Huutoa suviyössä

Meitä on sellaisia, jotka emme ole niin taitavia nukkumaan kuin jotkut muut. Paitsi aamupuolella minua kyllä nukuttaa lahjakkaasti.

Moninaisten muiden nukkumisneuvojen muassa kerrotaan, että makuuhuoneen pitää olla hyvin tuuletettu, pimennetty ja hiljainen.

Tuuletuksen takaamiseksi ikkuna on auki. Tämä jo sinällään häiritsee pimennystä, kun verhot heiluvat. Etenkin se häiritsee hiljaisuutta.

Linnut eivät auta yhtään!

Mustarastas on aloittanut uudestaan loilotuksensa, lienee silläkin jo ensimmäiset poikaset pullautettu pesästä, mutta ei se minua haittaa. Eikä satakielikään, mokoma huutonokka, koska älyää öisin pysytellä tuolla hieman kauempana joenrantapusikossa. Punarintakin liruttelee iltayöllä, vaikka sen olisi pitänyt tukkia turpansa jo kuukausi sitten. Tänä vuonna eivät aikataulut päde. Mutta kyllä minä sen punarinnan kestän ja nukahdan ihanasti jo hieman puolenyön jälkeen.

Mikäs on pesiessä, kun kirvoja ja muita öttiäisiä riittää!

Räkättirastaiden pesintä on onnistunut yli äyräiden, ja nyt on nuoria räksiä joka puolella. Asun rintamamiestalon yläkerrassa, ja molemmissa päädyissä on ikkunat auki aiemminmainitun tuuletuksen vuoksi. Nykyisten räksäsuhdanteiden vallitessa riittää räkättävä ja kitisevä joukkio kummankin avoimen ikkunan taakse. Emolinnuilla on jo uusi pesintä menossa, ja silloinhan täytyy metelöidä minkä kerkiää, ilmeisesti. Koska ilma on päivisin muutenkin niin täynnä lintujen huutoa, etteivät räkätit koe erottuvansa kyllin selvästi, ne ovat ratkaisseet ongelman aloittamalla silloin, kun on vähemmän kilpailua: Varttia vaille kaksi, yön pimeimmällä hetkellä.

Töpöhäntäinen pentu vaatii vielä cateringia.

Kirjosieppo laulaa nyt vasta ensimmäisiä kierroksia, ja sitäkin kiihkeämmin. Aloittaa klo 03.19 ja jankuttaa säettään siitä lähtien 12 kertaa minuutissa eli joka viides sekunti. Tulin kellottaneeksi tämän suorituksen. Ihanin laulupuu on siinä minun ikkunani takana, tietysti.

Mainitsin aikaisemmassa postauksessa käen, joka kukahtaa aina vain kerran. Se olikin vasta äänen avaus. Heti kun käki käänsi kalenteristaan esiin kesäkuun, siitä sukeutui varsinainen yökukkuja. Nyt se kokeilee ennätyksiä: jaksaako kukkua tauotta aamukolmesta neljään? (Jaksaa!)

Talitiaisista osa ruokkii jo poikasiaan puiden oksille ja suunnittelee toista pesintää, nimittäin ne jotka huutavat ti-tyy, ti-tyy ja tiit-tiit-tiit. Sillä, joka huutaa tyyt-titi-tyyt-ti, on vielä poikaset pesässä. Kiireestä päätellen ei enää kauan.

Talitiaisten jälkeen aloittaa fasaani klo 3.30, mutta ei enää jaksa rääkyä kovin tiheään. Poikaset lienevät jo kuoriutuneet.

Pikkuvarpuset yhtyvät kuoroon heti perään, ja niistä sitä rähinää lähtee! Isot poikaset lentelevät helminauhana emojen perässä ja vaativat ruokaa römeällä äänellä. Vanhemmat linnut suunnittelevat jo uusia valloituksia ja huutelevat toisilleen tarjouksia ja uhkauksia.

Peipponen aloittaa klo 04.10, siinä on säädyllinen lintu joka antaa ihmisten nukkua pitkään. Ja kaunis laulu, miksei sitä kuuntelisi, vaikka ehkä kuitenkin mieluummin hieman myöhemmin.



Sepelkyyhky alkaa käheän huhuilunsa klo 04.21. Ei se siinä vaiheessa enää juuri haittaa. Huutakoon.

Kurkiin sen sijaan kyllä herää makeimmilta aamu-uniltakin. Hieno, kantava ääni on niillä.

Jäikös minulta joitakuita mainitsematta, no voi anteeksi. En minä voi kaikkia huudosta tunnistaa. Sellaisen ihmeen saatan vielä mainita, että viime vuonna tässä pesinyt järripeippo tykkäsi paikasta ja tuli tänä vuonna uudestaan. Lappiin ei vissiin mahtunut tai jotain. Tänne se sopii viherpeippojen väleihin ryystämään, nekin nimittäin ovat uudelleen alkaneet möykätä.

Taas linnut laulujaa-an-sa visertää kauniisti, kuten virressä niin ihanasti veisataan. Onhan se hyvä että joitakuita laulattaa. Ja minä voin aina ottaa päikkärit.