain vähän epävarma olo sinne metsään menosta, yksin mennessä vähän itsekin arvelee, onko jo liian vaarallista tässä iässä mennä sinne köykkiimään. Mutta varmasti menen kunhan poutapäivä kohdalle osuu.
VastaaPoistaNykymaailman aikaan voi sentään metsäänkin ottaa kännykän kaveriksi, niin saa apua jos joku hätä tulee. Ennen vanhaan mentiin vaan ja tultiin pois jos tultiin. Metsään on kyllä varmaan kivempi kuolla kuin sairaalaan, mutta esim. jalka poikki olisi kivempi maata sairaalassa kipulääkityksessä kuin säiden armoilla jossain kivenkolossa.
PoistaHienot värit metsässä siellä. Voimia.
VastaaPoistaKiitos! Oli niin epätodellinen olo, vaikka ehkä sitä kuvastamaan olisi kuitenkin paremmin sopineet keväisemmät värit. Mutta oli hauskaa leikkiä.
PoistaEn ole minäkään ollut tuollaisessa mustikkametsässä :)
VastaaPoistaMutta ihmetellyt kyllä mustarastaan luritusta. Ja sepelkyyhky on saanut kilpailijan, huutelevat vuoronperään. Ennen täällä oli vain yksi huutelemassa.
Ja käki! Sitä olen ihmetellyt, miten käki hoitelee uusintapesinnän, kun haluja kuulostaisi silläkin olevan. Olen ymmärtänyt, että kukin käki erikoistuu yhteen isäntälajiin, jonka munia sen omat muistuttavat. Mutta entä jos isäntälajin linnut eivät pesikään toista (tai kolmatta) kierrosta? Mihinkäs se muna sitten laitetaan?
PoistaVarmaan kamalaa, jos munituttaa, eikä pesää löydy...
Poista