maanantai 18. heinäkuuta 2016

Perunan tyvimätä ja muuta riesaa

Tänä kesänä on ollut kaikenlaista, kuten esim. sadetta ja aurinkoa ja muuta kummallista. Kaalikoin toukkiakin aivan järettömästi. Olen noukkinut niitä käsin useampaan otteeseen ja hukuttanut kuvassa näkyvään kippoon.


Kaalikoin toukilla on turvaköysi tai kaksikin, joiden varaan ne mielellään pudottautuvat, kun niitä ahdistellaan. Jos toinen seitti on kiinni eri lehdessä, ne saattavat heilahtaa ulottumattomiin hienosti kuin Tarzan. Aina jää joku löytämättä, ja pitää tulla uudestaan toisena päivänä.




Tämänvuotiset lehtikaalit olivatkin nuorena varsin pitsilehtisiä. Ja mikseivät parsakaalitkin, vaikka lehtikaaliin oli selvästi kointoukkien mielestä mukavampi piiloutua.




Nyt tilanne on jo parempi. Itsekseen paikalle ilmestyneet kehäkukat ja muut rikkaruohot yrittävät parhaansa mukaan hukuttaa lehtikaalit alleen, mikä ilmeisesti hämää kaalikoita niin etteivät ne enää löydä kohdetta. Tai sitten niitä ei enää munituta. Joka tapauksessa uusiin lehtiin ei ole enää ilmestynyt toukkia.




Nyt on lehtokotiloiden vuoro.




Sitten peruna. Se kasvaa täällä laatikoissa niin kuin kaikki muukin. Tänä vuonna oli perunoiden vuoro joutua sille reunalle kasvimaata, jossa on kasvulaatikoiden alla juurimatto. Sellaiset laatikot olivat virhe. Niitä ei meille tule enää. Tänä vuonna on saatu vettä tarpeeksi, ja luulenpa että se jää enemmän lillumaan juurimatollisiin laatikoihin. Yhdelle perunalle oli käynyt kuten kuvassa näkyy.

Useampi varsi (mutta eivät kaikki) oli mustunut ja limaisen mädäntynyt tyvestä. Viereisten perunoiden varret näyttivät ihan hyviltä.

Perunan tyvimätää on tutkittu Suomessakin. Oulun yliopiston Luonnonvarakeskuksella esimerkiksi on aiheesta selkeä artikkeli, johon pääset tästä.

Mitäpä sitten? Minä tein näin: Tungin sairastuneen perunan varret muovisäkkiin. Nostin perunat työkalulla, jota en käytä muihin perunoihin. En siirtänyt multaa naapuriperunoiden juurelle vaan lapioin sitä toiseen säkkiin. Perunat näyttivät yhtä lukuunottamatta kelvollisilta, joten pesin ne, keitin ja söin pois.


Tässä on vain osa perunoista; loput olivat isoja möhköjä, jotka eivät mahtuneet kuvaan. Mätää niissä ei ollut. Nämähän ovat aika nättejä! Valitettavasti väri haalistuu keitettäessä.


En ole aikaisemmin viljellyt tätä Esmee-lajiketta, joten en osaa sanoa oliko maku kohdallaan. Minusta melko mauton ja vetisenoloinen, mutta eipä ihmekään tällaisena vuonna. Kasvimaassani on liian hyvä multa perunalle, mutta yleensä tulos on silti ollut herkullinen. Tänä vuonna perunat saivat ylenpalttisesti lämpöä ja vettä ja pääsivät kasvamaan liian nopeasti. Vieressä on lisää samaa lajiketta, nostan siitä seuraavan satsin ja vertaan. Jos ovat samanlaisia, niistä tulee muusia, keittoa tai jotain muuta mössöä. Onneksi on paria muutakin sorttia kasvamassa.

Tyvimätäbakteeri ei elä pitkään maaperässä, mutta enpä olisi muutenkaan viljellyt samassa paikassa perunaa lähiaikoina. Ehkä selvisin säikähdyksellä. Pidä peukkuja.




4 kommenttia:

  1. Pidän.
    Lehtikaalista joskus kuulin sanottavankin, että sen viljely on kinkkistä kun kaikki öttiäiset rakastaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku on lehtikaalilla hankala, mutta lopussa kiitos seisoo. Sehän ei meinaa lakata kasvamasta koko talvena. Syksyllä öttiäiset häviävät ja tulee priimalehtiä meillekin, jotka emme ole jaksaneet viritellä harsoja.

      Poista
  2. Minulla lehtikaali katosi lähes heti parempiin suihin. Pari pitsiksi reijitettyä lehteä jäi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä parista lehdestä se voi vielä ponnistaa uuteen kukoistukseen!

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...